Arvostelu Lisa Frankensteinin idea on hyvä, mutta Tim Burtonille kumartava kauhukomedia kompastelee liikaa

Lisa Frankenstein on klassisen kauhutarinan inspiroima, veriroiskeinen teiniromanssi, joka ei hyvästä ideastaan huolimatta lunasta kaikkia odotuksia. Pääosia Oscar-palkitun Diablo Codyn käsikirjoittamassa kauhukomediassa esittävät Kathryn Newton ja Cole Sprouse.

Ensi-ilta: 9.2. 2024
Alkuperäisnimi: Lisa Frankenstein
Ohjaus: Zelda Williams
Käsikirjoitus: Diablo Cody
Ääniosissa: Kathryn Newton, Cole Sprouse, Carla Gugino, Liza Soberano & Joe Chrest
Pituus: 102 minuuttia
Ikäraja: K16

Kun 19-vuotias Mary Shelley 1800-luvun alussa kirjoitti rakastetun kauhuklassikkonsa, hän tuskin osasi ajatellakaan, miten pitkälle tuon tarinan siivet vielä kantaisivat. Shelleyn luoma Frankensteinin hirviö on Bram Stokerin Draculan ohella varmastikin yksi laajiten kauhutarinoiden ystäviä inspiroimia tarinoita, josta on tehty erilaisia elokuvaversioita jo vuosisadan ajan.

Nyt kortensa kekoon kantaa Oscarillakin palkittu (Juno, 2008) käsikirjoittaja Diablo Cody, jonka 1980-luvulle sijoittamassa Lisa Frankensteinissa menneisyyden traumatisoima ja koulussa kiusattu teinityttö herättää henkiin vuodesta 1837 lähtien haudassaan maanneen nuorukaisen.

Lisa Swallows (Kathryn Newton) on hiljainen ja syrjäänvetäytyvä lukiolaistyttö, jonka menneisyydessä kummittelee äidin karmaiseva kirvesmurha. Lisa asustaa yhdessä isänsä (Joe Chrest), isän uuden vaimon Janetin (Carla Gugino) ja tämän tyttären Taffyn (Liza Soberano) kanssa, mutta tuntee olonsa perheessäänkin ulkopuoliseksi.

Ainoan ystävän Lisa on löytänyt läheiseltä hautausmaalta, missä haudassaan makaa 1800-luvulla kuollut nuorukainen, jolle Lisa käy jakamassa yksinäisyyttään. Eräänä myrskyisenä yönä murtunut Lisa esittää haudalla toiveen, että saisi olla nuorukaisen kanssa yhdessä – tarkoittaen siis että olisi kuollut.

Universumi kääntää toiveen kuitenkin toisin päin ja nostattaa salamaniskun voimalla haudastaan nuoren miehen (Riverdale-sarjasta tuttu Cole Sprouse), jonka Lisa päätyy lopulta piilottamaan vaatekomeroonsa kuin minkäkin E.T.:n. Nuorukaiselta puuttuu kehostaan yhtä sun toista elintä ja kyyneleetkin haisevat kuolemalta, mutta pian ongelmaan löytyy ratkaisu ihmisistä, jotka ovat tehneet Lisalle vääryyttä.

Sekä Taffy-siskon epäkuntoisesta solarium-laitteesta.

Kuva: Michele K. Short / © 2024 FOCUS FEATURES LLC.

Zelda Williamsin esikoispitkä

Lisa Frankenstein lähtee käyntiin oivallisesta ideasta ja 80-luvun retromaailmaan sijoittuva goottisävyinen kauhukomedia Shelleyn hengessä kuulostaa herttaiselta vaihtelulta elokuvateattereiden valikoimassa. Cody ei kuitenkaan saa puhallettua tarinaansa sen lupailemaa sähköisyyttä eikä laiskaksi jäävä käsikirjoitus saa pidettyä katsojaa otteessaan.

Lisa Frankenstein on näyttelijänä paremmin tunnetun Zelda Williamsin esikoispitkä ohjaustyö. Löysää käsikirjoitusta korostaa Williamsin ohjaustyyli, joka saattelee asioita eteenpäin epäuskottavasti hypähdellen. Tarinan hahmot kasvavat eri suuntiin silmänräpäyksessä, mikä ei elokuvan hömppäkomediallisesta tyylistä huolimatta tunnu luontevalta.

Erityisesti tämän kohteeksi joutuu Lisa, joka yllättäen päättää piilottaa kotiinsa murtautuneen “zombin” makuuhuoneensa vaatekomeroon, ja joka sen jälkeen yhdessä yössä muuttuu hiljaisesta ja arasta tytöstä Madonnan Desperately Seeking Susan -vaihetta kanavoivaksi, itsevarmaksi ilkimykseksi.

Guginon nurse Ratched -henkinen ilkeä äitipuoli tuntuu puolestaan niin tökeröltä, että ihan pahaa tekee.

Tosin tekijät ovat kertoneet yhdeksi esikuvakseen törkyohjaaja John Watersin, joten ehkäpä töksähtelevyys ja ylinäyttely ovat tekijöiden valitsemia tyylikeinoja. Modernissa, valkokangaslevityksen saavassa elokuvassa nämä kuitenkin lävähtävät silmille erityisen voimakkaasti.

Kuva: Michele K. Short / © 2024 FOCUS FEATURES LLC.

Kuin haparoivaa Tim Burtonia

Lisa Frankensteinin lukuisat esikuvat hyppäävät näyttävästi katsojan silmille. Keskeisimpänä näistä mieleen tulevat Tim Burtonin uran alkupuolen gootti- ja kauhuhenkiset elokuvat, sillä jopa Sprousen nimettömäksi jäävä “hirviö” muistuttaa monella tapaa Saksikäsi-Edwardia. Jo aiemmin mainitun E.T.:n lisäksi yhtenä keskeisenä vaikuttimena on toiminut myös John Hughesin vuonna 1985 ohjaama Lisa – unelmien nainen (Weird Science).

Ihan ensimmäiseksi Lisa Frankensteinin ideasta tulee kuitenkin mieleen Jonathan Levinen vuonna 2013 ohjaama romanttinen zombikomedia Warm Bodies, missä zombipoika rakastuu ihmistyttöön ja alkaa muuttua ihmismäisemmäksi. Lisa Frankenstein on ystävänpäivän markkinoille suunnattu, hieman perinteistä verisempi teiniromanssi, jolla on aineksia muuttua samanlaiseksi kulttielokuvaksi kuin samaisen Diablo Codyn käsikirjoittamalla Jennifer’s Bodylla.

Ikärajakseen Lisa Frankenstein on Suomessa saanut K16, sillä ihan perinteisin ystävänpäivän treffielokuva ei kuitenkaan ole kyseessä. Elokuva on silti ikärajaansa nähden valtavan kesy. Esimerkiksi kehonosien keräily jätetään muutaman veriroiskeen ja katsojan mielikuvituksen varaan.

Tosin juuri tuon mielikuvituksen vuoksi eräskin, tämän tyyppiseen elokuvaan jopa yllättävänkin pitkälle menevä kohtaus saattaa aiheuttaa osassa katsojista ikäviä tuntemuksia.

LISA FRANKENSTEIN

”Lukuisia erilaisia esikuvia kierrättävä kauhukomedia sekoittelee keskenään niin Tim Burtonia kuin John Watersiakin, mutta ei hauskasta ideastaan huolimatta saa pidettyä katsojaa otteessaan.”