Haastattelu: Ohjaaja Pekka Lehto

31.03.2007 22:02 Olli Sulopuisto

game overGame Over -elokuvasta kenties parhaiten ihmisille tutuksi tulleella Pekka Lehdolla on ongelma. Hänen ohjaamalleen Kalervo Palsasta kertovalle elokuvalle ei ole löytynyt vielä levittäjää. Asiaan voi kuitenkin tulla muutos aivan lähipäivinä.
”Nyt on sellainen tilanne, että odotan tietoa Cannesista. Jos he päättävät positiivisesti, tilanne muuttuu radikaalisti. Jos negatiivisesti, pitää harkita”, Lehto sanoo.
Kinofinlandia-yhtiön kotisivuilla mainostetaan Palsa-elokuvan olevan ”tulossa syksyllä 2006”. Kuinka tähän oikein jouduttiin?

Kittilässä syntynyt ja siellä 40-vuotiaana kuollut Kalervo Palsa oli kiistelty hahmo jo eläessään. Taidemaalarina ja sarjakuvataiteilijana toiminut Palsa opiskeli Helsingin Kuvataideakatemiassa, mutta muutti sitten takaisin Kittilään. Siellä rajuja aiheita pelkäämätön Palsa joutui ympäristönsä ja läheistensä hylkimäksi.
”Tai edes hylkäämä ei ole tarpeeksi, vaan hän oli aktiivisesti halveksittu”, Lehto kuvailee.

Iiro Küttner teki Palsan elämästä käsikirjoituksen tunnin mittaiseen novellielokuvaan.
”Tekstiin kukaan ei halunnut puuttua, mutta ei rahoittaakaan”, Lehto naurahtaa.
Kiasman taannoinen Palsa-näyttely keräsi kymmeniä tuhansia kävijöitä, joten katsojapotentiaalia on, ohjaaja uskoo.
”Eikä tämä ole mikään taideleffa vaan elokuva miehestä, joka etsii rakkautta. Vaikka ei mulla ole mitään taide-elokuvaa vastaan”, Lehto sanoo.
Rahankeruu kesti kolme vuotta. Kun neuvottelut rahoittajien kanssa sitten lopulta alkoivat, Palsa alkoi kasvaa elokuvateatterimittoihin. Asiat tuntuivat sujuvan siihen asti, kunnes elokuva piti saada teattereihin.
”Kun päähenkilö ei ole kaikille tuttu, media ei hoida rummutusta elokuvasta, vaan levittäjä joutuisi laittamaan tähän rahaa kiinni ja ottamaan riskejä.”

Siihen elokuva sitten jämähti. Muutama kuukausi sitten näytti siltä, että Palsa voisi päästä Berliinin kansainvälisille elokuvafestivaaleille, mutta se ”kaatui ihan kalkkiviivoilla”.
Joten nyt odotetaan, mitä ranskalaiset elokuvasta pitävät. Aivan nollasta Lehto ei kuitenkaan ole toukokuisille festivaaleille tähtäämässä, sillä yhdessä Pirjo Honkasalon kanssa tehty Tulipää kilpaili siellä vuonna 1981 ja samoin yhteistyönä syntynyt Da Capo oli näytillä 1985.
”Ne oli vanhoja aikoja, mutta mun edellisetkin elokuvat ovat olleet tyrkyllä sinne, joten kyllä ne tietävät, mitä olen tehnyt”, Lehto kertoo.

Lehto on ennenkin tehnyt elokuvia hankalista aiheista. Hänen edellinen ohjaustyönsä Game Over perustui Heinojen surmaan. Kriitikot pistivät elokuvan hengiltä lähes yksimielisesti. Sitä ennen teattereihin tuli virolaisista armeijakarkureista kertova V.O.I.T.K.A. – metsän veljet, joka ei juuri kerännyt katsojia.
Nyt ohjaaja puuhaa dokumenttia Matti Nykäsestä, mutta sekään ei tunnu etenevän. Vauhti ei silti hidastu.
”Tuntuu, että kukaan ei ole kiinnostunut Matin mielipiteistä. Ei ole yksiselitteisesti niinkään, että tunnetusta henkilöstä saa tehdä elokuvan”, hän viittaa aiempaan kommenttiinsa Palsasta.
”Markkinat vetävät sensaatiomaisia asioita, joita ihmiset tulevat sitten voyeyristisesti katsomaan”, hän analysoi.
”Monesti voi luulla, että ensin on tehty markkinointisuunnitelma ja siihen elokuva. Mutta monet asiathan näyttää ulkoapäin väärältä”, Lehto toteaa kuivasti.

Palsa-elokuvan pääosaa esittää Janne Reinikainen, joka aiemmin tutkaili eksentrisen taiteilijasielun syvyyksiä Markku Pölösen Badding-elokuvassa. Pekka Lehto on fleksaabeliksi ja nestemäiseksi kuvailemaansa näyttelijään oikein tyytyväinen.
”Me tehtiin Jannen kanssa sellainen diili, että hän pyhittää yhden syksyn tälle. Hänhän on siitä kauhean hyvä, että hän pystyy niin hienon salaperäisesti uimaan toisen henkilön sielunmaisemaan.”
Palsan esittäminen ei ollut ehkä kaikkein tavanomaisin keikka. Elokuvassa nimittäin törmätään sarjakuvahahmoihin, joita esittävät samat näyttelijät kuin oikeitakin ihmisiä. Niinpä Reinikainen on Palsan lisäksi Tex Willer, Antti Raivion esittämä isoveli tuplaa Kit Carsonina ja Markku Peltolan näyttelee paitsi isän, myös intiaanipäällikön roolin.

Lehto käyttää elokuvasta puhuessaan sellaisia ilmauksia kuin ”näytelmäelokuva” ja ”elämäntapakuvaus”.
”Näytteleminen on vähän kadonnut elokuvista. Kaikki yrittävät olla normaaleja ja reagoida mahdollisimman vähän. Se, että ollaan ilmaisematta, on ilmaisua”, hän selittää ensimmäistä sanaa.
Elämäntapakuvaus puolestaan tarkoittaa, että kyseessä ei ole dokumentaristinen luettelo Palsan elämästä, vaan henkilökohtainen tulkinta.
”Hän liikkuu maalauksissaan ja mielikuvissaan. Maailma tulee häntä kohti, hän ei maailmaa.”
Ohjaaja arvelee, että eläessään väärinymmärretty taiteilija ei tajunnut, ettei häntä ymmärretä vielä kuolemankaan jälkeen.
”Hän teki niin paljon erilaista, ettei häntä mielletty taiteilijaksi, koska hän oli monta taiteilijaa”, Lehto sanoo.
”Joka tapauksessa työt ovat jääneet Palsasta. Hieno, aivan mieletön tuotanto. Eihän ihmisen elämä sinänsä… ihmisen elämä ei ole projekti. Se, mitä ihmisistä jää muille jäljelle, on aika hyvä kysymys.”