Arvostelu Spiderhead on paha pettymys – Netflixin uutta scifi-elokuvaa ei pelasta edes Top Gun: Maverickin ohjaaja
Top Gun: Maverickin ohjanneen Joseph Kosinskin Spiderhead on loistavaan novelliin perustuvaa Netflix-bulkkia.
Ensi-ilta: 17.6.2022
Alkuperäisnimi: Spiderhead
Ohjaus: Joseph Kosinski
Pääosissa: Chris Hemsworth, Miles Teller, Jurnee Smollett, Tess Haubrich, BeBe Bettencourt, Mark Paguio
Käsikirjoitus: Rhett Reese & Paul Wernick
Pituus: 107 minuuttia
Ikäraja: K16
Kesän kehutuimman elokuvan, eli Top Gun: Maverickin ohjaaja Joseph Kosinskin perjantaina Netflixissä ensi-iltansa saava Spiderhead-tieteisdraama on melkoinen pettymys. Tällä kertaa vika ei kuitenkaan ole ohjaajassa, vaan käsikirjoituksessa, jonka ovat rustanneet parhaiten Deadpool-elokuvista tutut Rhett Reese ja Paul Wernick.
Spiderhead perustuu George Saundersin mainioon Escape from Spiderhead -novelliin, joka julkaistiin alun perin New Yorkerissa. Suomeksi se löytyy Saundersin novellikokoelmassa Joulukuun kymmenes.
Reesen ja Wernickin käsissä hieno novelli kääntyy perinteisen keskinkertaiseksi Netflix-bulkiksi.
Spiderhead-elokuva on kuin ylipitkä ja erittäin keskinkertainen Black Mirror -jakso. Tieteistarina sijoittuu lähitulevaisuuteen, missä vangeille on tarjolla mahdollisuus lyhentää tuomiotaan suostumalla lääketieteen koekaniineiksi. Tarinan päähenkilöitä ovat Miles Tellerin ja Jurnee Smollettin esittämät vangit Jeff ja Lizzy, joista tulee tunteita muokkaavien huumeiden testaajia.
Leffan pahis on isot silmälasit kasvoillaan sliipattua limanuljaskaa ja hieman erilaista hullua professoria esittävä Chris Hemsworth. Marvel-staralla tuntuu olevan pakottava tarve todistaa olevansa ihan oikea näyttelijä. Hemsworth ylinäyttelee Dr. Steve Abnestia niin vakavalla naamalla kuin koomisen pelottavaksi tarkoitetuissa kohtauksissa. Näyttelijä pystyy parempaankin. Hetkittäin Hemsworth malttaa jarrutella, jolloin hahmo on sopivan karmiva.
Tohtori Abnesti tuuttaa yhdessä Verlaine-assarinsa (Mark Paguio) kanssa huippumodernin tekniikan ja vankien selkiin kiinnitettyjen aparaattien avulla heihin erilaisia psykoaktiivisia aineita. Abnesti on kuin karikatyyri Bond-pahiksesta. Hahmo on oikealla tavalla huvittava hiplatessaan kännykkäänsä ja muita tutkimuksiin liittyviä laitteitaan melkeinpä kiihottuneena. Epäselväksi jää esimerkiksi se, miksi teknologiauskovainen pahis on kirjannut salaisuutensa ylös paperille ja jemmannut ne arkistoonsa, josta ne löytyvät aivan liian helposti.
Spiderhead yrittää olla synkkä scifisatiiri, mutta se ottaa itsensä väärällä tavalla liian vakavasti.
Vangeille annettavat huumeet saavat rikolliset esimeriksi äärionnellisiksi, surullisiksi tai niin kiimaisiksi, että he repivät vaatteita pois kenen tahansa päältä.
Dr Abnestin julmuutta koitetaan korostaa kohtauksilla, joissa hän hengaa Jeffin kanssa yksityistiloissaan, joissa he nauttivat yhdessä parhaat kiksit antavia douppeja. Ystävää teeskentelevä tohtori tarkkailee tietysti silloinkin vangin käytöstä. Hän pakottaa Jeffin tekemään myös melkeinpä mahdottomia valintoja tämän ollessa selvinpäin. Jeffin ja Lizzyn suhde on romanttinen, mutta nuorimies joutuu valitsemaan annetaanko naiselle äärimmäisiä pelkotiloja ja ahdistusta aiheuttavia lääkkeitä.
Teller näyttelee tuttuun tapaansa vakuuttavasti, vaikka häntä kalvava syyllisyys vedetään täysin överiksi. Mukana on aivan liian monta takaumaa tapahtumaan, jonka ansiosta Jeff on tuomittu vankeuteen. Leffan tarinaa suorastaan tilkitään flashbackeilla, jotka venyttävät teoksen keston vaadittaviin mittoihin.
Myös Jurnee Smollett näyttelee vallan mainiosti, vaikka Lizzynkin hahmo on melkoinen kliseekimppu. Hänen ja Tellerin välinen kemia toimii ja heidän erikoislaatuinen suhteensa tuntuu uskottavalta. Lizzyn menneisyys ja syy hänen vankeuteensa on yksi elokuvan mysteereistä, jonka katsoja arvaa jo alussa.
Ilahduttavasti Spiderheadissa ei ole melkeinpä lainkaan toimintaa, vaan ohjaaja luottaa pelkästään liian täynnä jargonia olevaan dialogiin ja sitä suoltaviin näyttelijöihinsä. Todella simppelin riisuttujen lavasteiden pitäisi periaatteessa toimia loistavasti. Suuri osa elokuvan kohtauksista sijoittuu betonibunkkerivankilaan ja sen kahteen eri huoneeseen.
Vähän on enemmän -tyyli ei kuitenkaan tällä kertaa toimi, vaan Spiderheadin visuaalinen ilme on lähinnä masentava. Tämäkin elokuva on vedetty liiankin tutun ja tylsän Netflix-filtterin läpi, joka imee kaiken energian paljon paremmistakin teoksista.
Spiderhead-elokuvaan ei kannata tuhlata vajaata kahta tuntia. Suosittelen lukemaan huomattavasti paremman alkuperäisnovellin, jonka läpikahlaamiseen kuluu maksimissaan vartti. Escape from Spiderhead löytyy New Yorkerin sivuilta.
SPIDERHEAD
”Spiderhead on harmillisen tylsä scifisatiiri, joka ei onnistu sanomaan maailman tilasta juuri mitään merkityksellistä.”