Night Visions -vinkki #2: Holiday on läpeensä epämiellyttävä kokemus, joka saattaa silti olla arvokas
Night Visions: Back to Basics -festivaali järjestetään jälleen ensi viikolla, 18.–22. huhtikuuta. Esittelemme festivaalin valikoimasta kiinnostavimpia elokuvia, joista toisena nostamme valokeilaan Sundancen elokuvajuhlilla huomiota herättäneen Holidayn.
Voiko elokuva olla samaan aikaan levoton ja pitkäveteinen? Laimea ja ahdistava? Yhdentekevä ja häiritsevä? Steriili ja inhottava?
Näköjään voi.
Ruotsalaisohjaaja Isabella Eklöfin esikoiselokuva Holiday on kaikkea tätä. Sen katsominen on läpeensä epämiellyttävä kokemus, mutta en silti sanoisi sitä huonoksi elokuvaksi. Eklöfin tekelettä on verrattu esimerkiksi Michael Haneken tuotantoon, mikä on helppo ymmärtää, sillä kummaltakaan tekijältä ei heru tippaakaan sympatiaa sen paremmin katsojille kuin elokuvan henkilöhahmoillekaan.
Holiday pääosassa on nuori Sacha (Victoria Carmen Sonne), joka matkaa Turkkiin huomattavasti vanhemman miesystävänsä, niljakkaan rikollispomon Michaelin (lai Yde) ja tämän possen vuokraamalle huvilalle. Matkalla Sachan piti tuoda toiselle rikolliselle rahakuljetus kotipuolesta, mutta hänpä meni ja nappasi potista vähän omaan käyttöönsä.
Heti alkuun pääseekin kysymään elokuvan ydinkysymyksen: onko Sacha naiivi vai hölmö vai mikä häntä vaivaa?
Saattaa kuulostaa siltä, että tästä käynnistyisi tyypillinen nordic crime -trilleri, mutta ei. Holidayssa on juonta vain nimeksi, ja vasta viimeisen puolen tunnin sisällä alkaa tahti kiihtyä. Alkupuolella elokuvaa katsojille näytetään toinen toistaan seuraavia uuvuttavia kohtauksia, jossa Michaelin urpot käskyläiset löysäilevät, puhuvat paskaa ja törsäävät rahaa Turkin auringon alla. Lakonisesti kuvatut kohtaukset eivät jää kauas Haneken Seitsemäs manner -elokuvasta (1989), joka sekin on katsojalle melkoinen koettelemus.
Jos Holidaysta odottaa juonivetoista jännitysnäytelmää, tulee siis pettymään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se olisi intensiivinen elokuva. Väkivallan uhka on läsnä alkumetreiltä lähtien, mutta koska hahmoihin ei osaa samaistua, tapahtumia katsoo ulkopuolisen tarkkailijan silmin. Ainoastaan hollantilainen purjehtija Thomas (Thijs Römer) tuntuu vähän helpommin lähestyttävältä hahmolta.
Holiday pakenee itsestäänselviä tulkintoja, mutta katsoja jää väistämättä miettimään, onko pinnan alla oikeasti mitään. Elokuva tuntuu käsittelevän valtaa ja etenkin miesten naisiin kohdistamaa vallankäyttöä. Mutta sanooko se lopulta mitään asiasta? Vai onko tarkoitus vain provosoida ja/tai nostaa aihe tapetille?
En oikeasti osaa sanoa. Jokainen katsoja voi yrittää muodostaa oman näkemyksensä asiasta.
Alta näet elokuvan trailerin, ja lisätietoja löytyy festivaalin sivuilta.
Loppuun tarjoan varoituksen sanan, joka sisältää pienen SPOILERIN, joten lopeta lukeminen tähän, jos pelkäät paljastuksia. Elokuva sisältää poikkeuksellisen inhottavan ja ahdistavan raiskauskohtauksen, jonka katsominen on hyvin epämiellyttävä kokemus. Jos koet olevasi herkkä tällaiselle kuvastolle, jätä Holiday suosiolla väliin.
