Arvostelu: Deadpool 2 on epätasainen elokuva, mutta toimii kertakäyttöisenä keskikaljaviihteenä hyvin
Deadpool tulee taas!
Ensi-ilta: 16.5.2018 / Alkuperäisnimi: Deadpool 2 / Ohjaus: David Leitch / Käsikirjoitus: Rhett Reese & Paul Wernick/ Pääosissa: Ryan Reynolds, Zazie Beetz, Morena Baccarin, Julian Dennison & Josh Brolin / Pituus: 2 h / Ikäraja: K16
Ensimmäistä Deadpoolia (2016) väännettiin Hollywoodissa kasaan vuosikaudet. 20th Century Foxin pamput eivät meinanneet millään uskoa elokuvan menestykseen, mutta toisin kävi. Supersankarikomedia ylitti jopa tekijöidensä odotukset, ja keräsi maailmanlaajuisesti lähes 800 miljoonan dollarin lipunmyynnin.
Ka-ching!
Hollywoodin jättistudiot eivät aina ymmärrä hyvien ideoiden päälle (googlaa ”Green Lantern”), mutta rahan päälle sitäkin paremmin. Niinpä Deadpoolin jatko-osan kohdalla ei jääty jahkailemaan. Deadpool 2:n tekeminen alkoi ensimmäisen elokuvan pyöriessä vielä elokuvateattereissa, ja keskiviikkona Deadpool palaa vihdoinkin valkokankaalle. Nyt tilanne on monin tavoin erilainen kuin pari vuotta sitten: Deadpoolista on tullut elokuvien välissä kulttuuri-ilmiö, eikä hahmolla ole enää yllätysmomenttia puolellaan.
Jatko-osaan tultaessa ohjaaja Tim Miller on vaihtunut David Leitchiin, mutta muuten Deadpoolin tekijätiimi on pysynyt pitkälti samana. Avainnäyttelijöistä Ryan Reynolds, Morena Baccarin, T.J. Miller, Karan Soni ja Brianna Hildebrand jatkavat rooleissaan. Lisäksi Rhett Reese ja Paul Wernick, ”elokuvasarjan todelliset sankarit”, ovat käsikirjoittaneet Deadpool 2:n yhdessä Reynoldsin kanssa.
Tutuista tekijöistä huolimatta Deadpool 2 ei tyydy toistamaan orjallisesti ensimmäisen elokuvan kaavaa. Mukana on paljon tuttua, mutta isomman budjetin ja studion luottamuksen myötä myös paljon sellaista, mitä ensimmäisessä elokuvassa ei voitu toteuttaa. Myös elokuvan tyyli on hieman muuttunut, sillä jatko-osa lähtee liikkeelle edeltäjäänsä vakavammissa tunnelmissa. Tästä huolimatta Deadpoolin ydin on pysynyt samana. Jos siis pidit ensimmäisestä elokuvasta, pidät todennäköisesti myös jatko-osasta.
Ensimmäisen Deadpool-elokuvan suurimpia riippakiviä olivat supersankarin pakollinen syntytarina ja tylsä pahis. Näiltä osin Deadpool 2 parantaa jo elokuvan alussa. Tarina pääsee heti käyntiin, ja sen pääpahis, Josh Brolinin esittämä Cable, on hahmona Ajaxia kiinnostavampi jopa niille, jotka eivät entuudestaan tunne Nathan Summersin historiaa sarjakuvista. Ikävä kyllä Cable jää vielä Deadpool 2:ssa hahmona raakileeksi, ja vaikka Brolin roolista periaatteessa hyvin suoriutuukin, olisi sarjakuvien suuntaan voinut kumartaa vielä syvemminkin valitsemalla Cableksi joku puunaamaisempi testosteronimöykky. Tärkein eli Deadpoolin ja Cablen nokittelu toimii kuitenkin niin kuin pitääkin.
Deadpool 2:ssa Cable koettaa tappaa nuoren Russell-mutanttipojan (Hunt for the Wilderpeoplesta tuttu Julian Dennison). Henkilökohtaisesta tragediasta toipuva Deadpool ei voi tätä sulattaa, ja kokoaa oman mutanttijenginsä suojelemaan Russellia. Sitten mäiskitään ja ammuskellaan lopputeksteihin asti.
Kaikesta paistaa läpi, että Deadpool 2:n tekijät ovat saaneet elokuvaansa varten vapaammat kädet. Tämä on ollut sekä hyvä että huono asia. Vitsejä, vierailevia hahmoja, loputtomia populaarikulttuuriviittauksia ja puolitiehen jääneitä ideoita on ahdettu mukaan valtava määrä, eikä kukaan ole sanonut tekijätiimille ”ei” edes silloin, kun olisi ehkä kannattanut. Kantava idea tuntuu olleen ”okei, otetaan tuokin mukaan, ehkä sille joku nauraa”. Seurauksena on värikäs määrä hittejä ja huteja. Osa Deadpool 2:n vitseistä on aivan loistavia, osa vaivaannuttavan huonoja ja osa vain tyhjänpäiväisiä.
Deadpool 2 on aika epätasainen elokuva muutenkin kuin vain vitsien osalta. Vaikka X-Men-spin-off nojaa vahvasti törkypuheeseen ja veriseen väkivaltaan (ikäraja on K16), on mukaan haluttu myös vakavaa kerrontaa ja jopa perhedraamaa. Tämä ratkaisu ei ole aivan ongelmaton. Avengers: Infinity Warin tavoin Deadpool 2 kaahailee tunnelmasta toiseen, ja pahimmillaan sen draama tuntuu puuduttavalta ja päälle liimatulta. Tavoitteena on arvatenkin ollut kasvattaa Deadpoolista pelkkää vitsiveikkoa syvällisempi hahmo. Arvostan tätä, mutta samalla ratkaisu on pakko kyseenalaistaa, koska lopputulos ei ole täysin toimiva. Ehkä ongelma on siinä, että Deadpool 2 kirjoitettiin ensimmäiseen elokuvaan verrattuna hyvin nopeasti, mene ja tiedä.
Deadpool 2 haparoi paikoin myös rytmityksessä ja toimintakohtauksissa. Ohjaaja David Leitch on saanut kehuja John Wick– ja Atomic Blonde –elokuvistaan, mutta tällä kertaa liian moni toimintakohtaus on turhan geneeristä tuhnua epäselvine leikkauksineen. Kreisikomediaksi Deadpool 2 on puolestaan paikoin kummallisen tahmea, ja nousee kunnolla lentoon vain hetkittäin. Yleensä hommansa hallitsevan Tyler Batesin soundtrack ei sekään onnistu potkaisemaan kohtauksia kunnolla eloon.
Kiitosta Deadpool 2 ansaitsee lukuisista X-Men- ja Marvel-viittauksistaan, erään klassisen Marvel-pahiksen tuomisesta valkokankaalle, kolmanneksesta valtavasta vitsimäärästään ja muutamasta sellaisesta kohtauksesta, joita ei tässä yhteydessä voi spoilaamatta paljastaa. Elokuvan selkeät huippuhetket nähdään lopputekstien lomassa, joten älkää poistuko salista liian aikaisin.
Epäkohdistaan huolimatta Deadpool 2 saa parhaimmillaan nauramaan ääneen ja jättää jälkeensä edellisen elokuvan. Lisäksi se toimii ihan pätevänä esiosana tulevalle X-Force-leffalle. Kaiken kaikkiaan Deadpool 2 on elokuvana kolmen tähden esitys, kertakäyttöisenä keskikaljaviihteenä se ansaitsee kuitenkin neljä tähteä.
DEADPOOL 2
”Deadpool 2 on parhaimmillaan paljon edeltäjäänsä parempi, mutta kehnoimmillaan se jää kauas siitä”.
