Arvostelu Killers of the Flower Moon on vuoden parhaita elokuvia ja upeiden näyttelijöiden juhlaa

Leonardo Dicaprio tekee uransa parhaimpiin kuuluvan roolin Killers of the Flower Moon -elokuvan yksinkertaisena ilkiönä.

Ensi-ilta: 20.10.2023
Alkuperäisnimi: Killers of the Flower Moon
Ohjaus: Martin Scorsese
Käsikirjoitus: Eric Roth & Martin Scorsese
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Robert De Niro, Lily Gladstone & Jesse Plemons
Pituus: 206 minuuttia
Ikäraja: K16

Vaikka moni niin vaikuttaa kuvittelevan, ei Martin Scorsesen Killers of the Flower Moon ole länkkäri, ei ainakaan perinteisessä mielessä. Kaunistelematta valkoisen miehen hirmutöistä kertova elokuva on ennemminkin antiwestern.

David Grannin tositapahtumiin pohjautuvaan Killers of the Flower Moon: Öljymurhat ja FBI:n synty -kirjaan perustuva 206 minuutin mittainen järkäle tuntuu huomattavasti kestoaan lyhyemmältä. Teknisesti täydellistä hipova elokuva on täynnä upeita näyttelijöitä ja sen moniulotteinen tarina imaisee väkisin mukaansa. Välillä valkokangasta tuijottaa karmeasta aiheesta huolimatta hölmönä hymyillen – vain ihaillen ensi kuussa 81-vuotissyntymäpäiviään viettävän Scorsesen kädenjälkeä.

Killers of the Flower Moon on helposti vuoden parhaimpia amerikkalaiselokuvia. Taso on ollut vuosikymmeniä niin korkealla, että Martin Scorsesen omassa filmografiassa elokuva ei yllä kärkeen.

1920-luvulle sijoittuva elokuva kiepauttaa kirjan tarinan onnistuneesti päälaelleen. FBI-agentin näkökulman sijaan Scorsese ja toinen käsikirjoittaja Eric Roth näyttävät ihmisen loputtomasta ahneudesta kertovan monisyisen tarinansa tavallisen valkoihoisen tallaajan ja amerikan alkuperäisasukkaiden silmin.

Killers of the Flower Moon muistuttaa osittain esimerkiksi vuoden 1990 Mafiaveljiä. Robert De Niron molemmissa elokuvissa esittävä vanhempi pahis toimii esikuvana nuoremmalle rahanahneelle rikolliselle, jota näyttelee tällä kertaa Leonardo DiCaprio. Kaikkea muuta kuin fiksu tai hurmaavaa päähenkilö uppoaa yhä syvemmälle väkivallan kierteeseen. Killers of the Flower Moonista uupuu kuitenkin lähes kokonaan Mafiaveljien ja Scorsesen monen muun elokuvan huumori, ja siksi se vaatii katsojalta paljon. Monet Killers of the Flower Moonin päähenkilöistä ovat lisäksi vastenmielisiä pahantekijöitä, joilla ei ole pelastavia luonteenpiirteitä.

Hirviöt pysyvät hirviöinä loppuun asti.

Kuva: © Apple

Yhdysvaltojen osage-alkuperäisasukkaiden reservaatista Oklahomasta löytyi aikoinaan maan suurimpiin kuuluva öljyesiintymä. Se teki asukkaista koko maan rikkaimpia ihmisiä. Hulppeissa kartanoissa palvelijoineen ja autokuskeineen asuvia osageja alkoi kuitenkin 1920-luvulla kuolla mystisesti yksi toisensa jälkeen. Suuri osa kuolemista kuitattiin onnettomuuksiksi. Ne näyttivät murhilta, mutta jäivät säännöllisesti tutkimatta tarkemmin.

Leonardo DiCaprion oli alun perin tarkoitus näytellä tapausta ratkovaa FBI-agenttia. Toisin kävi. Käsikirjoitus siirtää vasta puolivälin jälkeen tarinaan mukaan tulevan Jesse Plemonsin agenttihahmon sivuosaan. Ratkaisu on oikea, ja antaa DiCaprion tehdä yhden uransa parhaista rooleista vastenmielisenä Ernest Burkhartina. Sodasta osageheimon maille palaava Ernest saa töitä Bill Hale -enoltaan (Robert De Niro). Vanhempi karjatilallinen on vaikutusvaltainen hahmo, jota osaget kunnioittavat. Kalpeanaama puhuu heidän kieltään, ja vaikuttaa välittävän asukkaista ja heidän ongelmistaan aidosti.

Autonkuljettajaksi päätyvä Ernest tutustuu osagenaiseen nimeltään Mollie (Lily Gladstone). Vaikka mies rakastuukin, niin hänen ja enonsa taka-ajatuksena on ”pitää huolta” Mollien suvun jättiomaisuudesta. Ernest ja Mollie päätyvät naimisiin ja saavat lapsia. Vaimon suvun jäseniä kuolee yksi toisensa jälkeen. Valkonaamat yrittävät hirmutöiden avulla tehdä Ernestistä ainoan perillisen.

Bill ja Ernest eivät kuitenkaan ole ainoat, jotka havittelevat suvun omaisuutta. Manipuloijia, hyväksikäyttäjiä, varkaita ja rikollisia riittää.

Kuva: © Apple

Killers of the Flower Moon ei pidä kiirettä ja etenee mukavan verkkaisesti. Elokuva olisi todennäköisesti toiminut reippaasti lyhyempänäkin, mutta kolmen ja puolen tunnin mitta on täysin ansaittu. Tarina imaisee sisäänsä niin kokonaisvaltaisesti, että 206 minuuttia hujahtaa hetkessä.

Vaikka Leonardo DiCaprion esittämä Ernest rakastaakin vaimoaan, niin hänelle on alusta asti selvää, että Mollyn sukulaisten on kuoltava Hale-kuninkaaksikin kutsutun enonsa suunnitelman mukaisesti. Killers of the Flower Moon on jopa sydäntäsärkevän brutaali elokuva. Sitä korostaa erityisesti päällisin puolin simppeli tarina. Syvemmältä löytyy monisyinen tutkielma ihmisen pahuudesta. Alkuperäiskansa kärsii silloinkin, kun valkoinen mies on näennäisesti heidän puolellaan.

Killers of the Flower Moon on Scorsesen ja DiCaprion kuudes yhteistyö. Ernest-hahmo on ihmisenä yksinkertainen, jopa rehellisen tyhmä. Rooli puolestaan on kaikkea muuta kuin simppeli. DiCaprio tekee jälkeenjääneen oloisena miehenä yhden uransa parhaista rooleista.

Elokuva ei avaa sen tarkemmin Ernestin sotatraumoja. Hän on ollut kokki ja kertoo nähneensä palasiksi räjähtäneitä ihmisiä. Mies on mitä ilmeisemmin ollut hidas jo ennen sodan kauhuja. Vaikka Bill-enon helpotkin käskyt menevät välillä yli hilseen, niin Ernest on alusta asti täysin perillä hirvittävästä suunnitelmasta. Hän toimii murhissa useimmiten välikätenä, mutta syyllistyy niihin itsekin.

Hahmo on groteskin etova, eikä todellakaan saa katsojaa puolelleen. Mies ei muutu tarinassa suuntaan tai toiseen, mutta ristiriitojen repimänä hänen kohtalonsa kiinnostaa. Niin hienoa työtä kuin DiCaprio roolissa tekeekin, ei hänen hahmonsa toimi ilman Lily Gladstonen esittämää Mollieta.

Kuva: © Apple TV+

Rauhallisenkaunis Molly on melkein miehensä vastakohta. Hän ei pidä itsestään meteliä, mutta tietää vaikutuksensa vastakkaiseen sukupuoleen. Gladstonen ansiosta myös katsoja on myyty. Valkoisen miehen julmuuksien vaikutus nähdään Mollyn kautta, jonka yhä painavammaksi kasvava tuska on riipivää. Rikas nainen on yksi ensimmäisistä, jonka diabetesta hoidetaan insuliinilla. Ihmelääke ei kuitenkaan auta, vaan vointi huononee. Ernest piikittää vaimoonsa muutakin kuin lääkärien määräämiä troppeja. Killers of the Flower Moon kyllä kietoutuu Leonardo DiCaprion ympärille, mutta sen kantava voima on Gladstone. Katsoja kokee ja tuntee kaikki kauheudet hänen kauttaan.

Robert De Niron naruja vetelevä Hale on puolestaan kylmäävä hahmo, jonka roolin näyttelijä tekee ihailtavan vähäeleisesti. Suurin pahuus ei tee rikoksiaan yön pimeydessä, vaan piilottelee kunnioitettuna miehenä kirkkaassa päivänvalossa.

Myös sivuosista löytyy huima määrä ylistystä ansaitsevia näyttelijöitä.

Kaikkia on turha käydä läpi, mutta mainitaan nyt ainakin vain parissa kohtauksessa pyörähtävät Brendan Fraser ja John Lithgow. Jesse Plemons loistaa tuttuun tapaansa hieman suuremmassa roolissa murhia tutkivana FBI-agenttina. Muutama viikko sitten The Creator -scifissä viimeksi nähty muusikko Sturgill Simpson sopii mainiosti pahisrooleihin. Hänen aiemmin vain cameo-rooleja tehnyt americana-kollegansa Jason Isbell yllättää Bill Smithin roolissa. Muusikko näyttelee Mollyn siskon kanssa naimisissa olevaa miestä taitavasti. Rahojen perässä on hänkin, mutta Isbell tekee hahmosta vakuuttavan ylimielisen kummajaisen.

Kuva: © Apple TV+

Teknisesti ja visuaalisesti Killers of the Flower Moon on ihailtavan komeaa jälkeä. Kuvaaja Rodrigo Prieto löytää kuviinsa ympäröivästä luonnosta ihmisten hyvyyttä ja pahuutta korostavaa kauneutta ja rujoutta. Vuodesta 1978 Martin Scorsesen kanssa yhteistyötä tehneen Robbie Robertsonin bluesiin kallellaan olevaa scorea maustetaan 1920-luvun lauluilla ja luonnollisesti alkuperäisasukkaiden musiikilla.

83-vuotias Thelma Schoonmaker on leikannut kaikki Scorsesen elokuvat vuoden 1980 Kuin raivo härkä -leffasta asti. Scorsese ei olisi Scorsese ilman Schoonmakeria – niin tärkeä hänen osuutensa on ohjaajan tunnistettavassa tyylissä. Viimeisen kolmanneksen kiihtyvää tahtia lukuun ottamatta kolmen ja puolen tunnin mittaisen järkäleen rytmitys on mestarillista.

Vaikkei Killers of the Flower Moon ole Scorsesen omalla asteikolla mestariteos, on se silti loistava ja erittäin tärkeä elokuva. Pakollista katsottavaa mahdollisimman suurelta valkokankaalta jokaiselle cinefiilille. Julkaisua Apple TV+:ssa ei siis kannata jäädä odottamaan.

KILLERS OF THE FLOWER MOON

”Killers of the Flower Moon -antiwestern on vuoden parhaita amerikkalaiselokuvia, vaikkei ylläkään ohjaajansa parhaiden ohjaustöiden tasolle.”