Arvostelu: Once Upon a Time in Hollywood on Quentin Tarantinon neljän tähden rakkauskirje entisajan Hollywoodille

13.08.2019 20:00 | Helinä Laajalahti

Quentin Tarantinon yhdeksäs elokuva on oikeita henkilöitä fiktioon sekoittava rakkauskirje Hollywoodille. Tulos on auteurille tuttuun tapaan viihdyttävä ja väkivaltainen, mutta samalla itsekritiikitön.


Ensi-ilta: 16.8.2019
Alkuperäisnimi: Once Upon a Time… in Hollywood
Ohjaus: Quentin Tarantino
Käsikirjoitus: Quentin Tarantino
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Brad Pitt, Margot Robbie, Timothy Olyphant & Dakota Fanning
Pituus: 162 minuuttia
Ikäraja: K16


Quentin Tarantinon yhdeksäs elokuva on nimensä mukaisesti (aikuisten) satu ja samalla se on Tarantinon rakkauskirje entisajan Hollywoodille. Once Upon a Time in Hollywood on Tarantinon ohjaama ja käsikirjoittama elokuva, joka sijoittuu vuoteen 1969. Sen käsikirjoituksessa sekoitetaan keskenään oikeita ja keksittyjä henkilöhahmoja, ja näistä luodaan fiktiivinen, todellisia tapahtumia lähes satumaiseen muotoon muokkaava tarina.

Once Upon a Time in Hollywoodin keskiössä on Leonardo DiCaprion esittämä näyttelijä Rick Dalton, jonka menestyksekäs ura on suositun tv-sarjan päättymisen jälkeen luisumassa katuojaan. Hän kokee olevansa eilisen päivän tähti ja hukuttaa suruaan viinaan.

Daltonilla on luotettava ystävä, näyttelijän kanssa vuosikaudet yhteistyötä tehnyt stunt-mies Cliff Booth, jota esittää Brad Pitt. Booth on maanläheinen kaveri, jolta puuttuu Daltonin tarve egonsa pönkitykseen. Hän elää päivän kerrallaan, kuskaa ystäväänsä ympäri Hollywoodia ja viettää yöt koiransa kanssa rähjäisessä asuntovaunussaan drive-in-elokuvateatterin takana.

Daltonin naapurissa, Hollywoodin kuuluisilla kukkuloilla kiemurtavalla Cielo Drivella asustaa tunnettu pariskunta – ohjaaja Roman Polanski ja tämän näyttelijävaimo Sharon Tate, jota esittää Margot Robbie. Dalton ihailee heitä kaukaa ja vain uneksii pääsevänsä tekemään yhteistyötä arvostamansa ohjaajan kanssa.

Tarantinon tarina törmää aitoihin henkilöhahmoihin myös toisaalla, kun Booth ottaa lavasteissa mittaa itsestään Bruce Leestä (Mike Moh). Varsinaisen tarinan kannalta keskeisimmät hahmot tulevat kuvioon, kun Booth antaa nuorelle hippitytölle kyydin hylätylle Spahnin tilalle. Kuten historiasta tiedämme, kyseisellä tilalla asusti tuohon aikaan erikoinen joukko ihmisiä, joita johti eräs Charles Manson. Nämä ihmiset pääsevät mukaan myös Tarantinon kertomukseen, joka kuitenkin kirjoittaa historiaa tietyiltä osin uusiksi – hieman samaan tapaan kuin ohjaajan Kunniattomat paskiaiset (2009).

Once Upon a Time in Hollywood on ovelan kerroksellinen, sillä Daltonin elokuvat ja tv-sarjat toimivat tapahtumineen ja ihmisineen taustalla osana suurempaa kokonaisuutta. DiCaprio pääsee esittämään lukuisia eri rooleja, missä Oscar-palkitun näyttelijän lahjakkuus todistetaan jälleen. Väkivaltaisista elokuvistaan tunnettu Tarantino näyttää, että miehetkin saavat itkeä, minkä DiCaprio hoitaa vakuuttavasti yhdessä 8-vuotiaan vastanäyttelijänsä Julia Buttersin myötävaikutuksesta.

Elokuvaa on kritisoitu naisten esittämien roolien latteudesta. Tätä korostaa lahjakkaan Robbien rooli Tatena, jolle Tarantino antaa hyvin kitsaasti sanottavaa. Mutta vaikka Robbien annetaan ymmärtää olevan elokuvassa keskeisessä roolissa, on hänen Tatensa lopulta kokonaisuuteen nähden täysin sivullinen hahmo, minkä vuoksi vuorosanojen vähyys on ymmärrettävämpää.

Once Upon a Time in Hollywood on tarina Daltonin hiipuvasta tähdestä ja elämän yllättävistä yhteensattumista, ja kaikki muut ovat hänen elämänsä sivuroolien esittäjiä.

Elokuvassaan Quentin Tarantino nostaa Hollywoodin kulta-ajan etualalle ja nostalgia tihkuu elokuvan jokaisesta kuvasta. Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä hyvä asia, jos se tehdään varsinaisen elokuvan ja tarinan kustannuksella. Ympäristöä sen yksityiskohtineen maalailevat, pitkitetyt kohtaukset alleviivaavat tekijän yltäkylläistä rakkautta elokuvaan, mikä kyllä välittyy katsojalle muutenkin.

Kahden ja puolen tunnin mittaisessa elokuvassa on istumista.

Pituudestaan huolimatta Once Upon a Time in Hollywood on perinteiseen Tarantinon tapaan viihdyttävä ja paikoin myös yllättävä (siksi arvostelukin on tehty juonta tarkemmin paljastamatta). Huomasin hörähteleväni naurusta muun salin mukana kohtauksissa missä nähdään liekinheitin. Lisäksi Tarantino nostaa John Wick -elokuvien tapaan keskeiseen rooliin komean koiran.

Once Upon a Time in Hollywoodin sivurooleissa nähdään valtava joukko nimekkäitä näyttelijöitä. Alkuvuodesta menehtyneen Luke Perryn viimeiseksi jääneessä elokuvassa nähdään myös muun muassa Al Pacino, Timothy Olyphant, Kurt Russell, Zoe Bell, Bruce Dern, Emile Hirsch, Dakota Fanning ja Lena Dunham. Lisäksi pikkurooleissa pyörähtää uutta näyttelijäsukupolvea: Kevin Smithin tytär Harley Quinn Smith, Uma Thurmanin ja Ethan Hawken tytär Maya Hawke sekä Demi Mooren ja Bruce Willisin tytär Rumer Willis.

Yhden katselukerran jälkeen Once Upon a Time in Hollywoodia ei voi tituleerata tekijänsä monien muiden elokuvien tapaan mestariteokseksi. Siinä on samaa itsekritiikin puutetta kuin Tarantinon edellisessä, suuruudenhulluudessaan venytetyssä elokuvassa The Hateful Eight (2015). Tarantino on kuitenkin loistava luomaan ikimuistoisia kohtauksia, jotka jäävät mieleen elämään muistikuvina pitkäksi aikaa elokuvan jälkeen.

ONCE UPON A TIME… IN HOLLYWOOD

4/5

”Leonardo DiCaprio loistaa kerroksellisen tarinan lukuisissa roolihahmoissa. Quentin Tarantinon pitkitetty rakkauskirje Hollywoodille jää kuitenkin jälkeen ohjaajan parhaiden vuosien elokuvista.”

Lue Muropaketin muiden toimittajien ensituntumat elokuvasta:

Once Upon a Time in Hollywood ei ole Quentin Tarantinon parhaita elokuvia – ”Kertakäyttöinen elämys, jonka unohtaa hyvin pian”