Arvostelu: Monster Hunter: World on mainiota grindausta myös PC:llä – mukana vain muutama epäkohta

Odotus on viimein ohi. Monster Hunter: Worldin metsästysmaat aukeavat PC:llä hartaille hirviönmetsästäjille, joita odottaa kiitetty toimintakokemus ja lähes kaikin puolin onnistunut sovitus.

Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Capcom / Julkaisija: Capcom / Saatavilla (alustat): PC, PS4, Xbox One / Testattu: PC / Pelaajia: 1 (moninpeli verkossa) / Ikäraja: 16 / Peliä pelattu arvostelua varten: 59 tuntia

Capcomin pankkiholvin räjäyttänyt Monster Hunter: World tuo metsästettävänsä viimein myös PC:lle. Julkaisupäivän ennätyksiä rikkoneiden pelaajamäärien perusteella käännöstä on odotettu innolla, mikä ei sinänsä yllätä. Valtaisan suosion takana on nimittäin tietokoneillakin äärimmäisen nautinnollinen hirviöjahti, joka ei hevin päästä otteistaan.

PC-versio ei poikkea kuitenkaan sisuskaluiltaan jo alkuvuodesta julkaistuista konsoliversioista, jotka Muropaketti arvosteli tuoreeltaan. Kertauksen sijaan Monster Hunter: Worldista riittäneekin kertoa toistamiseen vain kaikkein oleellisimmat. Uudesta mantereesta huolimatta kyseessä on pelisarjan uskollinen jatko, jonka ydinidea pohjautuu hyvin simppeliin kaavaan: metsästä hirviöitä, nylje ne komponenteista, kyhää niistä entistä parempia varusteita ja vaihda saaliisi vaarallisempaan.

Näyttöpäätteeltä luettuna Monster Hunter: Worldin ydinidea kuulostaa samalta kuin tusinan muun genren pelin, mutta sen addiktiivinen koukku piileekin siinä, kuinka varsinainen grindilooppi on toteutettu.

Jokainen metsästettävä hirviö on periaatteessa oma pomovastus heikkouksine ja vahvuuksineen, jotka on opeteltava pärjätäkseen kunnolla. Täten periaatteessa aina uuden saaliin kohdalla pelaaja ensin tutkii kohdettaan, tämän ympäristöään, rutiineja ja liikesarjoja. Sen jälkeen palataan vielä tukikohtaan valmistelemaan kaksintaistoa varten, varustaudutaan, syödään ja vasta sitten aloitetaan varsinainen metsästys.

Käytännössä vaiheista unohdetaan puolet, taistellaan epäsopivalla aseella hampaat irvessä ja silmät punaisina elämän epäreiluutta itkien, kunnes viimein tuurilla puolen tunnin koettelemuksen jälkeen jompikumpi osapuolista makaa maassa nyljettävänä.

(Spoileri: Se on useimmiten pelaaja)

Monster Hunter: Worldin nerokkuus ja koukuttavuus syntyy kuitenkin juuri noista vaiheista, jotka alkuun helposti ohittaa.

Yksi dinosauruksen lepopaikoista saattaa olla valtavan pudotettavan kiven alla, minkä avulla hirviön saa hetkellisesti kanveesiin ja alttiiksi tehokkaille erikoisiskuille. Myrkytyksellä jo kymmeniä kertaa pelaajan tappanut lohhari muuttuu aavistuksen säyseämmäksi, kun tämän pistimen leikkaa heti ensi alkuun irti häiritsemästä.

Erilaisia pelillisiä variaatioita on lukuisia, minkä takia saman hirviön teilaaminen kerta toisensa jälkeen tuntuu lähes aina tuoreelta. Saalistettavia on lisäksi kiitettävä määrä kohdattavaksi, jolloin vaihtelua syntyy kuin luonnostaan. Etenkin loppupään vanhemmat lohikäärmeet tarjoavat todella mielenkiintoisia mekaniikkoja opeteltavaksi, mutta viholliskatras kauttaaltaan on upeasti toteutettu.

Ja lisää on luvassa myös PC-versioon ajallisina erikoismonsuina, joten pelattavaa riittänee vielä hamaan tulevaisuuteen saakka.

Kyllästymistä hidastaa lisäksi Monster Hunter: Worldin loottigrindin upea tasapainotus.

Uusia varusteita ja niihin tarvittavia komponentteja ei tarvitse metsästää kymmentuntitolkulla, vaan tarvittavat osat saa useimmiten jo muutamien reissujen jälkeen. Etenemisen tunne on jatkuvaa, mutta silti tarpeeksi haastavaa, että se tuntuu alituiseen mielekkäältä. Kun nämä kaikki yhdistää vielä kymmeniin eri asetyyppeihin, moninpeliin ja haasteisiin, on käsissä todella kattava ja maukas paketti pelattavaksi.

PC-puolella kiinnostaa tietty myös varsinaisen käännöksen laatu, joka on onneksi erinomainen joskaan ei täysin ongelmaton.

Säädettävissä olevat grafiikka-asetukset, ylimääräiset kromeluurit, silkinsulava ruudunpäivitys ja ennen kaikkea lähes olemattomat latausajat takaavat nautinnollisen kokemuksen tietokoneilla. Visuaalisesti Monster Hunter: World onkin kaunista katsottavaa, ja eri biomit näyttävät paikoin taivaallisen upealta, mutta niiden kokonaisvaltainen anti vaatii alleen myös riittävän tehokkaan myllyn. Sellaisen omistaville metsästys on parasta laatuaan juuri PC:llä.

Itse peli on käännetty lähes sellaisenaan konsoleilta tietokoneelle, mikä näkyy eritoten käyttöliittymässä. Näppäimellä ja hiirellä pelatessa monet pikatoimintoratkaisut, lukitusmekanismit ja valikot eivät ole kaikkein käytännöllisimmästä päästä. Jopa vaihtoehtoiset näppisratkaisut on tehty jostain syystä parin mutkan kautta, joten esimerkiksi pikaslotit pitää ensin avata F1:llä erikseen auki ja vasta sitten sinne bindatut toiminnot ovat käytettävissä. Sen sijaan, että pikatoiminnot voisi suoraan asettaa vaikka numeroihin välittömästi käytettäväksi.

Osa puutteista korjaantuu onneksi ihan vain itselleen sopivammat näppäimet asettamalla, mutta kaikkea ei silläkään korjata. Padilla pelaaminen on sen sijaan identtistä konsoliversioiden kanssa, tosin pelin aavistuksen raskaammat kontrollit vaativat alkuun vähän totuttelua. Näppäimistöllä ja hiirellä pelatessa kannattaa siis varautua luopumaan osittain käyttömukavuudesta padiin nähden, eikä mikään estä Capcomia korjaamasta näitä myöhemmissä päivityksissä. Mitään tällaista ei tosin ole ainakaan vielä luvattu.

Nämä ongelmat jäävät lopulta niin pieniksi murheiksi muutoin todella erinomaisessa kokonaisuudessa, ettei niistä voi liiaksi rokottaa kun koko muu peli on täyttä rautaa. Joten valitsipa metsästysmaiksi sitten minkä alustan tahansa, Monster Hunter: World tarjoaa koko rahan edestä hurmiollista grindattavaa. Pelisarjaa PC:lle odottaneilla onkin hyvä syy lähteä viimein muiden matkassa metsälle.

MONSTER HUNTER: WORLD

”Monster Hunter: Worldin addiktiivinen grindilooppi vetää erinomaisesti puoleensa myös PC:llä”