Uusimmat

Fallout – Brotherhood of Steel (Xbox)

05.02.2004 00:00 Muropaketin toimitus

PC:llä alkunsa saanut Fallout-pelisarja tekee debyyttinsä Xboxilla. Ensimmäiset Falloutit tunnettaan yhä loistavina roolipeleinä, mutta Xboxin Brotherhood of Steel -lisänimeä kantava peli keskittyy pääasiassa tiukkaan toimintaan.

Ydinsodan jälkeiseen aikaan sijoittuvan pelin maailmankuva on uskottava ja tarinakin kohtalainen. Pelaaja omaksuu Brotherhood of Steel -ryhmittymän jäsenen roolin ja lähtee tekemään selvää ihmisiä vaivaavista mutanteista ja muista pahiksista. Harmi vaan, että pelaajan tekemisillä ei tunnu olevan mitään vaikutusta juonen kulun kannalta.

Vihollisten tappamista harjoitetaan kyllästymiseen asti. Jos jonkinlaiset monsterit hönkivät jatkuvasti niskaan ja hyökkäysnappi on kovilla pelaajan taistellessa vastustajiaan vastaan monien melee- ja ampuma-aseiden kanssa. Tehtävätkin ovat niin monipuolisia, että tekee mieli itkeä. Koko roska on toteutettu yksinkertaisessa ”tapa kaikki” -hengessä, mutta viholliset ovat persoonattomia. Ainoastaan välipomoissa on vähän puhtia.

Tämä suoraviivaisuus on kerrassaan häiritsevää. Lähes kaikki se mikä alkuperäisistä Fallouteista teki niin hyviä, on tässä pelissä karsittu pois. Roolipelistä meitä muistuttavat enää lähinnä kokemuspisteet ja hahmon ohut kehityskaari.

Vaikka peli paikoin tuntuu pitkäveteiseltä, on koko seikkailu kaluttu läpi noin kymmenessä tunnissa. Iso plussa ja lisää elinikää ropsahtaa kahden pelaajan yhteistyöpohjaisen moninpelin myötä. Kahden pelaajan voimin pelissä on jo jonkinlainen tappamisen meininki.

Brotherhood of Steel on myös teknisesti vanhahtava. Pelin grafiikka näyttää muutaman vuoden takaiselta ja äänimaailma on kovin vaisu. Kontrollit sentään toimivat hyvin.

Fallout – Brotherhood of Steel on selkeä pettymys pelisarjan faneille, eikä tästä pelistä irtoa hupia myöskään niille, jotka etsivät vain hyvää hack’n’slash-peliä. Erinäköisten örmyjen tappamista tästä pelistä kyllä löytyy, mutta se on sitä samaa yksipuolista mättöä pelin alusta loppuun.

— Mikko Matilainen