Arvostelu: Thor: Ragnarok on hauskaa supersankarimäiskettä ja trilogian paras elokuva

31.10.2017 15:32 | Aki Lehti | 4470

 

Uusiseelantilaisen Taika Waititin ohjaama sarjakuva-adaptaatio on rehellinen komedia, joka nauraa myös itselleen.


Ensi-ilta: 3.11.2017. / Alkuperäisnimi: Thor: Ragnarok / Ohjaus: Taika Waititi / Käsikirjoitus: Craig Kyle & Christopher Yost ja Stephany Folsom ja Eric Pearson / Pääosissa: Chris Hemsworth, Tom Hiddleston, Cate Blanchett, Idris Elba, Jeff Goldblum, Tessa Thompson, Karl Urban, Mark Ruffalo, Anthony Hopkins / Pituus: 131 minuuttia / Ikäraja: K12


Taika Waititin vuoden 2015 What We Do in the Shadows oli loistava komedia, vampyyrileffojen Spinal Tap, joka sai nauramaan vedet silmissä. Ohjaajan viime vuoden upean omaperäistä Hunt for the Wilderpeople -seikkailukomediadraamaa ei valitettavasti nähty Suomessa teattereissa, mutta ilmeisesti viimeistään se vakuutti Marvelin massimiehet. Pamput ansaitsevat jälleen kehut siitä, että uskaltavat ja haluavat antaa myös tuntemattomammille tekijöille mahdollisuuden ohjata megabudjettirymistelyjään.

Waititin ohjaama Thor eroaa tyyliltään täysin kahdesta edellisestä elokuvasta, jotka ottivat monen muun supersankarileffan tavoin itsensä aivan liian vakavasti. Thor: Ragnarok on ensisijaisesti komedia, joka nauraa eniten itselleen ja genren kliseille, olematta silti parodia. Se on loistava ratkaisu, sillä ukkosenjumala fantasiamaailmoineen toimii kyllä sarjakuvan sivuilla muiden ”realistisempien” sankareiden seassa, mutta sen siirtäminen valkokankaalle on tähän mennessä tökkinyt. Norjalaismytologia vedettynä Marvel-filtterin läpi leffamuotoon on alun perinkin niin pöhkö idea, että komediallinen supersankarimeuhkaaminen on joka tasolla parempi tekele kuin pari aiempaa elokuvaa. Toisaalta leffasarjan ensimmäinen osa tuskin olisi toiminut kieli poskella tehtynä hassutteluna, koska Thorin kaltaisten hahmojen täytyy olla tuttuja, jotta niille voi nauraa.

Joillekin Thorin tyylinmuutos voi olla liikaa, mutta kolmas samanlainen elokuva olisi taatusti ollut puuduttava, kuten suurin osa muistakin Marvelin tuotoksista viime vuosien aikana. Eric Pearsonin, Craig Kylen ja Christopher Yostin rustaama käsikirjoitus nauraa itselleen, elokuvan aukkoja täynnä olevalle juonelle, täysin övereille lavasteille, puvustukselle ja koko touhun älyttömyydelle.

Juoni on tietysti mitä on, ja skandinaavisen mytologian suhteen otetaan tuttuun tyyliin melkoisia vapauksia. Thorin perheenjäsenet aiheuttavat jälleen hänelle huolia: Tom Hiddlestonin esittämä Loki on luonteensa mukaisesti taas epäluotettava ja Odin-isäpappa (Anthony Hopkins) on ties missä. Veljekset saavat selville, että heillä on isosisko nimeltään Hela, kuolemanjumala, jota esittää gootiksi meikattu ja sarviin puettu Cate Blanchett, joka aikoo elokuvan nimen mukaisesti tuhota koko Asgårdin.

Thor ja Loki viettävät suurimman osan leffan kestosta Sakaar-planeetalla, jota hallitsee nätisti meikattu Jeff Goldblumin esittämä Grandmaster. Täyttä campia olevan hahmon suurinta huvia on gladiaattoritaistot, joihin pakotettu Thor kohtaa vanhan kaverinsa Hulkin. Päähänlyöntikisojen jälkeen vihreä monsteri ja Thor ovat taas kavereita, ja tiimiin liittyy myös pakolainen Asgårdista, Tessa Thompsonin esittämä valkyria, joka on tullut planeetalle dokatakseen itsensä hengiltä. Mukana pyörii myös tietokonetehosteilla toteutettu Korg, leffan hauskin hahmo, kiviolento jonka äänenä kuullaan ohjaaja Waititia.

Waititin ohjaamana pääosanesittäjä Chris Hemsworth paljastuu koomikoksi, Hiddleston on oma erinomainen itsensä ja Mark Ruffalo on mukavan pihalla muuttuessaan Hulkista Bruce Banneriksi.

Cate Blanchett on parhaimmillaan upea näyttelijä, joka onnistuu toisinaan olemaan niin kamala, että naurattaa. Paras tai pahin esimerkki tästä on edelleen hänen suorituksensa Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta -leffassa, jossa Blanchett unohti vähän väliä aksenttinsa. Ragnarokin Hela-pahis on pökkelömäisyydessään niin kliseinen, että Blanchettin ylinäyttely on taatusti tahallista.

Pitkästä aikaa supersankarielokuvassa on tarjolla toimintakohtauksia, jotka eivät puuduta ja jatku loputtomiin, vaikka leffan loppupuolella ne ovatkin vähän epätasapainossa muun materiaalin kanssa. Thorin seikkailut tuntuvat monia muita Marvel-tuotoksia enemmän itsenäiseltä elokuvalta, eivätkä vain yhdeltä osalta loputtomassa tarinassa, josta ei tajua mitään, jos on missannut yhdenkin leffan.

Thor: Ragnarok on Deadpoolin ja ensimmäisen Guardians of the Galaxyn ohella viime vuosien parhaita supersankarielokuvia.

THOR: RAGNAROK

4/5

”Thor: Ragnarok on onnistunutta aivotonta mäiskettä ja hauskaa komediaa, piristävä poikkeus liian vakavien supersankarielokuvien seassa”