Arvostelu Sweet Home on viihdyttävän väkivaltaista kauhufantasiaa – Harmi vain, että Netflix-uutuuden hirviöt on tehty niin naurettavan huonosti

Sweet Home on nettisarjakuvaan pohjautuva korealainen kauhusarja, missä salaperäisestä syystä ihmiset alkavat muuttua verenhimoisiksi hirviöiksi.

Netflixin uusi korealaissarja Sweet Home pohjautuu samannimiseen, Kim Kan-bin ja Hwang Young-chanin luomaan nettisarjakuvaan. Sarjakuva kertoo maailmasta, missä osa ihmisistä yllättäen mutatoituu verenhimoisiksi, karmivan näköisiksi ja kokoisiksi hirviöiksi.

Tarinan keskiössä on Soulin laitamilla sijaitseva kerrostalo ja sen asukkaat, joista hengissä säilyneet joutuvat sopeutumaan uuteen normaaliin ja ovat pakotettuja toimimaan yhdessä hirviöitä vastaan. Asukkaat edustavat monipuolista kattausta yhteiskunnasta: joukossa on muun muassa itsekeskeinen ja väkivaltainen kauppias, uskontoon nojaava opettaja, pelastaja, bassoa soittava kapinallinen, tanssijatyttö, salaperäinen ja arpeutunut “gangsteri” ja hänen uhrinsa, sekä ohjat johtajana käsiinsä ottava nuorukainen.

Keskiöön nousee Song Kangin esittämä masentunut ja itsetuhoinen, perheensä kuoleman jälkeen yksin jäänyt lukiolaispoika Hyun-soo, jonka itsemurha-aikeet joutuvat väistymään maailmanlopun iskiessä.

Sweet Homen ensimmäinen tuotantokausi Netflixissä on kymmenen vajaan tunnin mittaisen jakson mittainen. Katsoimme sarjasta viisi jaksoa arvostelua varten.

Vaikka sarjan keskeinen hahmo on teinipoika, ei Sweet Home silti ole suoranainen teinisarja. Sen verenhimoiset hirviöt ja monenlaista maailmantuskaa tuntevat hahmot tekevät siitä täysiverisen, aikuisille suunnatun kauhufantasiasarjan.

Sarjan rakenne on aavistuksen haastava sellaiselle katsojalle, jolle alkuperäinen sarjakuva ei ole tuttu. Tarina alkaa tulevaisuuden pisteestä, mutta hyppää siitä alkukohtauksen jälkeen kertomaan, miten kyseiseen hetkeen päästiin. Tuossa ajassa käsikirjoitus hyppelee nykyhetken ja takaumien välillä, ja välillä terävät leikkaukset tilanteesta toiseen tuntuvat sekavilta.

Myöskään tarinan hahmoihin ei päästetä suoralta kädeltä käsiksi, vaan heidän taustansa avautuvat kauden aikana pikkuhiljaa. Tämä on mielenkiintoinen lähestymistapa, sillä alkuperäistä tarinaa tuntematon katsoja joutuu olemaan koko ajan jännityksessä senkin suhteen, kuka hahmoista esimerkiksi on tärkeä ja kuka uhrattavissa.

Sarjan vahvuus ovat juuri sen mielenkiintoiset hahmot, joista osa on hyvinkin pidettäviä, osa puolestaan sellaisia, että heidän toivoisi saavan nopeasti lekasta tai kirveestä päähän.

Sarjan tarina sijoittuu lähes kokonaisuudessaan yhden kerrostalon sisätiloihin, mihin eloonjääneet linnoittautuvat ulkomaailmaa vastaan. Sähkökatkot, epätietoisuus tilanteen kehittymisestä ja ruoan vähyys aiheuttavat klaustrofobista tunnelmaa, ja henkisempää haastetta synnyttää puolestaan se, ettei kukaan voi täysin luottaa ympärillään oleviin ihmisiin.

Hirviöitä sarjassa on kaiken kokoisia ja näköisiä, ja niillä on keskenään hyvinkin erilaisia elintapoja. Sweet Homen idea on kuitenkin hirviöitä vastaan taistelevissa yksilöissä ja heidän keskinäisissä suhteissaan.

Hirviöitä ykköskaudella nähdään lopulta yllättävän vähän ja käsikirjoitus keskittyy valtavan paineen alaisten selviytyjien keskinäisiin suhteisiin. Teknisesti sarja näyttää välillä melkoisen kotikutoiselta, minkä vuoksi hirviöiden jättäminen ruudun ulkopuolelle on itse asiassa hyvä asia. Sarjan örkkimörkit näyttävät nimittäin aivan kamalan huonoilta ja todellisia ihmishirviöitä on myös eloonjääneissä.

Tähän pimeään vuodenaikaan ja sen synnyttämään melankoliseen mielentilaan synkkä ja verinen Sweet Home sopii aika mainiosti. Se on viihdyttävän väkivaltainen, mutta silti hahmojensa osalta kiinnostava, ja sen voi mukavasti vetäistä viikonlopun iltoina kynttilän valossa ja glögimuki kädessä.

Sweet Home, kausi 1 on julkaistu Netflixissä 18. joulukuuta.