Arvostelu Glass Onion on harmillisen keskinkertainen jatko-osa Knives Outille
Glass Onion: A Knives Out Mystery on viihdyttävän turboahdettu jatko-osa, joka sortuu liialliseen kikkailuun.
Ensi-ilta (Netflix): 23.12.2022
Alkuperäisnimi: Glass Onion: A Knives Out Mystery
Ohjaus: Rian Johnson
Käsikirjoitus: Rian Johnson
Pääosissa: Daniel Craig, Edward Norton, Janelle Monáe, Kathryn Hahn, Dave Bautista & Kate Hudson
Pituus: 139 minuuttia
Ikäraja: K12
Rian Johnsonin vuoden 2019 Knives Out -elokuva oli samaan aikaan sekä uskollinen murhamysteerigenrelle että pilaili sen kustannuksella. Ylipitkä ”suljetun huoneen mysteeri” oli oikein viihdyttävä elokuva, mutta kaukana modernista mestariteoksesta, jollaiseksi se muodostui osuttuaan keskelle supersankarielokuvaähkyä.
Lontoon elokuvajuhlilla syyskuussa maailmanensi-iltansa saanut jatko-osa Glass Onion: A Knives Out Mystery on myös toimivaa kertakäyttöviihdettä, mutta huomattavasti keskinkertaisempi tapaus kuin ensimmäisen elokuva. Jopa edeltäjäänsä pidempi Glass Onion yrittää olla kaikin tavoin vielä kahjompi ja massiivisempi, turboahdettu mysteerikikkailu, joka uhkaa tukehtua omaan nokkeluuteensa.
Ensimmäisessä Knives Outissa jokaisella perheenjäsenellä oli oma motiivinsa murhata patriarkka. Nyt ollaan kartanon sijaan paratiisisaarella ystävysten kesken. Paikan omistaa eksentrinen miljardööri Miles Bron (Edward Norton), joka on sattumalta vielä kuvaushetkeäkin ajankohtaisempi parodiaversio Elon Muskista. Täystollo massimies kutsuu vanhat kaverinsa saarelleen pelaamaan murhamysteeripeliä. Mukaan päätyy myös Daniel Craigin esittämä etsivä Benoit Blanc.
Erityisesti elokuvan ensimmäinen ekspositiota täynnä oleva tunti on silkkaa Agatha Christie -pastissia. Huumori syntyy jälleen lähinnä sanailusta, vaikka mukana on ensimmäistä enemmän fyysistä komediaa. 40 miljoonan dollarin budjetti on käytetty tekemään miljardöörin saaresta hi-tech-mesta, josta löytyy myös sopivasti tuhottavaa ja räjäytettävää.
Leffan alkupuoli on ängetty aivan liian täyteen popkulttuuriviittauksia, cameoita, easter eggs -bongattavaa ja sisäpiirivitsejä. Hassuttelu menee taatusti yli hilseen jos ei ole perillä nettikulttuurista.
Glass Onion -juomapeliä en suosittele. Jos otat huikan jokaisen cameon ja namedroppauksen kohdalla, niin tipahdat jo ensimmäisen tunnin aikana. Jared Leton kombucha, Jeremy Rennerin hot-soossit ja Serena Williamsin kuntoilukuurit eivät onnistu naurattamaan.
Miljardöörin feikkimurhapeli menee tietysti alusta asti pieleen, sillä pelkästään mestarietsivä Benoit Blancin paikallaolo tekee moisen pelaamisen turhan helpoksi. Ainakin Craigilla tuntuu edelleen olevan hauskaa roolissaan. Blanc on vielä aiempaakin enemmän omalaatuinen nero, jonka seksuaalinen suuntautuminen tehdään nyt taatusti selväksi. Miehen syvän etelän aksentti on edelleen omituista mongerrusta, jonka ei kai ole tarkoituskaan muistuttaa mitään oikeaa murretta.
Glass Onionin yllätyksiä täynnä oleva juoni ja liian suuri osa dialogista on harmi kyllä mukahauskaa kikkailua, kuin jonkin generaattorin luomus. Näyttelijöistä suurin osa selviää rooleistaan mainiosti, vaikka hahmot ovat paperinohuita. Potentiaaliset uhrit / murhaajat ovat tahallisesti karikatyyrejä, joista osa ärsyttää väkisinkin.
Birdie Jay -muotisuunnittelija todistaa, ettei Kate Hudson osaa vieläkään näytellä. Leslie Odom Jr.:n esittämä Lionel Toussaint -tiedemies ei tee juuri muuta kuin näyttää hämmentyneeltä. Dave Bautistan Duke Cody on miesten oikeuksien puolustaja sekä influensseri ja samalla köörin hauskimpia hahmoja. Bautista on näyttelijöiksi siirtyneistä showpainijoista helposti paras, joka ottaa työnsä tosissaan. Hän hallitsee niin huumorin kuin vakavammat roolit.
Kathryn Hahnin Claire Debella -kuvernöörille on keksitty kumman vähän tekemistä. Laulaja Janelle Monáe sen sijaan viihdyttää vakavalla naamalla Cassandra ”Andi” Brandina, Miles-miljardöörin entisenä bisneskumppanina.
Rian Johnson ei yritä muuttaa liikaa ensimmäisen elokuvan hyväksi havaittua kaavaa. Jo pelkkä paikanvaihdos vanhasta kartanosta trooppiselle saarelle riittää muuttamaan tunnelmaa radikaalisti. Johnson lataa kuitenkin leffansa niin täyteen yllätyksiä, että ne alkavat puuduttaa jo paljon ennen loppuratkaisua.
Vähän rauhallisemmat kohtaukset Craigin ja Monáen välillä toimivat parhaiten, toistaen osittain ensimmäisen elokuvan asetelmaa Craigin ja Ana de Armasin Marta Cabrera -hahmon välillä. Knives Outissa jopa Cabrera-hoitsu tuntui osalta isoa ja uskottavaa perhettä. Glass Onionin hahmokööristä on mahdoton uskoa, että he olisivat koskaan olleet läheisiä ystäviä.
Glass Onion kompastuu yliyrittämiseen ja rehelliseen tyhmään käsikirjoitukseen, joka yrittää oikeuttaa hölmöytensä selittäen tyhmyyden olevan osa tarinaa. Kässäri muistuttaa opiskelematta kirjoitettuja tenttivastauksia – täynnä metatason liirumlaarumia tenttikirjan mieleen jääneistä otsikoista, jonka toivoo kuulostavan fiksulta. Sisältöä melkein kahden ja puolen tunnin elokuvassa on lopulta kovin vähän.
Visuaalisesti Glass Onion on lopun erikoistehostemyllytystä ja paria onnetonta green screen -kohtausta lukuun ottamatta näyttävä, mukavan ylipirteän näköinen murhamysteeri. Harmittavasti itsetarkoituksellinen kikkailu ja osittain jo vanhentuneet popkulttuuriviittaukset ovat aivan liian suuressa roolissa. 139 minuutin mittaisesta teoksesta saattaisi löytyä parempi elokuva leikkaamalla lähemmäs tunti turhaa tauhkaa pois.
Glass Onion: A Knives Out Mystery pääsi monissa maissa ennen Netflix-ensi-iltaa viikon-parin teatterikierrokselle. Jättikankaalta katsottuna teos olisi todennäköisesti ansainnut ainakin puolikkaan tähden enemmän. Kotisohvalla ylensyöntiähkyssä makaavalle se on silti ihan passelia kertakäyttöviihdettä kinkunsulattelun taustalle. Ensimmäisen elokuvan tasosta jäädään silti harmillisen kauas.
GLASS ONION: A KNIVES OUT MYSTERY
”Ohjaaja-käsikirjoittaja Rian Johnson on edelleen pätevä peruspuurtaja, joka taatusti rakastaa murhamysteereitä. Ylipitkä Knives Out -jatko-osa viihdyttää, mutta yrittää liikaa ja tuntuu turhan väkisin väännetyltä ”
