Star Wars: The Old Republic -ennakko (PC)

29.11.2011 14:15 | Miikka Lehtonen

Tekijä: BioWare
Julkaisija: EA
Testattu: PC
Tulossa: PC, 20.12.2011
Pelaajia: tuhansia
Pelin kotisivu: http://www.swtor.com
Testaaja: Miikka Lehtonen

The Old Republic. Kolme sanaa, jotka merkitsevät paljon. MMO-maailman uusi Jeesus. Massiivimoninpelien seuraava aalto. Uusin WoWin tappaja. Joidenkin muiden mielestä myös samalla BioWaren tappaja. Ja niin paljon muuta.

Pitkä odotus on miltei ohi, sillä peli ilmestyy jo vajaan kuukauden kuluttua. Bioware ja EA väänsivät hypevipua kaakkoon avoimen betaviikonlopun myötä ja mekin olimme siellä. Viikonlopun yllättävä havainto?The Old Republic on MMO.

Tämähän on toki sitä puhtainta aurinko nousee idästä –osastoa, sillä mitä muutakaan se olisi? No, sitä voi kysyä niiltä lukemattomilta fanipojilta rintamalinjan molemmin puolin. Niiltä, jotka odottavat paketista nousevan joko taivaallisen pyhän hengen tai koko pelimaailman tuhoavan saatanan. Kylmäksi The Old Republic ei ole jättänyt oikein ketään. Paitsi tavallaan ehkä minut.

Itse en nimittäin ennakkoon tiennyt, mitä oikein peliltä odottaisin. Jotenkin olen hiljalleen leipiintynyt koko MMO-skeneen, sillä kun peli toisensa jälkeen yrittää kopioida World of Warcraftia, tuloksena on vain markkinallinen World of Warcraft –kopioita. Niinpä, itsestäänselvyyksiä tämäkin, mutta kuka sen selittäisi pelimaailman bisnesmiehille?

Täten ennakko-odotukseni The Old Republicin suhteen olivat hyvin ristiriitaiset. BioWare ei yleensä petä, mutta MMO:t kylläkin. Ja George Lucas on käynyt jo yli 10 vuotta aktiivista kampanjaa tuhotakseen pitkän linjan Star Wars –fanit, joten noinkohan pystyisin enää edes innostumaan läjäyttimistä, Tsäbästä ja muista Star Warsin legendoista?

A long time ago in a galaxy far, far away…

Pintapuolisesti näyttää siltä, että myös The Old Republic on veistetty siitä tammista klassisimmasta, WoW-hongasta. Imperiumin ja ituhippien joukot asettuvat toisiaan vastaan sisällissodan uhatessa. Toisella puolella on palkkionmetsästäjiä, Sith-velhoja ja salamurhaajia, toisella taas kylpytakkeihin sonnustautuneita humanisteja ja Han Solo –kopioita. Ei ehkä se tasaisin matsi.

Mutta ehkä emme poikkea lainkaan näin perusasioihin. Pelistä on puhuttu jo Domessakin sen verran, että hypätään suoraan perusteiden yli siihen subjektiivisempaan osioon, eli minun pelikokemukseeni. Viime viikonloppuna pyörinyt The Old Republicin kuormitustesti oli minun ensimmäinen kosketukseni koko peliin, joten aloitin pelini täysin puhtaalta pöydältä. Sen pöydän ääressä tosin sitten vierähtikin hetki jos toinenkin, sillä lauantain ja sunnuntain aikana pelasin neljä hahmoluokkaa sinne 10. kokemustason toiselle puolelle.

Pelin eduksi on ehdottomasti laskettava se, että jokaisen hahmoluokan kohdalla olin täysin varma, että tämä olisi se minun juttuni. Ensin saatuani Bounty Hunterini 13. tasolle, olin aivan varma, että tulisin julkaisun jälkeen jatkamaan liekinheittimillä, rakettirepuilla ja blastereilla leikkimistä. Kokeilinpa silti myös Sith Inquisitoria ja muutamaa tuntia myöhemmin olin taas myyty. Ja sydämeni vei myös kurvikas ja sujuvasanainen merirosvoneiti, joka tykkää kykkiä suojan takana heittelemässä kranaatteja tai potkia vihollisiaan kasseille.

Todellakin. En ole ennen pelannut massiivimoninpeliä, jossa joka ikinen hahmoluokka tuntuu hauskalta ja toimivalta. Jokaisella on joku oma jipponsa, jonka ansiosta peli tuntuu hauskalta. Okei, rintamalinjan yli hypittäessä huomaa nopeasti, että copypaste on laulanut urakalla hahmoja luotaessa. Tasavaltalaisten Trooper vaikuttaa hyvinkin samanlaiselta kuin Bounty Hunter ja samaa voisi sanoa Smugglerista ja Imperial Operativesta.

Tämä on toki hyvä asia, sillä mitä vähemmän hahmoluokkia pelin suunnittelijoilla on tasapainotettavanaan, sitä todennäköisemmin peli tulee joskus saavuttamaan jonkinlaisen tasapainon. Ja sitähän me kaikki haluamme, eikö?

Se varsinainen ero tuleekin siitä, että jokaisella pelin hahmoluokalla on oma tarinansa. Tehtävien joukkoon on siroiteltu kunnon tarinalla ja välianimaatioilla rytmitettyjä juonitarinoita, jotka paitsi tarjoavat yksilöityä tekemistä, myös saavat välittämään omasta hahmostaan ihan eri tavalla kuin useimmissa massiivimoninpeleissä.

Jouduin myös nopeasti huomaamaan, että kyllähän se Biowaren patentoitu keskustelusysteemi toimii Tähtien sodassakin. On hauska päästä vähän roolipelaamaan rahanahnetta palkkionmetsästäjää tai salaisesti kultasydämistä merirosvokapteenia, koska näin se oman hahmon persoonallisuus toteutuu muuallakin kuin oman pään sisässä.

Onko tämä sitten niin suuri valtti, että se erottaa The Old Republicin harmaasta kloonimassasta? No, se riippuu toki siitä, mitä peliltään haluaa. Hyperaktiivisesti keskustelut space baria takomalla ohittava teininäätä tuskin saa peliltään paljoakaan irti, mutta se on hänen ongelmansa. Minä olin myyty.

Viel’ on vanha voimissaan

George Lucas saa puolestani purra putkea ja syöksyä Itämereen, mutta pitkästä yrityksestään huolimatta mies ei ole vielä onnistunut potkimaan kaikkea hohtoa pois Star Warsista. Siitä lienee todistuksena se, että kun Biowaren logo vaihtuu siihen lapsuuteni kolmesta suosikkielokuvasta tuttuun vierivään tekstiin ja John Williamsin räjähtävään soundtrackiin, silmäkulmassani oli melkein oikeasti pieni kyynel.

Voisin puhua paljon laajemminkin siitä, miten The Old Republic teki minuun vaikutuksen monilla pienillä, mutta hyvillä ideoillaan, mutta se ei liene vielä tarpeellista. Arvosteluunkin pitää jättää jotain sisältöä. Todetaan siis vaikka näin: The Old Republicin suurin saavutus on se, että se sai minut taas pitämään Tähtien sodasta.

Jossain vaiheessa siinä kolmannen pelituntini kohdalla joku satunnainen blasterin ääni tai John Williamsin sävellyksiä mukailevan soundtrackin osio tarttui korvaani juuri oikealla tavalla ja päässäni naksahti jotain. Palasin henkisesti takaisin vanhempieni keittiön pöydän ääreen, niihin nuoruusvuosieni Star Wars –roolipelisessioihin. Muistin yllättäen, miten paljon nuorempana nautin Star Warsin low tech –maailmasta, merirosvotarinoiden henkeä mukailevista juonikäänteistä ja sille ominaisten äänten, kuvien ja tunnelmien sekoituksesta. Ja se oli minun menoani se.

En toki voi sanoa pelistä vielä mitään lopullista. En embargojen enkä myöskään pelimäärien puolesta. Jo nyt on kuitenkin selvää, että The Old Republic ei ole muhinut missään limbossa viimeistä viittä vuotta, vaan Bioware on työstänyt sitä tosissaan. Lopullisen tuomion aika on kuukauden päästä, kun lopullinen versio ilmestyy.

Sanonpa kuitenkin, että nyt peli on myös minun odotuslistallani ja menisin juhlan kunniaksi myös katsomaan alkuperäisen trilogian Blu-raylta, jos se yksi paskiainen suostuisi irroittamaan ne katsomisen arvoiset versiot kuolemanotteestaan. Kaikkea ei voi saada, mutta taisimme sentään saada edes hyvän Star Wars –pelin.

 

 

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Katso myös:

 

Lisää aiheesta

Lego Star Wars II: Original Trilogy (GC, PC, PS2, Xbox, 360)

Star Wars tekee paluun legomaisemiin tällä kertaa alkuperäisen trilogian tarinalla. Luke Skywalker haastaa pahan Imperiumin sekä maalla että ilmassa. Ehtaan Tähtien sota tunnelmaan pääsee niin Kuolemantähden kourussa kuin Hothin lumisessa kuussa.

Star Wars: The Old Republic – ensikosketus BioWaren megamorppiin

Kuten nimestäkin voi kuvitella, sijoittuu The Old Republic aikaan tuhansia vuosia ennen alkuperäisiä elokuvia. Mahtava Sithien imperiumi ja se vanhempi, kiltimpi tasavalta ovat voimatasapainossaan ajautuneet tilanteeseen, jossa hauraan rauhan vuoksi molemmat sietävät toisiaan satunnaisesti ja ainakin leikisti. Tähän epätasapainoiseen tilanteeseen astuvat mukaan pelaajat, kukin omassa roolissaan.

Lue myös

Assassins Creed Revelations (PC, PS3, Xbox 360)

Elder Scrolls V: Skyrim (PC, PS3, Xbox 360)

L.A. Noire (PC)

Magic: The Gathering – Duels of the Planeswalkers 2012 (PC, PS3, Xbox 360) 

Rift (PC)

Spider-Man: Edge of Time (PS3, Xbox 360, Wii)

Super Mario 3D Land (3DS)

World of Warcraft: Cataclysm (Mac, PC)

X-Men Destiny (DS, PS3, Xbox 360, Wii)

 

Muropaketin uusimmat