Arvostelu | Cyberpunk 2077 on yksi kaikkien aikojen parhaista peleistä, mutta ei silti ansaitse viittä tähteä ainakaan vielä

15.12.2020 09:50 | Ilari Hauhia

Viime viikolla vihdoinkin ilmestynyt Cyberpunk 2077 on yksi parhaista peleistä koskaan. Siitä huolimatta CD Projekt REDin uutuudelle ei pysty hyvällä omatunnolla antamaan täysiä pisteitä, ei ainakaan vielä…


Julkaisupäivä: 10.12.2020
Studio: CD Projekt RED
Julkaisija: CD Projekt RED
Saatavilla: PC (Windows, testattu), Google Stadia, PlayStation 4 ja 5, Xbox One ja Xbox Series -konsolit
Pelaajia: 1
Ikäraja: 18
Peliä pelattu arvostelua varten: 29 tuntia


Varoitus! Tämä artikkeli ei sisällä spoilereita, mutta siinä käsitellään esimerkiksi pelin kestoa ja tarinaa yleisellä tasolla. 


Cyberpunk 2077:ssä päähahmo V lähtee matkalle Night Cityyn. V voi taustojensa puolesta olla joko katujen kasvatti eli street kid, korporaatioiden keskellä kasvanut corpo tai yhteiskunnan ulkopuolelle jättäytynyt nomad. Valinta vaikuttaa jonkin verran juoneen, mutta erityisesti siihen, millaisia dialogivaihtoehtoja pelaajalle tulee tarjolle seikkailun aikana. Pelaaja pääsee vaikuttamaan kunnon roolipelien hengessä myös hahmonsa sukupuoleen, ulkonäköön ja ominaisuuksiin.

Ensimmäisellä läpipeluukerrallani pelasin Cyberpunk 2077:aa hyvin suoraviivaisesti – siis keskittyen päätehtäviin ja jättäen väliin suuren osan sivutehtävistä. Kun lopputekstit lävähtivät ruutuun vain 15,5 tunnin pelaamisen jälkeen, olin suoraan sanottuna vihainen. ”Oliko tämä oikeasti tässä?” nousi väkisinkin mieleen, kun katsoin ruudulla kelaavia lopputekstejä. Koska en ollut pelannut juonen kannalta tärkeitä sivutehtäviä, ei lopetukseni ollut kovin onnellinen ja merkittävä osa juonessa esitellyistä käänteistä jäi ratkeamatta. Siispä palasin takaisin Cyberpunk 2077:n maailmaan suorittamaan välistä jääneet sivutehtävät uudelleen. Seuraavan kerran näinkin lopputekstit vasta 28,5 tunnin jälkeen. Sivutehtävien myötä pelin pituus siis lähes kaksinkertaistui, enkä vieläkään käyttänyt juurikaan aikaa gig-tyyppisten sivutehtävien tekemiseen. Nekään eivät ole hullumpia, joskin niiden tarinallinen sisältö on pääosin melko vähäistä.

Tällä kertaa lopetus oli huomattavasti kauniimpi, ja peli palkitsi siihen uppoutuneen pelaajan. Esimerkiksi osa tarinan tärkeistä sivuhenkilöistä jäi minulla ensimmäisellä läpipelauksella kokonaan kohtaamatta. Sivutehtävien pelaaminen siis kannattaa. Lisäksi tarinaa taustoitetaan pelimaailmaan ripoteltujen shardien avulla, joita unohtuu helposti lukemaan pidemmäksikin aikaa.

CD Projekt RED tunnetaan loistavasta tarinankerronnasta, eikä Cyberpunk 2077 jätä tarinan suhteen kylmäksi. Omalla kohdallani Cyberpunk 2077 on kenties jopa paras tarina, jonka olen koskaan kokenut videopelien välityksellä. Ensinnäkin futuristinen cyberpunk on teemana erittäin mielekäs ja nautin scifi-maailmasta enemmän kuin esimerkiksi The Witcher 3: Wild Huntin tarjoamasta fantasiasta. Tärkeintä tarinassa on kuitenkin se, että se herätti aitoja tunteita, ja että Cyberpunk 2077:ssa kohdattavat henkilöhahmot, kuten Keanu Reevesin esittämä Johnny Silverhand, jäivät oikeasti mieleen.

Tarinan lisäksi myös maailma on mallillaan: Night City on ympäristönä upea. Sen futuristinen ja dystopinen maailma kiehtoo mieltä ja houkuttelee seikkailemaan.

Ikävä kyllä Night Cityn tarkempi tarkastelu paljastaa, ettei kyseessä olekaan aivan niin elävä ja immersiivinen peliympäristö kuin mitä CD Projekt RED ennakkoon antoi odottaa. Samaa dialogia toistavat ja pelimaailmassa oikeastaan lähinnä seisoskelevat NPC-hahmot tuntuvat toistensa kopioilta, eikä Night City näytä yhtä elävältä kuin vaikkapa Red Dead Redemption 2:n esittelemä villi länsi. Suuri osa Night Citystä tuntuu olevan muutenkin pelkkää lavastetta. Ympärillä kurottaviin jylhiin tornitaloihin ei pääse sisälle, torimyyjiltä voi vain harvoin ostaa mitään ja arcade-kabinettien pelikoneet eivät ole oikeasti pelattavissa.

Sama toistuu liikenteessä.

Autoja liikkuu kaduilla huomattavan vähän, kun ottaa huomioon, millainen metropoli Night City on. NPC-kuskeilla ei näytä olevan alkeellistakaan tekoälyä. Esimerkiksi kadulle pysäköity auto voi joko pysäyttää koko liikenteen kokonaan, tai sitten NPC-kuskit painelevat suin päin sen lävitse kolarista välittämättä. Itse autojen ja moottoripyörien ajotuntuma on kohtalainen, mutta parempaakin on kyllä viime vuosina nähty.

Myös NCPD-poliisien toiminnassa olisi kehitettävää.

Jos pelaaja vaikkapa ampuu toisen kadullakulkijan, ilmestyy V:n ympärille hetkessä tyhjästä sankka joukko lainvartioita, jotka saattavat laittaa pelihahmon kylmäksi vain sekunneissa. Toisaalta, jos pelaaja onnistuu ajamaan autolla parin korttelin päähän piiloon, unohtavat poliisit karkurin heti ja elämä jatkuu Night Cityssä kuten ennenkin.

Cyberpunk 2077:stä puuttuu myös oheistekemistä. Siinä missä The Witcher 3: Wild Huntissa voi pysähtyä pelaamaan Gwentiä tai Grand Theft Auto V:ssä voi harrastaa vaikkapa erilaisia uhkapelejä, ei Night Citystä juuri löydy mitään vastaavaa. Edes pelihahmon ulkonäön muokkaaminen ei onnistu enää pelin aikana ja esimerkiksi valittu hiustyyli pysyy alusta loppuun saakka samana.

Se, kuinka suurena ongelmana avoimen maailman tyhjyyden sitten näkee, on tietenkin henkilökohtaista.

Itse välitän lähinnä tarinasta, enkä muutenkaan todennäköisesti haluaisi ostaa nuudeleita tai pelata arcade-kabineteissä. On kuitenkin olemassa monia pelaajia, joille pelimaailman immersiivisyys on tärkeää, ja muutenkin CD Projekt RED on hehkuttanut Cyberpunk 2077:n pelimaailman vievän avoimen pelimaailman roolipelauksen uudelle tasolle. Nyt kyse on pikemminkin tehtävästä toiseen etenevästä toimintapelistä.

Cyberpunk 2077:n räiskinnässä on hyviä ja huonoja puolia. Omasta mielestäni räiskintä on toteutettu noin yleisesti kohtuullisen hyvin ja aseissa on ihan hyvä tuntuma. Räiskinnän heikkoutena vihollisiin täytyy kuitenkin – varsinkin korkeammilla vaikeustasoilla pelattaessa -upottaa liiallinen määrä lyijyä, kun taas itse pelihahmo tuntuu leviävän käsiin liiankin helposti. Toisaalta V kykenee yleensä parantamaan elämäpisteet lähes täysiin lukemiin imaisemalla suojassa muutaman inhalaattorin, joita Cyberpunk 2077 tarjoaa pelaajalle käytännössä loputtoman määrän.

Hiippailu tuntuu yhtä lailla keskimäärin kohtalaisen toimivalta. Välillä tekoäly tuntuu kuitenkin havaitsevan pelaajan seinienkin lävitse, kun taas välillä aivan jalkojen juuressa hiippaileva V saa edetä ilman vartijoiden heräämistä. Hiippailuun kannattaa yhdistää hakkerointia, jonka avulla voi esimerkiksi sammuttaa etenemistä haittaavat valvontakamerat.

Suurin ongelma Cyberpunk 2077:ssä ovat edelleen tekniset ongelmat, jotka tulivat vastaan ottaessamme ensituntumaa peliin. Jos Cyberpunk 2077:ää pelaa suorituskykyisellä peli-PC:llä, alkaa kokemus olla jo kohtalaisen hyvin kasassa. Silloin tällöin vastaan voi tulla erilaisia pieniä tai keskisuuria graafisia bugeja tai fysiikkamoottorin sekoilua, mutta varsinaiset pelin rikkovat bugit on korjattu kohtuullisen pitkälti pois.

Myös Google Stadialla, PlayStation 5:llä ja Xbox Series -konsoleilla pelikokemus on käyttäjäraporttien ja pelivideoiden perusteella siedettävällä mallilla. Sen sijaan PlayStation 4:llä ja Xbox Onella tilanne on toinen. Pelaajat ovat raportoineet jatkuvasta kaatuilemisesta ja alhaisesta ruudunpäivitysnopeudesta. Cyberpunk 2077:n grafiikat näyttävät edellisen sukupolven konsoleilla niin rujoilta ja epätarkoilta, että kyse on kuin kokonaan eri pelistä.

Tekniset ongelmat ovatkin oikeutetusti suututtaneet monet konsolipelaajat, mikä on näkynyt Cyberpunk 2077:lle annetuissa käyttäjäarvosanoissa. Tämä arvostelu koskee ainoastaan PC-versiota, eivätkä konsoliversioiden ongelmat laskeneet tässä tapauksessa pelin arvosanaa. Jos pelin aikoo hankkia PlayStation 4:lle tai Xbox Onelle, kannattaa kuitenkin odottaa ainakin helmikuuhun saakka. Siihen mennessä CD Projekt RED on luvannut korjata pahimmat tekniset ongelmat.

Tarinan ja tunnelman puolesta Cyberpunk 2077 ansaitsisi täydet viisi tähteä. Myös soundtrack ja PC:llä tappiinsa säädetyt grafiikat ovat pelimaailman huippuluokkaa. Räiskintä ja hiippailu toimivat pääosin hyvin. Night City on kaunis ja kiehtova, mutta se kaipaisi enemmän tekemistä ja elämää. Tekemisen puute ja tekniset ongelmat laskevat kuitenkin muuten erinomaisen pelin arvosanaa yhdellä tähdellä. Vaikka CD Projekt RED pakotti kehittäjän paiskimaan hurjia määriä ylitöitä, peli julkaistiin selvästi keskeneräisenä.

Omalla kohdallani Cyberpunk 2077 oli yksi kaikkien aikojen parhaista pelikokemuksista tyhjästä pelimaailmasta, bugeista ja teknisistä ongelmista huolimatta. Uppouduin sen tarinaan kyberkineettisiä korviani myöten ja lopputekstien kohdalla mietin, kuinka uskomattoman upean elämyksen sain juuri kokea.

Jos Cyberpunk 2077:ää pelaa tarpeeksi tehokkaalla PC:llä ja odottaa hyvin käsikirjoitettua toimintaseikkailua, uppoaa peli todennäköisesti suoneen kuin Night Cityn alamaailmassa tarjoiltavat laittomat aineet. Toisaalta jos pelaa PlayStation 4:llä, Xbox Onella tai heikkotehoisella PC:llä ja odottaa eksyvänsä Grand Theft Auto V:n tai Red Dead Redemption 2:n kaltaiseen hiekkalaatikkomaiseen avoimeen maailmaan, tuntuu Cyberpunk 2077 varmasti pettymykseltä. Varsinkin, jos odotukset peliä kohtaan olivat ehtineet kasvaa hyvin suuriksi.

Hyvänä puolena CD Projekt RED jatkaa varmasti Cyberpunk 2077:n päivittämistä. Tekniset ongelmat korjautuvat varmasti ennemmin tai myöhemmin, ja Night Cityyn lisätään todennäköisesti uutta sisältöä. Lisäksi tulevat lisäosat tulevat jatkamaan jo ennestään upeaa tarinaa vielä pidemmälle.

Mikäli Cyberpunk 2077:ää ei ole pakko pelata juuri nyt, ei välttämättä ole huono idea palata Night Cityyn uudelleen vaikkapa muutaman kuukauden kuluttua.

CYBERPUNK 2077 (PC-VERSIO)

”Cyberpunk 2077 on upeasti käsikirjoitettu toimintaseikkailu Night Cityssä, mutta pelin tekninen puoli ja avoin maailma kaipaisivat vielä lisätyötä.”

 

Muropaketin uusimmat