Uusimmat

Test Drive: Ferrari Racing Legends (PC, PS3, Xbox 360)

06.09.2012 16:30 Juho Anttila

Tekijä: Slightly Mad Studios
Julkaisija: Atari
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2-8 verkossa
Pelin kotisivu:http://www.atari.com/FerrariRacingLegends
Arvostelija: Juho Anttila

 

Automerkki siinä, missä muutkin. Pitkä historia, mutta sellainenhan löytyy myös vaikkapa Fordilta. Komeita autoja toki, vaan niin on moni muukin. Silti, jostain mystisestä syystä, autofanin viisari värähtää aivan erityisellä tavalla, kun puhe on Ferrarista.

Maranellon punaiset ovat toki murisseet aivan omissa peleissään lukuisia kertoja aiemminkin. Osa aiemmista yrittäjistä on ollut ihan onnistuneitakin. Kun asialle laitetaan mainiot Shiftit kehittänyt Slightly Mad Studios, on syytä kuitenkin odottaa enemmän kuin ihan kivaa.

Ulkokuori ja ensivaikutelma on oudon karu, mikä ei oikein pue herkuttelevaa aihevalintaa. Test Drive -brändin taakse paketoidun pelin valikot ovat paitsi karua katsottavaa, myös vaikeasti käytettäviä. Asioita joutuu etsimään aivan turhaan ja liian monen mutkan takaa. Latausruutuakin katsellaan vähän joka välissä.

Kolme tarinaa

Test Drive ei ole suinkaan pelkkä myyntilukujen nostamiseksi valittu brändi, vaan se näkyy myös pelin sisällössä. Ferrari Racing Legends kertoo kolme tarinaa kolmelta eri aikakaudelta. Pelaaja astuu joka kerta eri kuskin saappaisiin, Ferrarin testikuljettajaksi.

Kultaisella aikakaudella 1947-1973 ajetaan Ferrarin aivan ensimmäisiä kilpa-autoja. Hopeakaudella 1974-1990 astutaan jo astetta uudenaikaisempien menopelien rattiin ja moderni aika kattaakin sitten Ferrarin autotuotannon nykypäivään asti.

Tekstimuodossa esitetyt tarinat pohjustavat jokaista tehtävää ja vievät tarinaa eteenpäin kuskin noustessa yhä korkeampaan asemaan Ferrarin hierarkiassa. Tasoa ihan kiva olevat tarinat luovat kehykset radan tapahtumille, mutta unohtuvat jo ennen seuraavan kisan alkua.

Kampanjat koostuvat tehtävistä, jotka puolestaan vaihtelevat aika-ajohaasteista kilpailujen osiin tai jopa kokonaisiin kisoihin. Rakenne mahdollistaa pelaajan totuttelemisen vähitellen uusiin autoihin ja kisoihin ilman, että radalle pitäisi hypätä heti voittamaan suuren luokan kisoja. Hyvä idea, joka toimiikin pääosan aikaa, joskin vaihtelua soisi näkevän enemmänkin. Samoilla autoilla ajetaan samanlaisia pätkiä vähän turhankin usein.

Epätasainen taival

Shiftien tekijöiltä osaa odottaa tiukkaakin, mutta ei välttämättä ihan näin epätasaista haastetta. Valittavana on kolme vaikeustasoa, joista vaikeimmallakin kisat ovat aluksi läpihuutokeikkoja. Aika-ajohaasteisiin vaikeustaso taas skaalautuu loogisesti.

Uralla edetessä ja myöhemmillä aikakausilla vaikeustaso puolestaan pompsahtaa melkoisesti. Odottamattomasti ja jyrkästi. Tuntuu kuin peli olisi rytmitetty niin, että kampanjat ajetaan läpi kronologisessa järjestyksessä, vaikka eri aikakausien välillä voi vaihdella vapaasti. Tasapainoa ei löydy.

Pelimoottori on sama kuin Shift 2:ssa. Slightly Mad Studiosin fysiikanmallinnus on yleensä ollut studion nimen mukainen. Liukas, vaarallinen ja vikuroiva. Tiedä sitten, mitä nappeja on väännelty, mutta Ferrarit pysyvät lapasessa odottamattomankin hyvin. Liukkautta on ilmeisesti rajoitettu, tavalla tai toisella.

Ajoavut hämmentävät. Tarjolla on muutama apu ajolinjanäytöstä luistonestoon ja automaattivaihteisiin. Näiden kääntäminen päälle tai pois on hankalaa, kiitos sekavien valikkojen. Vaikka kaikki jättäisi pois päältä, ruudun alanurkassa näkyy silti kaksi ajoapuikonia. Mitä nämä tarkoittavat, se jäi ainakin ilman ohjekirjaa toimitettua arvostelukappaletta pelanneelta hämärän peittoon. Viimeistelemättömyyttä?

Lisenssillä ratsastavassa pelissä ei myöskään nähdä kummoista pellin rypistymistä. Kolareista seuraa lähinnä kolinaa, joskin uudemmat ärhäkämmät autot heittävät joskus volttiakin. Seuraukset jäävät vain vaisuiksi. Tiedä sitten, mistä mystisestä vahingoittumattomasta metallista nämä Ferrarit on väännetty.

Uutta ja vanhaa

Jos pelin vaikeustaso heittelee ja fysiikanmallinnuksessa riittää omituisuuksia, ansaitsee ratavalikoima kiitosta. Mukana on vajaat nelisenkymmentä tuttua rataa ja vain muutamia yllätyksiä, mutta ilahduttavasti klassisimmista kiemuroista on tarjolla useita eri versioita eri aikakausilta.

Vanhoilla formuloilla ajetaan tietenkin vuoden 1958 Monzaa ja vuoden 1959 Silverstonea. Modernit menopelit kilpailevat nykypäivän radoilla. Eri versioiden vertaileminen on mukavaa ja mielenkiintoista.

Grafiikkamoottori jättää hieman toivomisen varaa. Autot näyttävät kelvollisilta, mutta ympäristöt jäävät latteiksi. Forza 4:n tai Gran Turismon tasolle ei päästä. Oudosti peli näyttää rumemmalta kuin Shift 2, vaikka moottorin pitäisi olla sama.

Mukaan on mahdutettu myös kahdeksan auton moninpeli. Ihan mukavaa viihdettä sekin olisi, mutta kilpailijat tekevät moninpelin jo paremmin. Ferrari Racing Legends ei oikeastaan anna mitään syytä valita se sen sijaan, että konsoliin sujahtaisi Gran Turismo tai Forza 4.

Sama ongelma vaivaa peliä kokonaisuudessaankin. Ferrari-fanille tarjolla on kymmeniä upeita autoja, mutta muuten peli on epätasainen ja hengetön. Vaikeustao heittelee omituisesti, ulkonäkö ei ole aina ihan sitä mitä pitäisi ja tunnelma on kauttaaltaan lattea.

Tuntuukin siltä, että Slightly Mad Studiosin tehtäväksi on annettu tehdä sisäsiisti ja riskejä kaihtava ajopeli. Test Drive: Ferrari Racing Legendsistä puuttuu Shiftien anarkistisuus ja vaaran tunne. Samalla se jää viimeistelyn osalta pahasti jo ylempänä mainittujen konsolikuninkaiden, Forza 4:n ja Gran Turismon jalkoihin. Teos jää väliinputoajaksi, mikä on jotain sellaista, mitä ei soisi näkevänsä viralliselta Ferrari-peliltä.

 

Lue myös

Battle Academy (PC)

Guild Wars 2 -matkapäiväkirja – osa 3: Kehitys kehittyy

Remember Me – ensikosketuksessa kyberpunkin seuraava sukupolvi

Roccat Kulo 7.1 USB – ristiriitaiset pelikuulokkeet

Borderlands 2 – näin syntyvät hirviöt ja bandiitit

The Walking Dead Episode 3: Long Road Ahead (Mac, PC, PS3, Xbox 360)

Shootmania Storm -ennakko (PC)

 

Muropaketin uusimmat