Arvostelu Netflixin uusi Metal Lords -elokuva on hevikomediaksi turhan kesy
Game of Thrones -luoja D.B. Weiss pyrkii tekemään kunniaa metallimusiikille kesyssä Netflix-draamakomediassa Metal Lords. Pääosassa nähdään Se-elokuvista tuttu Jaeden Martell.
Ensi-ilta (Netflix): 8. huhtikuuta 2022
Alkuperäisnimi: Metal Lords
Ohjaus: Peter Sollett
Käsikirjoitus: D.B. Weiss
Pääosissa: Jaeden Martell, Adrian Greensmith, Isis Hainsworth, Phelan Davis & Joe Manganiello
Pituus: 97 minuuttia
Ikäraja (Netflix): K-13
Teinien kasvutarinoita on kerrottu musiikin avustamana iät ja ajat, eikä bändikilpailu Battle of the Bands ole ollut pelkästään Jack Blackin tähdittämän School of Rockin (2003) yksinoikeutta. Netflix-elokuva Metal Lords kuljettaa juonta elokuvissa harvemmin kuullun metallimusiikin vauhdittamana, mutta vaikka Peter Sollettin ohjauksessa on lämminhenkinen teini-iän tuntu, tuntuu se siltikin musiikkigenreensä sijoitettuna vähän liian kesyltä.
Metal Lords on D.B. Weissin ensimmäinen elokuvakäsikirjoitus Game of Thronesin jälkeen. Siinä eivät lennä lohikäärmeet, vaan elokuva sijoittuu amerikkalaiseen high schooliin, missä kaksi kaverusta haluaa soittaa metallia ja nousta sitä kautta suuriksi sankareiksi – maailmassa, missä kukaan ei enää kuuntele metallia.
Kitaraa soittava Hunter (Adrian Greensmith) asuu isänsä kanssa kaksin ja on äitinsä lähdön jälkeen löytänyt lohdun metallimusiikista. Yhdessä parhaan ystävänsä, rumpali-Kevinin (Se-elokuvista ja Defending Jacob -sarjasta tuttu Jaeden Martell) kanssa hän päättää osallistua paikalliseen bändikisaan, mutta heiltä puuttuu basisti.
Kuin taivaan lahjana kohdalle sattuu Isis Hainsworthin esittämä, Skotlannista kotoisin oleva Emily, jonka asenne on rock etenkin sen jälkeen, kun hän jättää mielialalääkkeet ottamatta. Emily kuitenkin soittaa selloa, ja hän on tyttö, mikä ei oikein tahdo istua Hunterin pirtaan.
Hunter (tai tässä tapauksessa pitäisi kai sanoa Weiss) ei selvästikään ole kovin hyvin perillä metallimusiikin historiasta, sillä Apocalypticasta ei mainita sanallakaan.
Hieman samaa ideaa klassista musiikkia soittavan nuoren liittymisestä bändiin käsitteli Lukas Moodyssonin mainion punkahtava teinidraama Me ollaan parhaita (Vi är bäst!) vuonna 2013. Metal Lords ei kuitenkaan tavoita tunnelmassaan samanlaista aitoutta, vaikka pääosakolmikko pätevää työtä rooleissaan tekeekin.
Metal Lords onnistuu paikoin olemaan varsin herttainen draamakomedia, joka bändiskabaan valmistautumisen taustalla käsittelee nuorten elämän kipeitä aiheita kuten mielenterveysongelmia, kiusaamista, seksiä ja yleistä aikuiseksi kasvamisen tuskaa raivostuttavien vanhempien ja opettajien valvovan silmän alla. Kaikessa kuitenkin vain raapaistaan pintaa. Vain reilun puolentoista tunnin mittainen elokuva tuntuu pikaiselta läpijuoksulta, joka tuntuu haluavan sanoa jotain enemmän, mutta joko ei löydä siihen aikaa, halua tai osaamista.
Myöskään komediana Metal Lords ei ole kovin hauska, eikä se viljele edes lakonisen mustaa huumoria, joka tämän tyyppiseen elokuvaan voisi sopia. Sen sijaan se on kesy ja kiltti kasvutarina, josta ei irtoa muuta kuin parit lämminhenkiset hymyt.
Mutta sentään musiikki on hyvää. Metal Lordsin tummanpuhuva soundtrack on onnistunut kattaus niin uutta kuin klassistakin metallia, ja etenkin nuorten vetämä versio Black Sabbathin War Pigsistä kuulostaa erinomaiselta. Mukana piipahtaa sympaattisissa cameorooleissa myös muutama alan legenda. Tarinan osalta keskeisimpänä aikuisroolissa nähdään puolestaan Joe Manganiello.
METAL LORDS
”Game of Thronesin luojan uutuuselokuva kertoo nuorten kasvukivuista metallimusiikin avulla. Draamakomedia ei kuitenkaan onnistu kunnolla naurattamaan mutta ei myöskään koskettamaan.”
