Uusimmat

Arvostelu Zack Snyder’s Justice League on neljän tähden supersankarieepos, joka korjaa elokuvateatteriversion virheet tyylikkäästi

15.03.2021 18:00 Helinä Laajalahti

Zack Snyder’s Justice League on alkuperäisen ohjaajan alkuperäisen vision mukaan tehty, nelituntinen supersankarieepos, joka järkälemäisyydestään huolimatta toimii yllättävän hyvin.


Ensi-ilta (HBO Nordic): 18.3. 2021
Alkuperäisnimi: Zack Snyder’s Justice League
Ohjaus: Zack Snyder
Käsikirjoitus: Chris Terrio
Pääosissa: Ben Affleck, Gal Gadot, Ezra Miller, Ray Fisher, Jason Momoa, Henry Cavill
Pituus: 242 minuuttia
Ikäraja: K16


HBO Nordicilla julkaistava Zack Snyder’s Justice League ei ole uusi versio vuonna 2017 elokuvateattereissa julkaistusta Justice Leaguesta. Se on alkuperäinen ohjaajan versio, jota Warner Bros. -studion johto ja Zack Snyderin ohjaajana paikannut Joss Whedon eivät ole turmelleet. Nelituntinen elokuva on periaatteessa sama kuin vuonna 2017 julkaistu, mutta samalla se on täysin eri, kokonaisemmalta ja toimivammalta tuntuva tarina.

Niille, jotka eivät ole seuranneet tapauksen kehitystä, lyhyt yhteenveto Justice Leaguen tuotannosta: Vuonna 2017 julkaistun Justice Leaguen kuvausten loppuvaiheessa Warner Bros. -studion usko alkoi hiipua Snyderin synkempään näkemykseen kilpailija Marvel Studiosin porskuttaessa humoristisemmilla seikkailuillaan kassamenestyksestä toiseen.

Samoihin aikoihin Snyderin tytär teki itsemurhan, eikä ohjaaja omien sanojensa mukaan jaksanut enää taistella studion kanssa ja astui syrjään ohjaajan paikalta. Hänen tilalleen elokuvan tuli saattamaan loppuun Marvelilla Avengers-menestykset ohjannut Whedon, joka käsikirjoitti tarinaan runsaasti uusia kohtauksia ja lopulta päätyi muokkaamaan Snyderin alkuperäisestä visiosta kolme neljäsosaa mieleisekseen. Lopputulos oli kammottava tilkkutäkki ja Muropaketinkin arvostelun mukaan epäonnistunut katastrofi, josta ei pitänyt kukaan.

Nimellisesti vuoden 2017 Justice League oli edelleen Zack Snyderin ohjaama, mutta tässäkin arvostelussa viittaamme siihen Joss Whedonin versiona.

Samoihin aikoihin ensi-illan kanssa alkoi sosiaalisessa mediassa kiertää huhu, että Snyderin alkuperäisestä visiosta olisi olemassa raakaversiona kokonainen elokuva. Niinpä ohjaajan fanit alkoivat kampanjoida näyttävästi niin sanotun Snyder Cutin julkaisun puolesta. Studiolla koitettiin viimeiseen asti pitää kiinni elokuvateattereissa julkaistusta versiosta ja väitettiin, ettei mitään muuta versiota ole olemassa. Kunnes lopulta fanien vaatimukset kävivät niin äänekkäiksi, että tuon Snyder Cutin julkaisusta tuli myös taloudellisesti mielekästä.

Ja nyt se on vihdoin nähtävillä. Neljä tuntia ja kaksi minuuttia pitkä, mammuttimainen supersankarispektaakkeli julkaistaan USA:ssa HBO Max -suoratoistopalvelun kautta, ja Suomessa HBO Nordicilla.

Zack Snyder’s Justice League on periaatteessa sama elokuva kuin Whedonin Justice League, mutta samalla se on täysin eri elokuva. Rakenteellisesti neljän tunnin jättiläinen on jaettu osiin, jotka helpottavat elokuvan mahdollista tauottamista (harva jaksaa katsoa neljän tunnin elokuvan yhdeltä istumalta, ilman vessa- tai kahvinkeittotaukoja). Juonta lienee turha avata sen enempää, koska Batmanin (Ben Affleck) luotsaama, uuden supersankarijoukon kasaaminen Maan ulkopuolelta tulevaa, ikiaikaista uhkaa vastaan on kaikille tuttua kauraa.

Snyder Cutin katsominen tässä vaiheessa, kun esimerkiksi Aquamanin ja Wonder Womanin omat elokuvat on julkaistu jo vuosia sitten, tuntuu välillä haastavalta. Välillä pitää nimittäin ihan pysähtyä miettimään tapahtumien kronologisia järjestyksiä elokuvien välillä.

Elokuva kulkee eteenpäin hitaasti ja maalaillen, taustoittaen ja selittäen – ja myös Snyderille tuttuja hidastuksia on runsaasti. Juurta jaksaen selittäminen kääntyy usein itseään vastaan ärsyttäväksi alleviivaukseksi, mutta tällä kertaa se toimii suorastaan yllättävän hyvin. Lukuisat hahmot ja heidän väliset suhteensa syvenevät, ja samalla tarinan kaari selkenee, menettämättä silti tehoaan.

Pitkässä elokuvassa onkin siinä mielessä jotain tv-sarjamaista – huolimatta siitä, että se näyttää tuotantoarvoiltaan kalliilta valkokangaselokuvalta. Onkin tavallaan surkuhupaisaa, että tämä television ruudulle julkaistu elokuva näyttää visuaalisesti paljon paremmalta ja viimeistellymmältä kuin elokuvateattereissa nähty versio, jonka tahattoman koomisille erikoistehosteille on naurettu vuosia.

Snyderin alkuperäinen versio antaa tarinallisesti enemmän tilaa Gal Gadotin esittämän Wonder Womanin kotimaan, Themiscyran tapahtumille ja esittää jumalalliset soturit sellaisina kuin amatsonit on tarkoitettu esitettäväksi, ei vain Steppenwolfin riepoteltavina räsynukkeina. Samoin Ray Fisherin esittämän Cyborgin tarina saa huomattavasti enemmän lihaa luittensa ympärille kuin Whedonin versiossa, ja hahmo nouseekin kokonaisuuden osalta keskeisempään rooliin.

Kaikki nämä lisäykset vaikuttavat muun muassa siihen, että Henry Cavillin Superman herätetään henkiin vasta hyvinkin kahden tunnin keston jälkeen. (Varsinaisen asian ulkopuolisena heittona on mainittava, että Supermanin uusi puku on muuten ihan hemmetin hieno!)

Toimintakohtauksille on annettu huomattavasti enemmän tilaa, ja onkin hämmästyttävää huomata, kuinka hyvin katsoja pysyy näyttävissä taisteluissa kerrankin mukana. Kaikki näyttää edelleen suurelta ja komealta, mutta kohtauksissa pystyy genren elokuville harvinaisesti näkemään koko ajan, kuka tekee mitäkin ja mitä missäkin tapahtuu.

Steppenwolf oli Whedonin versiossa yksi kaikkien aikojen huonoimpia supersankarielokuvapahiksia (Thor: The Dark Worldissa nähdyn Malekithin ohella). Snyder Cutissa Ciarán Hindsin äänellä puhuva pahishahmo on saanut uudenlaisen ja upean, katsojan huomion kerta toisensa jälkeen kääntävän haarniskan ja tarinan, jonka myötä hahmo herää uudenlaiseen eloon. Nyt mukana on myös kaiken takana oleva über-pahis Darkseid, johon edellisessä versiossa mainittiin vain sivulauseessa.

Snyder Cut korjaa myös monet muut Joss Whedonin tekemät vääryydet, eikä Henry Cavillin naamakaan näytä enää muoviselta. Elokuvasta on poistettu kaikki Whedonin mukaan tuomat, tarinaa ”ihmisläheisemmäksi” tai ”humoristisemmaksi” tekemään tarkoitetut lisäykset (huumorista vastaa edelleen kyllä Ezra Millerin Barry Allen) – ja on myönnettävä, että Snyderin visio huhkii eteenpäin ilman näitä selkeästi paremmin. Lopusta on esimerkiksi poistettu täysin turha lisäys venäläisen perheen pelastamisesta. Muutenkin elokuvan lopputaistelu näyttää nyt täyteläisemmältä ja tuntuu teatteriversiota huomattavasti toimivammalta.

Zack Snyder’s Justice League toimii niin hyvin että nelituntisen mammutin voi helpostikin kuvitella katsovansa vielä joskus uudestaankin.

Ja kyllä, mukana on niitä huhuttuja cameo-rooleja sarjakuvista tutuilta hahmoilta, useampikin.

Zack Snyder’s Justice League julkaistaan HBO Nordicissa 18. maaliskuuta. Myös Whedonin vuoden 2017 versio tulee palveluun katsottavaksi vertailun vuoksi samana päivänä.

ZACK SNYDER’S JUSTICE LEAGUE

4/5
”Zack Snyderin alkuperäisversio Justice Leaguesta on nelituntinen, visuaalisesti ja tarinallisesti komea mammutti, jonka voi pituudesta huolimatta helposti katsoa joskus uudestaankin.”

Helinä Laajalahti

”Olen kirjoittanut Muropakettiin freelancerina elokuvajuttuja ja -arvosteluita vuodesta 2017 lähtien, ja sitä ennen muun muassa Episodiin (vuodesta 2004), Koulukinoyhdistyksen Media-avaimeen ja nyt jo edesmenneen Discshopin leffablogiin. Ennen koronaa toimin myös matkailutoimittajana, ja nykyisin toimittelun ohella striimaan koulutuksia. Suosikkileffani ovat sekalainen seurakunta Imperiumin vastaiskua, Trainspottingia ja Jim Jarmuschin Night on Earthia, sarjapuolella sydäntä lähellä ovat olleet Buffy, Supernatural ja Fringe. Kun oikein haluan upota pumpuliin, pelaan ties kuinka monetta kertaa The Witcher: Wild Huntia.”

Muropaketin uusimmat