Sly Trilogy (PS3)
Tekijä: Sucker Punch Productions / Sanzaru Games
Julkaisija: Sony Computer Entertainment
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PlayStation 3
Pelaajia: 1 (2 Sly 3:n minipeleissä)
Pelin kotisivu: Sly Trilogy
Arvostelija: Juho Anttila
Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia, tunnutaan PlayStation-leirissä ajattelevan. Klassikkopelien HD-käännöksiä pukkaa markkinoille useampiakin. Moni odottaa jo Ico-pakettia, mutta sitä ennen kaupan hyllyille ehtii Sly Trilogy. Ja se on kulttuuriteko.
inFamousista tutun Sucker Punchin kolmen pelin läpimurtosarja on monen rakastama. Se ihan kirkkain menestys jäi silti saavuttamatta, vaikka pelejä myytiinkin mukavasti. Jos maailmassa on yhtään oikeutta, asiaan tulee vielä muutos.
Hienous alkaa henkilögalleriasta. Sly Cooper on pesukarhu, kuuluisan Cooperin varassuvun nuorin vesa, joka jatkaa esi-isiensä perintöä. Ketterän ja nokkelan karvaturrin ei tarvitse kuitenkaan toimia yksin, sillä mukaan on orpokodista tarttunut kaksi uskollista ystävää.
Bentley-kilpikonna on pesunkestävä nörtti ja tietokonenero. Porukan aivot ei ehkä osaa kiivetä tai tapella, mutta puutteet kompensoidaan veitsenterävällä älyllä ja teknisillä vimpaimilla. Murray-virtahepo puolestaan omaa suuret lihakset ja vielä suuremman sydämen. Porukan vastapainona toimii Interpolin etsivä Carmelita Fox, joka on vannonut toimittavansa Sly Cooperin telkien taakse. Sly:n ja Carmelitan välillä kipinöi melkoista kemiaa. Kuka tietää, mihin asiat mahtavat johtaa, jos parivaljakko vielä päätyy samalle puolelle lakia.
Eläinten valtakunta
Kuten edellisestä voi päätellä, Sly Cooperin maailma on täynnä erilaisia eläinhahmoja. Piirrosmaisen kevyeen ulkoasuun on haudattu monenlaisia vaikutteita. On niin Warner Bros -tyylistä kevyttä sarjakuvaväkivaltaa kuin myös veijaritarinaa, draamaa ja jopa hieman film noiria. Lopputulos on tunnistettava, mutta samalla sopivasti omaperäinen maailma, joka kiehtoo niin lapsia kuin aikuisiakin.
Käsikirjoituksen korkea taso on yksi sarjan tunnusmerkeistä. Lapsille sopivan ei tarvitse olla lapsellista. Huolellisesti kirjoitetut hahmot huokuvat persoonallisuutta. Kaveriporukan keskinäistä sanailua on ilo seurata ja eri osioiden väliset tuokiokuvina esitetyt välianimaatiot jaksavat hymyilyttää.
Käänteet ovat usein yllättäviä, joskus jopa dramaattisen rohkeita. Erityisesti Bentleyn kohtalo toisen osan lopussa ja hänen uudistunut roolinsa kolmannessa pelissä osoittaa Sucker Punchilta löytyvän kykyä käsitellä myös hieman totutusta poikkeavia sankareita. Yleistunnelma pysyy kuitenkin läpi pelien veijarimaisen humoristisena tyylitajusta tinkimättä.
Pelattavuuden juhlaa
inFamousia pelanneille Sly-sarja on samalla kurkistus pelin omintakeisen ja onnistuneen pelattavuuden taakse. Cole MacGrathin vaivaton kiitäminen pitkin suurkaupungin kattoja on paljon velkaa Sly Cooperin pelattavuudelle. Kyse on pohjimmiltaan tasohyppelypelistä, jossa turha pikselinnysväys on pyritty eliminoimaan innovatiivisella ohjausmetodilla.
Tunnusomaisin piirre Slyn maailmassa ovat erilaiset tarttumapinnat, jotka erottuvat taustasta välkehtivän tehosteen avulla. Kun sankari hyppää tarpeeksi lähelle tällaista uloketta, ei pelaajan tarvitse kuin painaa ympyränäppäintä, jolloin pesukarhu tarraa kiinni kohteeseen ilman millintarkkaa säätämistä. Se, mitä käytännössä tapahtuu, riippuu kohteesta. Roikkuvat putket käyvät kiipeilemiseen, kun taas esimerkiksi lipputangon päällä on helppo tasapainotella.
Vaikka kolmen pelin kokonaisuuteen mahtuu muutama turhauttavakin paikka, eikä kameraongelmilta olla kokonaan vältytty, on pelattavuus silti kautta linjan hämmästyttävän sujuvaa. Pelaaja on vapaa keskittymään oleelliseen, kun ohjaus ei tule tielle. Tekeminen on intuitiivista, siitä huolimatta, että pelkän hyppelemisen lisäksi kattaus sisältää huiman määrän myös muunlaista tekemistä.
Nouseva käyrä
Pelisarjan ensimmäinen osa tarpoo vielä suhteellisen perinteisiä polkuja. Cooperin suvun varastettujen salaisuuksien metsästys koostuu pääasiassa tasohyppelystä höystettynä satunnaisilla räiskintäosuuksilla. Sucker Punchin potentiaali näkyy jo, mutta se puhkeaa kunnolla kukkaan vasta Sly Cooperin toisessa tulemisessa.
Band of Thieves onkin sitten se peli, joka lyö lukkoon Sly Cooper -sarjan avainpiirteet. Jokainen pelin kahdeksasta tasosta on omalle avoimelle alueelleen sijoittuva seikkailu. Bentley suunnittelee kerta kerralta monimutkaisempia ja moniosaisempia keikkoja, jotka jengi sitten toteuttaa. Esikuva toiminnalle löytyy klassisista ryöstöelokuvista, ja kuten arvata saattaa, asiat menevät harvoin täysin suunnitelman mukaisesti.
Itse pesukarhusankarin lisäksi myös Bentley ja Murray pääsevät kunnolla tositoimiin. Jokainen keikka koostuu lukuisista, usein valinnaisessa järjestyksessä suoritettavista tehtävistä, joissa riittää tekemistä koplan jokaiselle jäsenelle. Tehtävien välillä on myös mahdollista kierrellä ympäri kulloistakin aluetta etsimässä salaisuuksia ja tyhjentämässä vartijoiden taskuja. Toiminta on niin sujuvaa, että aikaa kuluu kuin huomaamatta ihan vain haahuilemalla tehtävien saadessa odottaa.
Samalla pelisarja kasvaa kertaheitolla ulos tasohyppelymuotista ja löytää oman identiteettinsä. Hiiviskelyä, taistelua, erilaisia minipelejä, ostettavia lisäkykyjä ja laitteita. Jokaisessa tehtävässä on oma jipponsa, minkä ansiosta tekeminen tuntuu jatkuvasti tuoreelta. Samalla pelaaminen on myös rytmitetty loistavasti. Muutaman minuutin mittaiset tehtävät tarjoavat onnistumisen elämyksiä tasaista tahtia, peli etenee ja tunnit kuluvat siivillä.
Kolmas osa, Honor Among Thieves, jatkaa tuttua kaavaa. Varsinaisia pelillisiä muutoksia ei enää esitellä, pois lukien pienet ja tarpeelliset viilaukset. Sen sijaan tarina kasvattaa pelattavien sankarien määrää monella uudella tai vanhallakin tuttavuudella koplan suunnatessa kohti Cooperin perheen lukittua aarrekammiota.
PlayStation 2:lla pelattuna hahmomäärä tuntui aikanaan jopa liian suurelta. Pelattavuuden punainen lanka uhkasi välillä kadota. Kun koko sarjan pelaa läpi peräkkäin, loksahtelevat palaset kohdilleen. Vaihtelu maistuu ja uudet hahmot pitävät toiminnan jatkuvasti tuoreena. Honor Among Thieves onkin pelisarjan ehdottomasti monipuolisin ja samalla hiotuin osa.
Laatukäännös
Sly Cooperin piirrosmainen grafiikka sopii mainiosti HD-käännöksiin. Vaikka tekstuurit eivät vastaa ehkä suoraan PlayStation 3:lle toteutettujen pelien tasoa, näyttää lopputulos hyvältä. Tunnelma on säilynyt ennallaan ja pelejä aiemmin pelannut on kuin kotonaan. Mikä tärkeintä, pelattavuus on aivan yhtä timanttista kuin melkein kymmenen vuotta sitten, kun sarjan ensimmäinen osa ilmestyi.
Näin mainiot pelit eivät oikeastaan kaipaisi ylimääräisiä bonuksia. Sony yrittää silti markkinoida kovasti Move-ohjaintaan, joten myös Sly Trilogyä on maustettu Move:a hyödyntävillä minipeleillä. Myös ilman jätskitötteröä pelattavissa olevat koitokset ovat paketin heikointa antia. Kokeile ja unohda, näiden vuoksi Sly Trilogyä ei kannata ostaa.
Sen sijaan Sly Trilogy sopii jokaiselle hyvän tarinan, tasohyppelyn ja letkeän pelattavuuden ystävälle. Kolme tuhottoman kovaa peliä yhden hinnalla on tarjous, jota ei kannata sivuuttaa, etenkin, kun PlayStation 3:n tasohyppelytarjonta on muuten jopa luvattoman ohkainen.
Pelien tasosta kertoo jotain sekin, että olin itse pelannut jo PlayStation 2:lla läpi sarjan toisen ja kolmannen osan. Suunnitelmissani oli viettää joululoma rästiin jääneitä uusia pelejä pelaten. Rästipelit jäivät kuitenkin hyllyyn odottamaan parempia aikoja Sly Cooperin nielaistessa lähes kaiken vapaa-aikani. Melkoinen mestarivaras.
P.S. Arvatkaapas, minkä pelin teaser-traileri paljastuu, kun tahkoaa läpi kaikki kolme Sly Trilogyn peliä? Ainakin omat suupieleni venyivät lähes korviin saakka salaisuuden paljastuessa.
Lisää aiheesta
Sly 3: Honor Among Thieves (PS2)
Lue myös
Back to the Future Episode 1: It’s About Time! (Mac, PC)
Battlefield Bad Company 2: Vietnam (PC, PS3, Xbox 360)
Donkey Kong Country Returns (Wii)
Majin and the Forsaken Kingdom (PS3, Xbox 360)
