Arvostelu The Last of Us Part II: Remastered hioo Sonyn huippupeliä vielä paremmaksi
Kuva: © SIEE
The Last of Us Part II: Remastered tuo yhden PlayStation-historian parhaista peleistä PlayStation 5:lle graafisesti paranneltuna. Lisäksi mukana ovat uusi roguelite-pelimuoto ”No Return” sekä kolme leikkauspöydälle jäänyttä tasoa.
Julkaisupäivä: 19.1.2024
Studio: Naughty Dog
Julkaisija: PlayStation
Saatavilla: PlayStation 5
Ikäraja: K18
Pelaajia: 1
Peliä pelattu arviota varten: noin kahdeksan tuntia
Vuonna 2020 ilmestynyt The Last of Us Part II on yksi PlayStationin ja jopa pelihistorian kehutuimmista tarinavetoisista seikkailuista. Joelin, Ellien ja Abbyn tähdittämä seikkailu on raaka, tunteikas ja herkkä yhdistelmä erinomaista ja koskettavaa tarinankerrontaa. The Last of Us Part II arvioitiin Muropaketissa jo muutama vuosi sitten, ja peli on klassikkoleimansa jo ansainnut. Tämä testi keskittyykin nimenomaan uusimman remasteroinnin tuomiin parannuksiin ja uudistuksiin.
Alkuperäisen arviomme voi lukea täältä:
Arvostelu | Karmiva ja surullinen The Last of Us Part II on ehkä aikansa merkittävin peli
The Last of Us Part II on jo valmiiksi peli, joka ei muutaman vuoden iästään huolimatta häpeile grafiikoitaan eikä visuaalista loistoaan. Remasteroidun version uudistukset ovat maltillisia, mutta kokonaisuudessaan parannukset erottuvat kyllä pieninä yksityiskohtina siellä täällä sekä yleisesti kohotettuna graafisena kokemuksena.
Tarjolla ovat 4K-tarkkuuteen tähtäävä laatuun keskittyvä grafiikkaoptio 30 fps nopeudella sekä 60 fps nopeuteen tähtäävä suorituskykytila, jotka toki löytyivät jo takaisinpäin yhteensopivasti tavallisesti The Last of Us Part II:n versiosta. Lisäksi VRR-tuella varustettujen televisioiden omistajat pääsevät nyt nauttimaan lukitsemattomasta ruudunpäivitysnopeudesta suorituskykytilassa.
Remasterointi tuo mukanaan myös tuen DualSensen haptisille liipaisimille. Niitä on käytetty taitavasti, ja esimerkiksi taistelukohtauksissa ne lisäävät immersiota tuntuvasti.
Kuva: © SIEE
Ei vain graafista viilausta
Vaikka remasteroinnin kohdalla huomio kiinnittyy helposti ensimmäisenä graafisiin parannuksiin, varsinainen pihvi on uudessa sisällössä.
Ensinnäkin mukana on kolme keskeneräistä Lost Levels -tasoa. Koska kyse on alkuperäisestä pelistä leikatusta sisällöstä, eivät tasot ole viimeiseen asti hiottuja, ja esimerkiksi niiden grafiikat tai ääninäyttely ovat osin puutteellisia. On silti kiehtovaa nähdä, mitä peliin suunniteltiin nykyisen sisällön lisäksi, varsinkin kun tasoihin on lisätty Neil Druckmannin selitykset siitä, miksi sisältö ei päätynyt lopulliseen julkaisuun.
Lost Levelsit ovat kuin kurkistus esiripun taakse ja pilkahdus pelikehityksen maailmaan. Eniten Lost Levelseistä saa irti, jos The Last of Us Part II:n on jo läpäissyt kokonaisuudessaan ainakin kertaalleen.
Remasterointi sisältää myös uuden, roguelite-tyylisen No Return -pelitilan, jota on vaikea olla vertaamatta God of War: Ragnarökin tuoreeseen ilmaiseen Valhalla-laajennokseen. Käytännössä pelaaja etenee pienistä kamppailua tarjoavista tasoista toiseen aina haastavaan loppuvastukseen saakka, yhden läpäisy-yrityksen kestäessä noin puolesta tunnista tuntiin.
Kuva: © SIEE
Omalla kohdallani en rehellisesti sanoen ole koskaan ollut The Last of Us Part II:n kamppailun suuri ystävä – pelissä minuun ovat vedonneet enemmän tarina ja muut elementit. Siksi en henkilökohtaisesti saanut kamppailuun keskittyvästä No Returnista mahdottoman paljon iloa. No Returnissa vihollisten kanssa yhteenotto on kuitenkin omastakin mielestä hauskempaa kuin kampanjan aikana, ja kyse on varmasti hienosta kokemuksesta, jos nauttii The Last of Us Part II:n kamppailusta ylipäätään.
Pelikierrosten välissä No Return alkaa tarjoa pelaajalle enemmän hahmoja, joilla on muun muassa erilaiset aloitusvarusteet. Lisäksi tasoihin alkaa ilmestyä uusia vastustajia, ja pelikokemus kehittyy muutenkin kierros kierrokselta. Tarinallista sisältöä No Return ei sisällä, eli jos kamppailu ei kuulosta viihdyttävältä ajatukselta ja haluaa keskittyä tarinavetoiseen sisältöön, ei pelimuotoon ole pakko koskea.
Kuva: © SIEE
Paras versio The Last of Us Part II:sta
Kokonaisuudessaan The Last of Us Part II: Remastered tuo Joelin, Ellien ja Abbyn tarinan PlayStation 5:lle loisteliaana kokonaisuutena, joka näyttää paremmalta kuin koskaan.
Siitä huolimatta kyse ei ole niinkään remasteroinnista – kenties ”Director’s Cut” kuvaisi paremmin uudisversiota. Kyse olisi voinut olla myös ilmaisesta päivityksestä, mutta mikäli The Last of Us Part II:n kampanjan haluaa kokeilla vaikkapa muutaman vuoden tauon jälkeen uudelleen, voinee kohtuullisen matalaa hintalappua (50 euroa) perustella jo visuaalisilla uudistuksilla. Ne eivät ehkä mullista maailmaa, mutta tekevät kokemuksesta vielä piirun verran näyttävämmän.
Mikäli haluaa uppoutua kolmen tason verran lopullisesta pelistä leikattuun sisältöön tai The Last of Us -aiheinen roguelite kuulostaa kiinnostavalta, saa hintalapulle jo huomattavasti enemmän sisältöä, eikä ostos varmasti harmita. Ja varsinkin mikäli The Last of Usin on ostamassa ensimmäistä kertaa PlayStation 5:lle, kannattaa ehdottomasti hankkia suoraan remasteroitu versio.
THE LAST OF US PART II: REMASTERED
”The Last of Us Part II: Remastered tuo PlayStation-historian modernin klassikon pelattavaksi kaunimpana kuin koskaan.”
