UUSIMMAT

Ensituntumat: Dieselmechoja 1920-luvun taistelukentällä – Iron Harvest vaikutti jo nyt lupaavalta, vaikka julkaisuun on vielä vuosi

27.08.2019 10:30 | Ilari Hauhia

Iron Harvest sijoittuu vaihtoehtoiselle aikajanalle vuoteen 1920, heti ensimmäisen maailmansodan jälkimaininkeihin. Muropaketin Gamescom-messuilla saaman ensikosketuksen perusteella tuleva reaaliaikainen strategiapeli vaikuttaa jo nyt varsin lupaavalta, vaikka se ilmestyykin vasta vuoden 2020 syksyllä. 

Iron Harvestin aikajanalla Eurooppa alkaa vasta pikku hiljaa toipua ensimmäisestä maailmansodasta. Kylien ja kaupunkien jälleenrakennus on vielä pahasti kesken, kun Eurooppaa uhkaa jälleen uusi kriisi, jossa sotii perinteisten sotajoukkojen lisäksi valtavia dieselkäyttöisiä sotamechoja.

Iron Harvestissa taistelee kolme ryhmittymää. Puolaan pohjautuva Polania on suurikokoinen agrikulttuuriin nojaava valtio, joka on jäänyt Saksaa muistuttavan Saxonien keisarikunnan ja Venäjästä mallia ottavan Rusvietin puristuksiin. Kampanjassa esiintyvät polanialaiset vapaustaistelijat.

Saxoneilla on vahvaa teollista osaamista ja maassa on voimakas sotilaallinen perinne. Tällä hetkellä Saxonian keisarikunnassa vallitsee kuitenkin epäsopu ensimmäisen maailmansodan huonon lopputuloksen jäljiltä.

Rusviet on puolestaan suurikokoinen valtio sekä pinta-alansa että väkilukunsa puolesta. Valtion armeija on valtava ja sen dieselmechat ovat lähes voittamattomia varsinkin lähitaistelussa. Kansakunta on kuitenkin kyllästynyt sotimiseen.

Iron Harvestin kampanja on jaettu kolmeen osaan, joista jokainen on omistettu yhdelle edellä mainituista valtioista. Yhteensä eri tehtäviä on 20 ja niitä voi pelata joko yksin tai yhdessä ystävän kanssa co-opina. Kampanjan lisäksi Iron Harvestissa tulee toki olemaan myös erillinen pelaajien välinen moninpeli.

Pääsimme testaamaan Iron Harvestia Gamescom 2019 -messuilla vajaan tehtävän verran. Kokemuksen perusteella Iron Harvest on pelimekaniikkojensa puolesta varsin perinteinen reaaliaikainen strategiapeli. Joukkoja komennetaan hiiren ja näppäimistön avulla, ja pelaaja voi joko käskyttää kerralla kaikkia omia yksikköjään tai halutessaan jokaista soturia voi mikromanageroida erikseen.

Iron Harvestissa tulee olemaan julkaisun aikaan yli 40 erilaista joukkotyyppiä ja 9 erikoiskyvyillä varustettua sankaria. Testisessiossa pääsimme ohjaamaan polanialaista tarkka-ampuja Annaa, jonka kumppanina taistelukentillä liikkuu Wojtek-karhu. Anna itse ampuu vihollisia kauempaa suojan turvin, kun taas kestävä ja lähitaistelussa hirmuinen Wojtek rynnii suoraan vihollisten naamalle.

Annan ja Wojtekin lisäksi demossa ohjattiin pientä jalkaväkitaistelijoiden ryhmää. Iron Harvestin kamppailussa taistelukentältä kannattaa aina löytää suojaa esimerkiksi rakennuksien seinistä tai maaseudun kiviaidoista, sillä muuten kuolo korjaa soturin hyvin nopeasti. Joukkojen sijoittelulla onkin suuri merkitys pelissä menestymiseen.

Erilaisten joukkojen lisäksi peli tarjoaa useita erilaisia aseita, jotka ovat hyviä eri tarkoituksiin. Esimerkiksi dieselmechaa vastaan kannattaa taistella singon avulla, siinä missä tavallisten kiväärien luodit ropisevat lähes hyödyttöminä mechojen panssariin. Omille joukoilleen voi napata singon myös kaatuneilta vihollisilta.

Noin puolen tunnin demon perusteella Iron Harvestin tarjoamasta kokonaisuudesta on vielä paha sanoa mitään kovin konkreettista, mutta ainakin testattavissa ollut osuus vaikutti jo nyt hauskalta ja mukaansatempaavalta. Iron Harvest julkaistaan vasta 1.9.2020, joten King Art Gamesilla on vielä hyvin aikaa hioa strategiapeliään julkaisukuntoon.

Keskustelu

Ei vissiin pohjaa kyllä todelliseen historiaan juuri yhtään, vaikka Mechat yhtälöstä jättäisi kokonaan huomioimatta.

Venäjällä riehui Suuren Sodan jälkeen sisällissota, upseereiden joukkoteloitukset sekä taistelusta kieltäytyvät sotajoukot. Tämän lisäksi keisarillisen Venäjän armeija oli Euroopan vanhanaikaisin, jonka takia ottivat sodassa niin pahasti turpaansa. Singon ensivariantit taisivat tulla USA:sta toisen maailmansodan loppupuolella 20-30 vuotta Suuren Sodan jälkeen, joskin singon esiversio Saksalainen Panssarinyrkki, joka ei ollut varsinaisesti sinko (RPG/ Shoulder launced missile) vaan kainalosta ammuttava rekyylitön panssaritorjuntakivääri palveli käytössä jo vuodesta -43, jota ennen ei vain ollut riittävän tarkkoja sytyttimiä jotka olisivat mahdollistaneet panssarintorjuntaan soveltuvien sinkojen valmistamisen.

Lisäksi polaakeilla oli melko laaja armeija toisen Puolan tasavallan aikaan, joka veti helposti miesvoimassa vertoja sille mitä venäläiset pystyivät sekasortoisesta maastansa repimään kasaan (noin miljoonan miehen aktiiviarmeija ja 700k päälle reservissä), jonka takia Venäjä ottikin Puolalta turpaan (19-21) lyhyessä sodassa maiden välillä jossa Venäjä pyrki valtaamaan takaisin Saksalaisten aiemmin WWI:ssä valloittamat alueet.

Menee siis Venäläisten voittamattomat lähitaistelupanssarit, massa-armeijat ja singot pahasti fantasian puolelle kyseisenä ajanjaksona… Enkä edes viitsi mennä Mechojen servomoottorien ohjauslogiikkaan, joka ei luonnistu riittävän luotettavasti sotilaspuolelle oikein vielläkään…

Muropaketin uusimmat