Arvostelu Disneyn uusi Pieni merenneito on rahastus, joka kuuluisi Mariaanien hautaan

Pieni merenneito ei ole Disneyn uusintaversioista huonoimpia, mutta täysin tarpeeton elokuva on tehty pelkät dollarinkuvat silmissä.

Ensi-ilta: 26.5.2023
Alkuperäisnimi: Little Mermaid
Ohjaus: Rob Marshall
Käsikirjoitus: David Magee
Pääosissa: Halle Bailey, Melissa McCarthy, Javier Bardem, Awkwafina, Jacob Tremblay & Noma Dumezweni
Pituus: 136 minuuttia
Ikäraja: K12

Disneyn julkaisupolitiikkaa on taas pakko kummastella. Mikki Hiiri dumppasi vajaa kuukausi sitten David Loweryn ohjaaman Peter Pan -uusintaversion suoraan Disney+:aan pitämättä asiasta sen suurempaa meteliä. Parhaiten The Green Knightin ja A Ghost Storyn kaltaisista omaehtoisista indie-elokuvista tutun Loweryn vuoden 2017 Pete ja lohikäärme Elliott on yksi Disneyn harvoista hyvistä uudelleenlämmittelyistä.

Loweryn tuore Peter Pan & Wendy -elokuva ei ole mestariteos. Silti sen olisi mieluusti katsonut valkokankaalta, sillä leffan tunnisti ohjaajansa tekeleeksi. Moinen on todella harvinaista herkkua Disneyn jättikoneiston jauhaessa lähes kaiken tutun turvalliseksi liukuhihnamössöksi.

Nyt teattereihin saapuvan Pieni merenneito -näytelmäelokuvan ohjaaja on perustaitava puurtaja Rob Marshall. Muun muassa Chicago– ja Nine-musikaaleista tuttu mies on passeli valinta tekemään elokuvaa, jossa laulut ovat tärkeässä roolissa. Marshallin vuoden 2018 Maija Poppasen paluu oli myös yllättävän hyvä jatko-osa.

Pieni merenneito on harmi kyllä sitä samaa nostalgiabulkkia kuin lähes kaikki muutkin Disneyn remake-rahastukset. Tarjolla on täysin tarpeeton elokuva, jonka parissa kyllä viihtyy – huolimatta siitä, että tehostespektaakkeli on 136 minuutin mitassaan aivan liian pitkä.

Elokuvassa on kaksi mainiota asiaa: pääosanesittäjä Halle Bailey sekä alkuperäisanimaatiosta tutut laulut, joita on osittain päivitetty tähän päivään.

Pieni merennneito on markkinointikampanjastaan alkaen pelkkää pintaa. Trailereista sai käsityksen, että luvassa olisi rohkean feministinen päivitys. Mukana on muutamia vähemmistöihin kuuluvia hahmoja. Eläinhahmoista yksi on keikautettu miehestä naiseksi.

Siinä kaikki.

Disneyn uutuus on aivan liian suurelta osin tylsä hiilipaperikopio alkuperäisestä. Se tyytyy vain toistamaan alkuperäiselokuvasta tuttuja kohtauksia ja vuorosanoja. Hahmojen väliset suhteet ovat myös pysyneet suht samoina. Väliin nakellaan liikaa tarinaa aukiselittävää dialogia. Ideana on ollut tuoda hahmoihin enemmän syvyyttä, mutta lopputuloksena on väsynyttä jaarittelua.

Muutaman kohtauksen luonnonsuojelulainit tuntuvat harmillisen päälleliimatuilta.

Halle Bailey on kuin luotu Disney-prinsessaksi. Upealla lauluäänellä ja suurilla silmillä pääsee jo pitkälle. Nuori nainen osaa myös näytellä ja heittäytyy satuolentorooliinsa täysillä. Javier Bardem on kuningas Triton ja Melissa McCarthy näyttelee Ursula-pahista. Heidän roolisuorituksissaan ei ole mitään vikaa, mutta kaksikko tuntuu antavan elokuvalle jopa liikoja.

Suunnilleen kaikki muu Pienessä merenneidossa ansaitsisi upota Mariaanien hautaan. Erityisesti eläinhahmot ovat animaatioesikuviinsa verrattuna kunnon kammotuksia. Koomiseksi kevennykseksi tarkoitettu trio Sebastian, Loiske ja Pärsky ovat vain ärsyttäviä ilmestyksiä.

Puhuva rapu, lintu ja kala toimivat ihmismäisyydessään animaatioelokuvassa, mutta näytelmäversioon CGI-luomuksina ängetyt otukset ovat kaikkea muuta kuin hauskoja saati hellyttävän suloisia.

Eläimillle ääniään lainaavat Daveed Diggs, Jacob Tremblay ja Awkwafina antavat kyllä kaikkensa. Elottoman etäiset hahmot eivät välitä minkään sortin tunteita. Karikatyyreinä toteutetut touhottajat ovat sielutonta pakkopullaa. Realismia en eläimiin kaipaa, mutta tällaisena tietokoneanimaation ja ”oikean” maailman sekoitus tuo mieleen todella todella köyhän miehen Roger Rabbitin.

Aquaman-elokuvaa muistuttavista synkemmistä vedenalaisista kohtauksista ei tahdo saada selvää. Loiske voi vipeltää tutussa kohtauksessa jättihaita karkuun aivan niin lujaa kuin pystyy, mutta elokuva ei pelota K12-ikärajasta huolimatta. Jännittäviksi tarkoitetut osuudet ovat sumeita kuin Itämeri sinilevästä heinäkuussa.

Alkuperäiselokuvasta tutut laulut ovat edelleen Disney-elokuvien parhaimmistoa. Originaalikappaleiden säveltäjä Alan Menken saa yhdessä Lin-Manuel Mirandan kanssa uudetkin biisit svengaamaan. Tunteella tunteitaan kailottaa julki vain Ariel. Tehosteötökät epäonnistuvat jopa energisissä tanssijameissa.

Pieni merenneito on noin 50 minuuttia alkuperäistä pidempi, vaikkei siihen ole oikein mitään järkevää syytä. Prinssi Erik saa julistaa tunteitaan ja hoilata taustatarinaansa aiempaa enemmän auki. Häntä näyttelevä Jonah Hauer-King ei nimestään huolimatta ole ainakaan karismaltaan kuninkaallista tasoa.

Pieni merenneito on paikoin yllättävän synkkä, erityisesti esitelleessään Ursula-ilkiötä tai merihätään ukkosmyrskyssä joutuvaa prinssi Erikin laivaa.

Pääosin leffa hehkuu alkuperäisen tavoin supervärikkäänä, näyttäen koralliriuttoja, kalaparvia ja muita meren monimuotoisia olentoja. Silkka hattara ja silmäkarkki ei tavoittele realismia, muttei myöskään lumoa tahallisella luonnottomuudellaan. Elottomissa tietokoneluomuksissa on värit täysille viritettynäkin jotain luotaantyöntävää. Värikylläisyydestä ja kauniista ihmisistä huolimatta elokuva on omituisen ruma.

Disney jatkaa siis jo liiankin tutulla linjallaan. Uusintaversioiden idea on vedota nostalgiannälkäisiin vanhempiin, ja lasten nähtyä näytelmäelokuvan he haluavat katsoa myös aiemman animaatioversion. Rahantekomielessä Pienen merenneidon pahin ongelma ei ole kehno käsikirjoitus tai laahaavantökkivä rytmitys. Menneitä muisteleva aikuiskatsoja saanee leffasta jotain irti. Alle 10-vuotiaille uutuus lienee liian pelottava. Esiteineille elokuva on puolestaan liian lapsellinen.

Pieni merenneito ei ole täyttä tauhkaa tai Disneyn uusintaversioista huonoimpia, vaikka täysin tarpeeton elokuva on tehty pelkät dollarinkuvat silmissä.

PIENI MERENNEITO

”Halle Baileyn lisäksi Pieni merenneito -elokuvan uusintaluikautuksessa loistaa vain Maxia useammassa kohtauksessa esittävä oikea näyttelijäkoira, jonka nimeä en ehtinyt bongata lopputeksteistä.”