Arvostelu Teemu Nikin uusi Peluri-elokuva on pikimusta komedia, jonka huumori ei varmasti kaikkia naurata

Sydämetön peluri ja aivoton ontelopää ovat Teemu Nikin uutuuselokuvan pääosakaksikko, jonka traaginen elämä saa nauramaan ääneen.

Ensi-ilta: 22.9.2023
Alkuperäisnimi: Peluri – Kuolema on elävien ongelma
Ohjaus: Teemu Nikki
Käsikirjoitus: Teemu Nikki
Pääosissa: Pekka Strang, Jari Virman, Elina Knihtilä, Hannamaija Nikander, Pihla Penttinen, Samuli Jaskio
Pituus: 98 minuuttia
Ikäraja: K16

Teemu Nikin ohjaama ja käsikirjoittama Peluri – Kuolema on elävien ongelma on hänen aiempiin ohjaustöihinsä verrattuna hieman helpompi teos. Valmiiksi pureskeltua koko kansan pullamössöä ei silti kannata odottaa. Todella mustaa komediaa ja ahdistavaa draamaa sekoittavan elokuvan parhaat vuorosanat ovat lähellä Katsastus-klassikon tasoisia möläytyksiä.

Aivan liian aikaisin aamulla järjestettävissä pressinäytöksissä tulee harvemmin naurettua oikein kunnolla ääneen. Ei vaikka elokuva olisi kuinka hyvä.

Peluri oli poikkeus. Muutama sen vuorosanoista sai aikaan liki hysteerisen hihityskohtauksen ennen kello kymmentä aamulla.

Nikki käsittelee jälleen pikimustan huumorin avulla vakavia aiheita. Peluria on hankala tunkea oikein mihinkään kategoriaan. Vain mustaksi draamakomediaksi leimaaminen ei ainakaan tee sille oikeutta. Ohjaajan aiempiin elokuviin verrattuna se on lähempänä Armomurhaajaa kuin Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia -leffaa.

Huumori ei ole aivan yhtä julmaa kuin Armomurhaajassa.

LUE MYÖS: Arvostelu| Armomurhaaja on synkkyydessään vuoden kovimpia kotimaisia elokuvia

Kuva: © Jyrki Arnikari

Peluri kertoo peliongelmaisesta hautausurakoitsijasta ja hänen bisneskumppanikseen alkavasta naapurista, joka kärsii todella harvinaisesta sairaudesta. Risto Kivi (Pekka Strang) ja Arto Niska (Jari Virman) alkavat pyörittää yhdessä ei-aivan-laillista hautausbisnestä. Vainajien alkuperällä ei ole niin väliä ja liksa otetaan mieluusti vastaan käteisenä.

Risto on uhkapelannut kotinsa ja avioliittonsa. Niskakipujen takia tutkimuksiin hakeutuva Arto saa selville, ettei hänellä ole aivoja. Ei ainakaan kovin paljoa.

Täysin älyttömältä kuulostava hahmo perustuu tositapaukseen. Vuonna 2016 uutisoitiin ranskalaismiehestä, jolta puuttui noin 90 prosenttia aivoista. Hän pystyi silti elämään melkeinpä normaalisti.

Virmanin esittämä aivoton Arto on myös aivan tavallinen keski-ikäinen pulliainen. Tyhjä pääkoppa ei haittaa elämää ennen kuin tuttu lääkäri kertoo asiasta ääneen Arton vaimon ystävä -ja tuttavapiirille. Arto saa tarpeekseen ilkkuvasta vaimostaan ja päätyy pakon edessä mukaan naapurinsa ruumisautobisnekseen.

Kuva: © Jyrki Arnikari

Risto on aiemmin huolehtinut asuntoihinsa kuolleiden ihmisten tai junan alle heittäytyneiden jäännösten kuskaamisesta yksin. Naapuri tarvitaan apuun kun Risto päätyy roudaamaan Tor-verkossa livenä pelattavan venäläisen ruletin häviäjien ruumiita. Alan halvimmat kuskit alkavat tehdä kunnolla rahaa.

Ystävystyvät naapurit ja liikekumppanit täydentävät toisiaan heikkouksien ja puutteidensa kautta. Yksi on aivoton ja toinen omien sanojensa mukaan sydämetön.

Hämäräperäisen Ullan (Elina Knihtilä) ja hänen koviskorstojensa livenä nettiin striimaama venäläinen ruletti tuo tietysti mieleen Kauriinmetsästäjän. Tähän peliin osallistutaan kuitenkin vapaaehtoisesti. Tyhjä laukaus kasvattaa pelaajan voittosummaa. Aseen lauetessa järjestäjä voittaa nettipelaajien rahat. Risto ja Arto siivoavat sotkut ja raahaavat ruumiit pois.

Nikki onnistuu sanomaan elokuvallaan paljonkin toivottomaan tilanteeseen päätyneistä ihmisistä. Ahdistava, huvittava ja osittain koskettavakin Peluri jakanee mielipiteet kahtia. Ohjaaja-käsikirjoittaja venyttää taas soveliaisuuden rajoja.

Huumorin tyyli ei taatusti naurata kaikkia.

Kuva: © Jyrki Arnikari

Surrealistisen sekoilun ohella ohjaaja esittelee esimerkiksi addiktiota vakuuttavasti. Riippuvainen Risto on valmis uhkapelaamaan jopa ystävänsä hengellä.

Virman ja Strang tekevät upeat roolit. Molemmat saavat katsojan puolelleen. Se on erityisesti Strangilta huima suoritus, sillä Risto on mikroeleitä myöten melkoinen limanuljaska. Aivotonta Artoa symppaa väistämättä, mutta Virmanin esittämänä mies on muutakin kuin puutteensa. Surkimushahmoa  käy sääliksi, mutta hänestä löytyy muitakin tarttumapintoja.

Morbidi huumori huvittaa, jopa tosielämän faktojen ollessa tiedossa. Kuvaaja Jyrki Arnikari ei ehtinyt nähdä elokuvaa valmiina, sillä hän kuoli sairauskohtaukseen kuvausten jälkeen.

Leffa ansaitsee K16-ikärajansa aiheidensa ja niiden käsittelytapojen takia. Elokuva on verinen, muttei splatteria.

Peluri – Kuolema on elävien ongelma käsittelee poikkeuksellisella tyylillä vakavia aiheita. Paikoin epätasainen elokuva toimii, sillä se on omaehtoinen ja omaperäinen teos – täysin ohjaajansa oloinen ja näköinen.

Kuva: © Dante Mutashar

Jos jotain pätkisin pois, niin turhanpäiväistä kiroilua. Erityisesti uhkapelibisnestä pyörittävän Ullan suusta kuultava sketsimäinen maanaaminen tuntuu turhalta leffassa, joka naurattaa oikeasti rankoilla aiheilla. Mukarankka vitun hokeminen tuntuu pariin otteeseen typerän itsetarkoitukselliselta.

Leffan parhaista dialoginpätkistä mainitsen vain yhden, spoilaamatta kontekstia. Peluri – Kuolema on elävien ongelman nähtyäsi ”ontelopää on ovella” -tokaisun hokemista ja sille hihittämistä on hankala lopettaa.

Mieleen jää myös elokuvan loppu. Autotallissa oleva keski-ikäisen miehen rumpusetti on tuskin koskaan ollut mukana näin koskettavassa ja kauniissa kohtauksessa.

Nikin kaksi seuraavaa elokuvat ovat jo liki valmiita. Nähtäväksi jää, mitä Suomen omaperäisimpiin elokuvantekijöihin kuuluvan ohjaajan ensimmäinen lastenleffa Räkä ja Roiskis tarjoaa. Se perustuu Juice Leskisen kirjaan.

PELURI – KUOLEMA ON ELÄVIEN ONGELMA

”Teemu Nikin kolmas täyspitkä on hieman aiempia helpompi elokuva. Hauska ja koskettava Peluri – Kuolema on elävien ongelma on silti kaukana koko kansan massaviihteestä.”