Arvostelu Netflixin ja Stranger Things -tähden Damsel-elokuva on täysin turhaa tusinafantasiaa

Stranger Things -tähti Millie Bobby Brown taistelee lohikäärmettä vastaan Netflixin mitäänsanomattomassa fantasiaseikkailussa.

Ensi-ilta (Netflix): 8.3.2024
Alkuperäisnimi: Damsel
Ohjaus: Juan Carlos Fresnadillo
Käsikirjoitus: Dan Mazeau
Pääosissa: Millie Bobby Brown, Ray Winstone, Angela Bassett, Robin Wright & Shohreh Aghdashloo
Pituus: 108 minuuttia
Netflixin oma ikäraja: K13

Millie Bobby Brown aloitti molemmin puolin varsin kannattavaksi muodostuneen yhteistyön Netflixin kanssa Stranger Things -sarjassa. Hittisarjaa seurasi kaksi herttaisen hauskaa Enola Holmes -elokuvaa ja nyt puolestaan fantasiaseikkailu Damsel, jossa tänä vuonna 20 vuotta täyttänyt Brown toimii pääosan esittämisen lisäksi myös vastaavana tuottajana.

Damsel tuntuu kuitenkin Brownin aiempiin Netflix-tuotantoihin verrattuna olevan ensimmäinen varsinainen huti. Visuaalisesti kivan näköinen seikkailu jää mitäänsanomattomaksi, hahmot niin latteiksi, ettei heidän kohtalostaan paljoa jaksa välittää ja tarina tylsäksi poukkoiluksi pimeässä luolassa.

Damselin käsikirjoituksesta vastaa Dan Mazeau, joka jatkaa hyvin saman tyyppisellä linjalla kuin aiemmin kirjoittamissaan elokuvissa Fast & Furious X ja Wrath of the Titans. Ohjaajana puolestaan toimii Juan Carlos Fresnadillo (28 Weeks Later), ja heidän tarkoituksenaan tuntuu olleen pelkästään juoksuttaa Brownia seikkailun läpi haasteesta toiseen ilman kovinkaan kovia panoksia.

Fantasiasatua ei ole suunnattu perheen pienimmille, mutta se tuntuu silti lapselliselta. Mutta ei hyvällä ja toimivalla tavalla lapselliselta kuten vaikkapa Princess Bride (1987) tai Matthew Vaughnin Stardust (2007). Damsel tarttuu aiheeseensa vakavammin, mutta siltikään elokuvaa ei voi ottaa kovin vakavasti.

Kuva: © 2023 Netflix, Inc.

Ei lohikäärmeen kanssa voi mennä vikaan, vai voiko?

Damsel kertoo Brownin esittämästä aatelistytöstä, Elodiesta, joka asustaa isänsä (Ray Winstone), äitipuolensa (Angela Bassett) ja pikkusisarensa (Brooke Carter) kanssa köyhässä kotimaassaan. Hänelle tulee mahdollisuus auttaa kotimaataan taloudellisesti menemällä naimisiin rikkaan naapurimaan prinssin kanssa.

Prinssi (Nick Robinson) paljastuu komeaksi, ystävälliseksi ja kaikin puolin täydelliseksi, ja Elodie kuvittelee pääsevänsä aloittamaan elämänsä prinsessana. Prinsessasatu saa kuitenkin ikävän käänteen, kun häiden jälkeen paljastuu, että Elodie on tarkoitus uhrata verenhimoiselle lohikäärmeelle.

Tässä sadussa ei katala ilkimys ole äitipuoli vaan uusi anoppi (Robin Wright). Mutta kun Elodie löytää itsensä yksin syvältä lohikäärmeen luolasta, nuori nainen ei aio alistua kohtaloonsa lohikäärmeen suupalana. Neuvokkaasti hän alkaa etsiä luolasta ulospääsyä, mutta Shoreh Aghdashloon äänellä puhuva lohikäärmekään ei ole ihan aivoton lisko.

Lohikäärmeiden ystäviä ilostuttaa varmasti se, että elokuvan otus näyttää visuaalisesti ihan komealta, ja Aghdashloon käheän matala ääni sopii rooliin kuin nakutettu. Lohikäärmeessä ja sen luolassa onkin paljon samaa kuin Hobitti-elokuvien Smaugissa. Mikäli kukaan nyt lohikäärme-elokuvaan mitään kovin suurta logiikkaa kaipailee, niin lillukanvarsiin tarttuen itseäni alkoi kyllä häiritä se, miten helposti suuri lohikäärme pääsi lentämään suhteellisen ahtaassa tilassa.

Kuva: John Wilson/Netflix ©2023

Kiperästä tilanteesta toiseen vailla jännitettä

Elodien tehtävänä on selvitä lukuisista kiperistä tilanteista pakomatkallaan. Damselin käsikirjoitus on kuitenkin niin ohut, ettei jännitystä onnistuta luomaan kunnolla. Todellisia haasteita ei synny ja ongelmiin löytyy ratkaisu usein aivan liian helposti. Jännittäväksi tarkoitetut tilanteet huidotaan läpi kovaa vauhtia, jotta päästään seuraavaan, ja taas seuraavaan, kuin missäkin tasohyppelypelissä.

Elokuva tuntuukin tästä syystä kestoaan huomattavasti pidemmältä.

Visuaalisesti Damseliin on onnistuttu luomaan muutamia kauniita elementtejä, mutta kaikki tämä puuroutuu mitäänsanomattoman säntäilyn alle.

Karismaattinen ja ilmeikäs Brown hallitsee toiminnallisen pääroolin etenkin niissä kohtauksissa missä hän saa seikkailla yksin. Pääasiallisesti elokuvan hahmot ovat kuitenkin puisevia, yksiulotteisia nukkeja, jotka lausuvat vuorosanoja käskystä. Bassettin esittämä äitipuoli on tosin vaihteeksi ilahduttava irrottautuminen satujen perinteisestä ilkeän äitipuolen muotista.

Damselissa olisi ollut aineksia omaperäiseen ja toimivaan lohikäärmeseikkailuun, jos tekijät olisivat malttaneet välillä rauhoittaa vauhtia. Nyt syventämätön poukkoilu edestakaisin ei saa katsojaa asettumaan sen enempää Elodien kuin lohikäärmeenkään puolelle.

DAMSEL

”Tylsäksi kääntyvän säntäilyn alle puuroutuva, mutta visuaalisesti kivalta näyttävä Damsel on Millie Bobby Brownin ensimmäinen huti Netflix-yhteistyönsä aikana.”