Arvostelu Causeway on Jennifer Lawrencen paras elokuva viiteen vuoteen
Jennifer Lawrence on omimmallaan omaehtoisissa indie-elokuvissa. Causeway antaa hänen esitellä taitojaan näyttelijänä.
Ensi-ilta: 4.11.2022
Alkuperäisnimi: Causeway
Ohjaus: Lila Neugebauer
Käsikirjoitus: Ottessa Moshfegh, Elizabeth Sanders, Luke Goebel
Pääosissa: Jennifer Lawrence, Brian Tyree Henry, Linda Emond & Stephen McKinley Henderson
Pituus: 92 minuuttia
Ikäraja: K12
Lila Neugebauerin ohjaama Causeway on Jennifer Lawrencen paluu juurilleen tunnelmallisen indie-elokuvan pariin. Se on myös Lawrencen paras elokuva sitten Darren Aronofskyn vuoden 2017 tyyliltään täysin päinvastaisen mother! -leffan.
Elizabeth Sandersin, Luke Goebelin ja Ottessa Moshfeghin käsikirjoittamassa mukavan hidastempoisessa draamassa ei ehkä tapahdu paljoakaan, mutta se pohtii silti syvällisiä erittäin onnistuneesti. Leffan synkästä maailmasta löytyy pilkahdus toivoa ja lupaus paremmasta kahden rikkinäisen hahmon välisestä suhteesta.
Päällisin puolin Causeway on kertomys Lawrencen esittämästä Afganistanin sodan veteraanista nimeltä Lynsey, jolla on vaikeuksia sopeutua siviilielämään haavoituttuaan vakavasti auton räjähdyksessä. Lynseyn vammat eivät näy ulospäin. Vaikka hän vaikuttaa olevan kunnossa, niin aivovamman ansiosta sotilas joutuu opettelemaan perusasiat uusiksi.
Silmiä räpäyttämättä tyhjyyteen tuijottava nainen vaikuttaa aluksi pelkältä kuorelta, joka tekee kuten Sharon-hoitaja (Jayne Houdyshell) käskee. Elokuva käy kuntoutumisen läpi nopeasti, jonka aikana Houdyshellin hoitajahahmosta huokuu lämpö ja halu auttaa. Lynne oppii jälleen seisomaan, kävelemään, pukeutumaan ja syömään. Muistin kanssa on edelleen ongelmia.
Takaisin lapsuudenkotiinsa New Orleansiin matkustava nainen joutuu kohtaamaan aiemman trauman laukaisseet asiat ja ihmiset. Äidistään etääntynyt Lynsey haluaa paeta ja palata mahdollisimman pian takaisin armeijaan. New Orleans tarjoaa hänelle vain hanttihommia rikkaiden ihmisten uima-altaiden pesijänä. Alkoholisoitunut Gloria-äiti (Linda Emond) välittää tyttärestä omalla tavallaan. Myös päihdeongelmista kärsivä isoveli ei ole maisemissa.
Lynseyn muisti ei ole entisellään, kroppa kiukuttelee edelleen ja lisäksi hän kärsii traumaperäisestä stressihäiriöstä. Lawrencen ei tarvitse kertoa hahmonsa ongelmia ääneen, vaan katsoja tajuaa ne hänen kasvoiltaan ja kehonkielestään. Lawrencen hienovarainen, hiotun yksityiskohtainen ja fyysinen tyyli näytellä on lumoavaa katsottavaa.
Causeway on yhtä paljon Atlanta-sarjasta tutun Brian Tyree Henryn kuin Lawrencen elokuva. Hänen esittämänsä James on myös kokenut elämässään massiivisen mullistuksen. Autokolarissa toisen jalkansa ja paljon muutakin menettänyt mekaanikko ystävystyy Lynseyn kanssa. Kaksikon suhde ei ole romanttinen, vaikka James ensin niin haluaakin. Kaksi rikkinäistä ihmistä löytävät toisistaan tukea ja turvaa.
Myös Henry suoriutuu roolistaan mainiosti. Kovia kokenut iso mies voisi helposti olla kävelevä klisee, mutta käsikirjoitus löytää hahmon tasapainon eri ääripäiden välistä. James on luonnostaan ystävällinen ja auttavainen, mutta sisälle patoutunut kiukku purkautuu erityisesti muutaman oluen nauttimisen jälkeen.
Causeway ei tee sen suurempaa numeroa miehen uupuvasta raajasta. Huonompi elokuva laittaisi vamman keskiöön ja Henryn ylinäyttelemään klenkkaavaa hahmoa. James on kiltti ja hyväntahtoinen mies, joka taistelee omien riivaajiensa kanssa. Causeway näyttää hänen jalantynkänsä vain kerran. Henry siemailee olutta, polttaa jointtiaan ja naureskelee päihtyneenä hölmöille jutuilleen. Ne ovat keinoja pitää demonit sisällä. Ison miehen itsetietoisessa olemuksessa on jotain hyvin rauhoittavaa.
Causeway on synkkä, mutta sen värittömästä New Orleansista löytyy aiheita iloon. Kovia kokeneiden hahmojen kertomus ei ole kurjuuspornoa. Lynseyn ja Jamesin suhde pysyy platonisena, vaikka molemmilla on haluja. Causeway välttää sekä kaverileffan että romanttisen draaman kliseet. Leffa ei suostu asettumaan valmiiseen muottiin, vaan laajentaa näkökulmaansa edetessään.
Myös sivuosahahmoihin on nähty vaivaa. Gloria ei ehkä ole paras äiti, mutta välittää silti tyttärestään. Vaikka hän juo liikaa, niin pelkkä riippuvuus ei määritä äitiä ihmisenä. Stephen McKinley Hendersonin esittämä Dr. Lucas nähdään vain muutamassa kohtauksessa. Kiveen hakatuista säännöistään huolimatta myös lääkäristä huokuu epäitsekäs halu auttaa.
Lynseyn hahmo avautuu katsojille muiden ihmisten kautta, joille hän avaa taustojaan. Menneisyyttä ei paljasteta yksityiskohtaisesti. Moniulotteinen nainen rakentuu osittain sitä kautta miten muut suhtautuvat hänen kertomaansa.
New Orleans muuttuu sen mukaan kenen silmin ohjaaja Neugebauer ja kuvaaja Diego García sitä esittelevät. James on asunut kaupungissa koko ikänsä ja löytää kauneutta pikkuasioista. Pakon edessä kaupunkiin palaavalle Lynseylle paikka näyttäytyy ahdistavana. Kaksikon ollessa yhdessä heistä huokuva lämpö tuntuu leviävän myös ympäröivään maailmaan.
Causeway on laatudraama, joka pohtii traumoja, läheisyyttä ja hyväntahtoisuutta. Elokuva pudottaa suojamuurinsa hitaasti hahmojensa tapaan. Sisältä löytyy suuri sydän, johon ei voi olla ihastumatta.
Causeway tulee tarjolle Apple TV+:aan 4. marraskuuta.
CAUSEWAY
”Jennifer Lawrence palaa (onneksi) juurilleen Causeway-elokuvassa.”
