UUSIMMAT

Arvostelu: Patrick Wilson on loistava mielipuoli uudessa Stephen King -filmatisoinnissa – In the Tall Grass löytyy Netflixistä nyt

06.10.2019 09:59 | Aki Lehti

Stephen Kingin ja poikansa Joe Hillin pienoisromaanin pohjalta tehty In the Tall Grass on jälleen yksi todella keskinkertainen Netflix-kauhuleffa.

Netflixin Stephen King -elokuva-adaptaatiot ovat tähän asti olleet harvinaisen onnistuneita. Pari vuotta sitten ilmestynyt Julma leikki oli armottoman ahdistava ja vain muutamaa viikkoa myöhemmin ensi-iltansa saanut 1922 piti tason yhtä korkealla.

Yhteistä leffoille oli se, että kummassakaan kauhu ei ollut pääosassa. Kuten on tullut todettua jo ties kuinka monta kertaa, niin King on parhaimmillaan kuvatessaan arkisia asioita ja ihmissuhteita. Homma leviää turhan usein käsiin siinä vaiheessa kun jokin yliluonnollinen astuu kuvaan. Poikansa Joe Hill handlaa kauhuelementtien ja banaalien aiheiden kuljettamisen käsi kädessä usein isäänsä paremmin, josta paras esimerkki taitaa edelleen olla hänen käsikirjoittamansa Locke & Key -sarjakuva.

In the Tall Grass -pienoisromaanissa tai elokuvassa ei hahmokehitykselle anneta aikaa oikeastaan ollenkaan, vaan pelottelu alkaa suunnilleen saman tien. Se on toki 73-sivuisessa tarinassa aivan suotavaa, mutta ehkäpä elokuva olisi voinut avata henkilöiden taustoja vähän enemmän.

In the Tall Grassin ohjaajana toimii Cube– ja Splice-elokuvista parhaiten tunnettu Vincenzo Natali, joka on myös rustannut käsikirjoituksen alkuperäistekstin pohjalta. Elokuva näyttää kuitenkin enemmän hänen tv-töiltään, eli visuaalisesti upeilta ja mukavan sekopäisiltä Hannibal– ja American Gods -sarjan jaksoilta. Siltä osin tunnelma on kohdallaan, mutta Natali on lisännyt kertomukseen turhia juttuja, joita alkuperäistarinassa ei ole. Tosin ilman niitä 101 minuutin mittainen elokuva olisi taatusti toistanut itseään vielä enemmän kuin nyt.

Alku on oikein lupaava. Cal (Avery Whitted) ja hänen raskaana oleva siskonsa Becky (Laysla De Oliveira) ajavat jossain päin Yhdysvaltain Keskilänttä, keskellä ei mitään. Kaikkialla ympärillä kasvaa silmänkantamattomiin asti korkeaa ruohoa. He pysähtyvät Beckyn pahoinvoinnin vuoksi ja kuulevat kuinka pikkupoika huutaa apua jossain pellon keskellä.

Poikaa pelastamaan lähtevät sisarukset eksyvät itsekin saman tien, jota seuraa ensin huvittava ja hyvin pian raivostuttava loputtomalta tuntuva ”Cal!” – ja ”Becky!” -huutelu, joka kestää ja kestää. Pienen ikuisuuden jälkeen poika löytyy. Hän kertoo nimekseen Tobin (Will Buie Jr.) ja ettei tiedä kuinka pitkään on haahuillut ruoholabyrintissä etsien isäänsä Rossia (Patrick Wilson) ja äitiään Natalieta (Rachel Wilson).

Tobin on perinteinen Stephen King -kauhumuksu, samaan aikaan sekä hellyttävä että karmiva. Kuollutta lintua mukanaan kantava juniori vaikuttaa tietävän mitä ruohon keskellä tapahtuu. Hän hautaa otuksen osittain maahan, todeten ”kuolleet asiat pysyvät paikoillaan”. Mystisessä labyrintissä luonnonlait eivät vaikuta pätevän, vaan asiat, ihmiset ja ilmansuunnat vaihtavat jatkuvasti paikkaa, aika ei kulje normaalilla tavalla ja ulospääsy on mahdotonta.

Ruohon keskeltä löytyy myös pian pojan Ross-isä, joka tuntuu olevan ystävällinen ja haluaa köörin etsivän yhdessä ulospääsyä. Mies ei kuitenkaan ole niin kiva kaveri kuin miltä aluksi vaikuttaa. Ruohon keskelle päätyy myös Beckyn ex-poikaystävä Travis (Harrison Gilbertson), mutta syytä en kerro, koska se spoilaisi jo aivan liikaa.

Se tulee tietysti selville jo trailerista, että pelto on yliluonnollinen paikka, jonka keskellä möllöttää jättimäinen kivenlohkare ja vieressä on pelottava hylätty kirkko. Tarina on samanaikaisesti sekä simppeli että todella monimutkainen, jossa ei tunnu olevan mitään järkeä. Kertomus on parhaimmillaan kuin kuumehoure, mutta se muuttuu täysin naurettavaksi alkaessaan selittää täynnä aukkoja olevaa juontaan auki.

In the Tall Grass näyttää ja kuulostaa todella paljon paremmalta kuin perinteinen Netflixin likuhihnatuotos, vaikka onkin juuri sellainen kaikilta muilta osa-alueiltaan. Äänisuunnittelu ja Mark Korvenin musiikki ovat tämän kauhuelokuvan ainoat edes etäisesti pelottavat asiat. Tekninen puoli toimii muutenkin vallan mainiosti, elokuvaaja Craig Wrobelskin kameran kikkaillessa omituisesta kuvakulmasta toiseen, saaden ainakin muutaman kerran katsojan tuntemaan olonsa klaustrofobiseksi loputtoman ruohon keskellä.

Varsinkin elokuvan alkupuolella näyttelijäntyö on aivan kamalaa katsottavaa, sillä sisarukset ovat kuin suoraan jostain kehnosta saippuasarjasta. Patrick Wilson ansaitsee kuitenkin kehut, sillä hän vetää mielipuolisen hahmonsa tahallisen överiksi. Homma toimii, sillä sekopään tullessa mukaan myös muut näyttelijät parantavat suoritustaan. Yhdenkään hahmon kohtalo ei silti varsinaisesti kiinnosta, ja koko paketti leviää käsiin viimeistään puolivälin paikkeilla.

In the Tall Grass toimisi taatusti paljon paremmin vaikkapa jonkin kauhusarjan noin tunnin mittaisena jaksona, mutta täyspitkänä elokuvana se on kaikista mukavan kahjoista ideoistaan huolimatta lähinnä tylsä, eikä pelota lainkaan.

Teknisen toteutuksen ansiosta elokuva onnistuu hetkittäin huijaamaan olevansa parempi kuin onkaan. In the Tall Grass on kuitenkin sitä samaa liukuhihnakuonaa, jota Netflix työntää ulos viikosta toiseen. Katsokaa mieluummin vaikka muutama viikko sitten tarjolle tullut Marianne. Se on yksi poikkeuksista Netflixin bulkkikaman keskellä, jopa yllättävän hyvä ranskalainen kauhusarja, jota itse asiassa juuri kirjailija King on myös hehkuttanut.

In the Tall Grass tuli tarjolle Netflixiin toissa päivänä 4. lokakuuta.