Arvostelu: Netflixin ja Marvelin Luke Cage -sarjan kakkoskausi on paljon parempi kuin ensimmäinen

18.06.2018 19:48 | Aki Lehti

Luodinkestävän Luke Cagen uudet seikkailut kärsivät täsmälleen samoista ongelmista kuin kaikki muutkin Netflixin Marvel-sarjat, mutta se on silti huomattava parannus verrattuna esimerkiksi Iron Fistiin. 

Useat Netflixin Marvel-sarjojen arvosteluista voisi hoitaa helposti vain copy-pasteamalla edellisen sankarin seikkailuista kirjoitetun tekstin, muuttamalla vain muutamia kohtia, kuten hahmojen nimet ja juonikuvailun. Striimauspalvelu ei näytä ottavan opikseen aiemmista virheistään, ei sitten niin millään, vaan toistaa samaa kaavaa sarjasta toiseen. Välillä homma toimii vähän paremmin ja toisinaan ei.

Jokainen tekeleistä on aivan liian pitkä, mukana on aina täysin turhia sivuosahahmoja ja -juonia, muutamasta hienosti toteutetusta taistelukohtauksesta huolimatta päähänlyöntikoreografiat ovat melkein järjestäin suorastaan noloja ja muutaman ihan passelin näyttelijän lisäksi joka kerta nähdään kammottavan huonosti tehtävästään suoriutuvia ihmisiä.

Luke Cagen kakkoskausi sijoittuu Marvel-sarjojen asteikolla ihan ok -osastoon. Se on ehdottomasti parempi kuin ensimmäinen kausi, muttei läheskään niin hyvä kuin esimerkiksi The Punisher tai Jessica Jones, mutta ei myöskään kammottavaa moskaa kuten Iron Fist tai The Defenders.

Yleensä Marvelin katutason sankareiden seikkailut alkavat laahata noin puolenvälin tienoilla, mutta Luke Cagen tylsin osuus on sen alku, sillä toinen kausi pääsee kunnolla vauhtiin vasta noin viidennen jakson tienoilla. Sarjan nimi voi olla Luke Cage ja pääosanesittäjä Mike Colter vähän perinteistä lihaksikasta puunaamanäyttelijää parempi, mutta sen kiinnostavimpia hahmoja ovat pahikset, joista Mariah Dillard saattaa olla tähän mennessä paras, häntä esittävän Alfre Woodardin pärjätessä helposti Daredevilin Kingpinille tai Jessica Jonesin Kilgravelle.

Sarja jatkaa tarinaa melko pian sankareiden yhteisseikkailu The Defendersin jälkeen, Cagen ollessa nyt Harlemin juhlittu sankari, jonka touhuja useimmat poliiseista katsovat läpi sormien.

Luodinkestävän miehen ensimmäisen kauden järjettömin ratkaisu oli vaihtaa pääpahista noin puolivälin tienoilla. Tälläkin kertaa mukana on kaksi konnaa, jotka ovat kiinni sekä toistensa että Cagen kurkussa. Mustafa Shakirin näyttelemä Bushmaster haluaa hallita Harlemia, mutta ensin hänen täytyy raivata tieltään Cage ja Dillard. Jamaikalaisella aksentilla höpisevä Bushmaster tuskin on kovin tuttu edes suomalaiset Marvel-sarjakuvansa lukeneille, joten kerrotaan hänestä vain sen verran, että miehen supervoimat ovat hyvin samanlaiset kuin Cagella ja hän pärjää taistelussa tätä vastaan vallan hyvin.

Cage ei salaile henkilöllisyyttään kuten monet muista Marvel-sankareista, joka tuo mukanaan omat vaikeutensa. Yksi hankaluuksista tällä kaudella on hyvinkin arkinen, sillä supervoimistaan huolimatta sankari kärsii rahahuolista, eikä parisuhderintamallakaan mene kovin hyvin. Kauden edetessä sankarin ja pahiksen rajat alkavat hämärtyä, eikä Cagen identiteettikriisi hänen muuttuessa yhä vihaisemmaksi ole kovin hauskaa tai viihdyttävää katsottavaa.

Rosario Dawsonin Claire Temple, eli Night Nurse on jälleen mukana puhumassa järkeä poikaystävälleen Cagelle, mutta hahmo tuntuu väkisin mukaan ängetyltä. Hänen yrityksensä saada sankari ylipuhuttua tekemästä typeryyksiä on nähty jo aivan liian monta kertaa muissa Marvel-sarjoissa, hahmon funktion ollessa aina sama show’sta riippumatta. Tämän valossa ei ole mikään ihme, että Dawson itse kertoi vähän aikaa sitten, ettei häntä välttämättä enää nähdä tulevissa supersankarisarjoissa.

Misty Knight (Simone Missick) alkaa muistuttaa sarjakuvista tuttua hahmoa bionisen kätensä kanssa, jonka myötä hahmon dilemmana on taistellako pahuutta vastaan poliisina vai ottaako laki omiin käsiinsä. Valitettavasti Misty Knightin juonikuvio on tylsääkin tylsempi.

Nukahtaminen on lähellä myös ensimmäiseltä kaudelta tutun Shades-pahiksen (Theo Rossi) tarinan parissa, jonka menneisyys ei voisi vähempää kiinnostaa. Puuduttavia sivujuonia ovat myös Mariahin suhde tyttäreensä ja Cagen suhde isäänsä. Myös Finn Jonesin Iron Fist käy pyörähtämässä sarjassa, ja vaikka näyttelijä suoriutuukin tällä kertaa roolistaan paremmin kuin aiemmin, niin se on silti aivan kamalaa katsottavaa.

Kaikkien kolmentoista jakson katsominen oli rehellisesti sanottuna 35 vuotta Marvel-lehtiä lukeneellekin melkoinen urakka, joten Luke Cagen kakkoskautta voi suositella vain kaikista muistakin Netflixin Marvel-sarjoista pitäneille. Vaikka se on ensimmäistä huomattavasti parempi, niin perusongelmat ovat hetkittäin jälleen täysin sietämättömiä.

Luke Cagen kakkoskausi tulee kokonaisuudessaan tarjolle Netflixiin tämän viikon perjantaina 22. kesäkuuta.