UUSIMMAT

Ensituntumat: On vaikea uskoa, että Sega Mega Drive Ministä tulee myyntimenestys

30.08.2019 20:00 | Ilari Hauhia

Pääsimme Gamescom 2019 -messujen yhteydessä testaamaan retrokonsolirintaman seuraavaa tulokasta, Sega Mega Drive Miniä. Retrokonsolille on kuitenkin ensituntuman perusteella vaikea nähdä kovin ruusuista tulevaisuutta.

Sega Mega Drive Mini -paketti  sisältää alkuperäisen näköisen SEGA Mega Drive -konsolin miniversiona, joka on kooltaan noin 55 prosenttia alkuperäisestä versiosta. Lisäksi 84,95 euroa maksavaan pakettiin kuuluu kaksi langallista Mega Drive USB-ohjainta ja tarvittavat kaapelit.

Konsoliin on esiladattu 40 peliä, joihin kuuluvat muun muassa Sonic the Hedgehog, Ecco the Dolphin, Castlevania: Bloodlines, Space Harrier 2, Shining Force, Dr. Robotnik’s Mean Bean Machine, ToeJam & Earl, Comix Zone, Altered Beast ja Gunstar Heroes.

Idea ei ole kovin omaperäinen. Niin Nintendo kuin Sonykin ovat julkaisseet vanhoista klassikkokonsoleistaan uudet ”retroversiot”. Minikonsolit toimivat käytännössä vanhojen konsolipelien emulaattoreina hienoissa kuorissa. Aiemmassa toimittajan puheenvuorossa kyseenalaistimme kuitenkin, onko retrokonsoleissa ylipäätään mitään järkeä.

Kuten toimittajan puheenvuorossa todettiin, ovat melkein kaikki retrokonsoleiden pelit ovat tarjolla uudemmilla alustoilla. Sama koskee myös Sega Mega Drive Minin pelejä. Rajatusta pelivalikoimasta merkittävä osa löytyy muun muassa Steamissa julkaistusta SEGA MEGA DRIVE AND GENESIS CLASSICS -kokoelmasta. Lisäksi Steamin 30 euroa maksava pelipaketti sisältää myös pelejä, joita ei ole saatavilla retrokonsolilla.

Pelikokoelman pelejä voi toki pelata pelkällä näppäimistöllä, mutta muun muassa Ebaysta voi hankkia halutessaan Mega Driven ohjaimen kopion, joka toimii yhdessä PC:n kanssa. PC:n voi yhdistää konsolin tavoin televisioon, jolloin pelikokemus vastaa käytännössä täysin erillistä retrokonsolia.

Käytännössä ainut tapa, jolla Sega Mega Drive Mini voisi erottua edukseen PC:tä vastaan olisi konsolin erinomainen fyysinen laatu ja hieno ulkonäkö. Ikävä kyllä niiden saralla SEGA on epäonnistunut pahasti.

Mega Drive Mini kyllä näyttää pieneltä ja söpöltä. Pelitelakkaan voi asettaa koristeeksi haluamansa ”pelikasetin”, joka ei kylläkään oikeasti tee mitään muuta kuin näyttää kivalta. Harmillisesti myös konsolin äänenvoimakkuutta säätelevä vipu on pelkkä koriste, joka vieläpä heiluu paikallaan varsin heppoisen oloisesti. Konsolin kyljessä oleva reset-nappi sentään avaa Mega Drive Minin valikon, eli sille on keksitty ihan oikea käyttötarkoitus.

Mega Drive Minin peliohjain on iso pettymys. Napit heiluvat koloissaan ja tuntuma on kaikkea muuta kuin tukeva tai laadukkaan oloinen. Myös D-Pad tuntuu peukalon alla löysältä ja tunnottomalta. Start-nappi toimii peleissä muuten tavalliseen tapaan, mutta nappia voi myös pitää pohjassa muutaman sekunnin, jolloin pääsee Reset-napin tavoin Sega Mega Driven valikkoon.

Jokaiselle pelille on varattu kolme tallennuspaikkaa (nk. savestate). Pelin voi siis emulaattorin avulla tallentaa missä tahansa kohtaa, kuten vaikka keskellä pomotaistelua, eikä pelaajan tarvitse välttämättä luottaa pelin omiin tallennuspisteisiin. Sega Mega Driven valikot toimivatkin hyvin ja pelikirjasto on toteutettu hienosti.

Se on kuitenkin pieni valopilkku Mega Driven ongelmien keskellä. Ainakin Suomessa alkuperäinen Sega Mega Drive tuntuu olleen melko harvinainen konsoli, varsinkin Nintendon ja Sonyn klassikkokonsoleihin verrattuna. Konsolin pelit aiheuttavat näin nostalgista kaipuuta varsin harvojen ihmisten tapauksessa.

Nekin harvat pelaajat, jotka haluaisivat kokea Mega Driven pelit uudelleen todennäköisesti pettyvät Mega Drive Minin heikkoon ulkoiseen laatuun ja kokevat klassikot mielummin tietokoneen välityksellä. Siksi uudesta retrokonsolista tulee tuskin kovinkaan hurjaa myyntimenestystä, ainakaan Suomessa.