Arvostelu Hello Tomorrow! ei ole uusi Severance – Applen uutuussarja tarjoaa puuduttavan tylsää länkytystä
Apple TV+ yrittää toisintaa Severance-sarjansa menestyksen, mutta Hello Tomorrow! -sarjassa scifi on pelkkää pintaa, jonka alta löytyy lattea huijaritarina.
Vuosi sitten nähty Severance oli Apple TV+:n ensimmäinen oikeasti omaperäinen hittisarja. Huomenna alkava Hello Tomorrow! on epätoivoinen yritys toistaa Sevenrancen menestys hieman samantapaisen scifi-konseptin avulla. Hello Tomorrow! on kuitenkin pelkkää pintaa ja täynnä rasittavan mitäänsanomatonta sanahelinää. Kliseinen huijaritarina on vain kuorrutettu tieteiskuvastolla. Draamakomedia näyttää kyllä komealta, mutta se on nähty paremmissa muodoissa lukuisia kertoja aiemmin.
Hello Tomorrow! yrittää kritisoida kasvavia tuloeroja. Sen keskiössä olevat hahmot uskovat perinteiseen kaavaan valheista ja niiden toistamisesta – Mistä tahansa tulee totta, kun sen sanoo tarpeeksi monta kertaa.
Pääosaan on buukattu juuri oikea näyttelijä. Billy Crudupin charmantti ja limaisuudessaan loistava Jack Billings -huijarikauppias ei onnistu pelastamaan kiiltävän retrofuturistisen pinnan alta löytyvää epäoriginellia ja mukahauskaa sanailua. Hello Tomorrow! ei naurata, kosketa tai herätä tylsyydessään oikein mitään tunteita.
Jack Billigs -huijari myy vähätuloisille matkoja ja timeshare-käyttöoikeuksia Kuuhun. Sarjan maailma on vallan viehättävän näköinen sekoitus 1950-lukua ja tulevaisuuden tekniikkaa. Kiiltävän komeilla robottivempaimilla ei lopulta ole mitään kunnon funktiota sarjan tarinan kannalta.
Hello Tomorrow’n! maailma näyttää siltä, millaiseksi suuret ikäluokat kuvittelivat tulevaisuuden joskus todella kauan sitten. Baarissa tuoppeja täyttää asiakkaiden murheita kuunteleva robotti. Kadulla kulkevat autot leijuvat irti tienpinnasta. Aparaatit ja vempaimet valmistavat esimerkiksi aterian pelkällä napinpainalluksella.
Jack Billings -huijarin voisi kuitenkin lätkäistä mihin aikaan ja paikkaan tahansa. Sarjan retrofuturismi on pelkkää siirappista pintaa, jonka alta ei löydy mitään merkityksellistä. Stoori ei lähde lentoon, ei vaikka se iskisi kuinka monen hahmonsa selkään jetpackin jolla liitää töihin. Rikkaiden tavoin Kuuhun halajavat tavalliset tallaajat jäävät myös maanpinnalle. Jack Billings myy tietysti pelkkiä tyhjiä lupauksia.
Mies on luonteva hurmuri, tyhjänpuhuja ja kusettaja, joka ymmärtää ja tuntee asiakkaidensa tuskan ja haaveet. Ainakin sen pienen hetken ennen kuin hän karkaa seuraavaan kaupunkiin kauppaamaan olemattomia unelmientäyttymyksiä. Asiakkaiden käteen jää vain Kuussa sijaitsevaa Brightside-luksusaluetta mainostava kiiltävä brosyyri ja lupaus pian matkaan lähtevästä raketista.
Hyväuskoisten rahojen varastaminen keskeytyy hetkeksi, kun Jackin ex-vaimo (Annie McNamara) päätyy koomaan onnettomuuden seurauksena. Tämän kotikaupungissa Kuumatkojen esittelytilaisuuteen ilmestyy sattumalta Jackin poika Joey (Nicholas Podany), johon hän ei ole pitänyt lainkaan yhteyttä. Poika ei tunne isäänsä lainkaan. Hetkellisessä omatunnontuskassaan Jack tekee edes jotain näennäisesti hyvää. Hän palkkaa Joeyn firmaansa myyntimieheksi, mutta pitää salaisuutena niin huijauksen kuin heidän sukulaisuussuhteensa.
Miehen tutustuessa poikaansa paremmin hän tekee virheen ja jää yhteen kaupunkiin liian pitkäksi aikaa. Valheiden verkko alkaa luonnollisesti purkautua.
Hello Tomorrow! -sarjassa kaikki tuntuu monin eri tavoin turhan tutulta. Sen kapitalismikritiikki tuo mieleen jo mainitun Severancen, mutta höyhenenkevyessä muodossa. Tarina pohjimmiltaan hyvästä huijarista on puolestaan nähty paremmin sen sata kertaa, kaikissa mahdollisissa genreissä ja muodoissa. Sarja saa katsojan sympatiseeraamaan Jackia, sillä loputtomista valheistaan huolimatta hänessä on paljon samaa kuin uhreissaan. Mies on itsekin unelmoija.
Crudupin lisäksi myös muut näyttelijät suoriutuvat mainiosti, antaen parhaimmillaankin korkeintaan keskinkertaiselle tekeleelle itsestään liikoja. Esimerkiksi Alison Pill, Hank Azaria, Jacki Weaver ja Haneefah Wood tekevät kyllä parhaansa.
Parin ensimmäisen jakson ajan sarja onnistuu huijaamaan estetiikallaan, ainakin scifi-fania joka rakastaa menneiden vuosikymmenten kitsiä täynnä olevia tieteismaailmoja. Sarjan maailma on parhaimmillaan hurmaava.
Pinnan alta paljastuu vain viiden pennin yhteiskuntakritiikkiä ja ihmissuhdekoukeroita. Tekeleen ansioksi luettakoon se, että kaikki kauden kymmenestä episodista ovat vain puolen tunnin mittaisia. Sarja ei siis sorru suoratoistopalveluiden pahimpaan jumitukseen, mutta matka viimeisen episodin cliffhangermaiseen lopetukseen on silti työn ja tuskan takana.
Hello Tomorrow! alkaa Apple TV+:ssa huomenna perjantaina 17. helmikuuta onneksi kolmen jakson voimin. Se on riittävä määrä kertomaan, että tarjolla on vain puuduttavaa länkytystä vailla huumoria tai mitään syvällisempää sanottavaa. Uudet jaksot nähdään aina perjantaisin.
