Arvostelu Milla Jovovichin pelileffa Monster Hunterissa on vähän järkeä, mutta jättihirviöiden ansiosta se viihdyttää silti
Monster Hunter on Resident Evil -ohjaaja Paul W.S. Andersonin ja näyttelijä Milla Jovovichin uusin peliin pohjautuva elokuva, jossa metsästetään jättihirviöitä.
Julkaisu (VOD): 15.3. 2021
Alkuperäisnimi: Monster Hunter
Ohjaus: Paul W.S. Anderson
Käsikirjoitus: Paul W.S. Anderson, pohjautuu Kaname Fujiokan luomaan videopeliin
Pääosissa: Milla Jovovich, Tony Jaa, Ron Perlman
Pituus: 103 minuuttia
Ikäraja: K16
Ohjaaja Paul W.S. Andersonin ja näyttelijä Milla Jovovichin tunnetuin yhteistyö on Resident Evil -elokuvasarja, joka tuli päätökseensä vuonna 2016. Nyt kaksikko ottaa käsittelyynsä uuden elokuvasovituksen tunnetusta videopelistä ja suuntaa metsästämään jättihirviöitä.
Monster Hunter on Kaname Fujiokan luoma pelisarja, jossa oman maailmamme rinnalla lymyää salaperäinen, jättihirviöiden asuttama maailma. Tuossa maailmassa elää valtavan kokoisia otuksia omissa, osin suljetuissa ekosysteemeissään. Eri otuslajeilla on erilaiset käytösmallit, minkä lisäksi ne ovat niin vahvoja, että niiden kellistämiseen tarvitaan erityisiä aseita.
Elokuvaversiossa Jovovichin esittämä kapteeni Artemis joutuu ryhmineen keskelle outoa hiekkamyrskyä, joka vetäisee heidät salaperäiseen maailmaan. Tuossa uudessa maailmassa tavallisilla ihmisillä ei ole paljoakaan sananvaltaa, sillä jättihirviöt, joihin meidän luotimme eivät tehoa, napsivat heitä yksi kerrallaan.
Elämän ja kuoleman rajalla Artemis kohtaa valtavaa jousta kantavan Metsästäjän (Tony Jaa). Pienten erimielisyyksien jälkeen kaksikko löytää yhteisen kielen ja liittoutuu yhteen hirviöitä vastaan. Metsästäjä opettaa Artemikselle hirviöiden käyttäytymistä ja neuvoo, miten niitä vastaan yleensäkään voi taistella.
Monster Hunter ottaa pelin keskeiset piirteet ja kääntää ne elokuvallisen tarinan muotoon teknisesti kauniilla tavalla. Hyvin tehtyjä jättihirviöitä on aina ilo katsella, ja Monster Hunterin monsterit ovat suurimmaksi osaksi tyylikkäitä. Niille on luotu alkeellinen ekologia, jonka mukaan eri hirviöt elävät erilaisissa paikoissa ja ovat aktiivisia eri aikoihin vuorokaudesta, mutta pääasiallisesti niiden on vain tarkoitus näyttää isoilta, painavilta ja komeilta.
Monster Hunter paljastuu yllättävänkin viihdyttäväksi B-luokan seikkailuelokuvaksi, jonka parissa vierähtää hetkinen myös alkuperäistä peliä tuntemattomalta. Käsikirjoituksessa ei ole tietenkään mitään järkeä, mutta tällaisessa suoraviivaisessa kokonaisuudessa se ei olekaan pääasia. Tässä mittaillaan voimia jättihirviöiden kanssa, matkataan askel ja monsteri kerrallaan kohti sitä kaikista pahinta monsteria, joka tietenkin nähdään lopussa.
Monster Hunter paahtaa eteenpäin höyryjunan lailla ja rytistää läpi esteiden lähes viivasuoraa tarinalinjaa pitkin, mutta monimuotoisten hirviöiden lahtaaminen matkan varrella näyttää kohtuullisen hyvältä. Kotikutoiset aseet näyttävät puolestaan valtavassa koossaan niin painavilta, että voi vain ihmetellä, kuinka näyttelijät jaksavat niitä elokuvassa kantaa.
Anderson tunnetaan toimintaseikkailuiden ohjaajana, mutta niidenkään osalta hän ei ole onnistunut aikaansaamaan mestariteoksia. Hän kuitenkin taitaa näyttävän ja viihteellisen monsterimätön, jonka parissa voi hetkeksi heittää aivot narikkaan. Tähän kategoriaan uppoaa myös Monster Hunter.
Jovovich tunnetusti taitaa tämän tyyppiset, rosoiset toimintaroolit ja vakuuttaa myös Artemiksena. Vikkeläliikkeinen Jaa hänen rinnallaan tarjoaa näyttävää vastapainoa, joskin thaimaalaisnäyttelijän taistelutaidot jätetään usein harmillisesti Jovovichin varjoon.
Artemisin ja Metsästäjän keskinäinen kemia pohjautuu kahden vakavan sotilaan yhteistyölle, minkä vuoksi heidän keskinäisessä kaverikemiassaan huumori on jätetty taka-alalle. Keveyttä tulee mukaan loppua kohden, siitä pitää huolen eräs pelistä tuttu hahmo.
MONSTER HUNTER
”Yllättävänkin viihdyttävä B-luokan elokuva, jonka parissa voi heittää hetkeksi aivot narikkaan ja nauttia näyttävien jättihirviöiden lahtaamisesta.”
