Trials Evolution (Xbox 360)

23.04.2012 14:30 Miikka Lehtonen

Tekijä: RedLynx
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Xbox 360
Pelaajia: 1, 2-4 (samalla koneella ja internetissä)
Pelin kotisivu:http://www.redlynx.com/trials-evolution
Arvostelija: Miikka Lehtonen

RedLynxin miehet ovat neroja ja täysiä, läpimätiä paskiaisia. Paskiaisia he ovat sen takia, että he ovat taas tehneet pelin, jota pelatessaan tekisi mieli heittää ensin ohjain telkkarin läpi ja sitten telkkari ikkunasta. Neroja taas sen takia, että säännöllisistä raivohalvauksista huolimatta olen täysin koukussa.

Mutta eihän tämä toki sinänsä ole uutta, sillä näin ovat toimineet kaikki firman Trials-pelit, jotka tasapainottelevat erinomaisesti raivostuttavan ja riemastuttaman langanohuella välialueella.

Trials-pelisarja löi itsensä läpi viimeistään Xbox 360:lle julkaistun Trials HD:n myötä. Arvostelumenestyksen tahtiin julkaistu peli pokkasi Domeltakin suosituspeukun ja pelaajat olivat samaa mieltä. Trials kun on tiettävästi Xbox Live Arcaden kaikkien aikojen myydyin peli ja jollain ihmeen magialla keikkuu yhä säännöllisesti myyntilistojen kärjessä, vaikka peli on kohta jo kolme vuotta vanha.

Oli siis aika vähän tuulettaa vanhaa kaavaa ja nyt se tehtiin kirjaimellisesti, sillä Trials siirtyy ahtaista ja tunkkaisista varastohalleista ulkoilmaan. Trials Evolutionin näkyvin uudistus kun on se, että pelialueena toimii suuri maailma, josta löytyy jos jonkinlaista tapahtumapaikkaa ja miljöötä aina Normandian maihinnoususta taivaalla puikkelehtiviin vuoristoratoihin. Ja onpa mukana myös riemukkaita peliviittauksia, kuten vaikka täysin sivulta ja mustavalkoisella paletilla kuvattu Limbo-aiheinen kenttä.

Voisi helposti kuvitella, että muutos olisi pelkästään kosmeettinen, mutta näin ei suinkaan ole. Uudet pelialueet kun ovat saaneet kehitystiimin mielikuvituksen lentämään ja mukana on kaikenlaista uutta ja ihmeellistä, kuten vaikka Shadow of the Colossus –kentän jättimäiset kivikädet, jotka läpi ajettaessa yrittävät puristaa pelaajan sisäänsä. Kentät ovatkin kokonaisuutena paljon Trials HD:n vastaavia monipuolisempia.

Mutta se pelattavuus. Se on tuttua tavaraa.

Voi nyt sen saa… perk.. vi…

Trials Evolution on peli, joka saa aikaan spontaania kiroilua ja lentäviä esineitä. Vaikeustaso kun on tuttuun tapaan todella korkea. Tarjolla olevat kenttäkokoelmat on jaettu tuttuun tapaan ryppäisiin, joista jokainen on aina edellistä konstikkaampi ja haastavampi – ja jo ensimmäiset kentät olisivat monessa muussa pelissä niitä vaikeampia!

Voiko muka olla vaikeaa? Kuten tuhannet kohonneet verenpaineet ja spontaanisti kaljuuntuneet pääkopat todistavat, voi. Voi Jeesuksen tähden, voi. – Miikka Lehtonen @ Trials HD

Vaikeustaso on kuitenkin objektiivisesti pohdittuna viilattu viimeisen päälle kohdalleen, sillä pelatessaan oppii koko ajan uutta. Ryppäiden väliin ripotellut ajokorttikokeet opettavat aina uusia temppuja, kuten vaikka miten kolojen yli hypätään prätkää oikeaan aikaan keikauttamalla, miten noustaan jyrkkiä mäkiä ylöspäin tai miten kiivetään miehen korkuisen laatikon päälle. Se vitsi piilee kuitenkin siinä, että näitä jo alkujaan haastavia taitoja yhdistellään jatkuvasti pirullisemmin ja pirullisemmin.

Ei mene aikaakaan ennen kuin yksittäiset haasteet vaihtuvat kamaliin ohjaimenhajoittajakomboihin, joissa pitää vauhdilla hypätä rotkon yli todella jyrkkään ja pieneen mäkeen, johon ensin pysähdytään, ettei prätkä kimpoa takaisin rotkoon ja ponnistaa siitä mäen päällä olevan laatikon yli. Ja tämä esimerkki on vasta pelin puolivälistä!

Trials-pelien perinteiseen tyyliin prätkänsä saa palautettua edelliselle hyvin sijoitetulle checkpointille silmänräpäyksessä nappia painamalla, mikä tuleekin tarpeeseen. Vaikeammissa kentissä on ihan rutiininomaista joutua yrittämään tiettyjä kohtia uudelleen kymmeniä, ellei jopa satoja kertoja. Pelin laadusta kertoo paljon se, että näin myös tehdään sen sijaan, että ohjain lentäisi seinään vartin jälkeen. Tai no, ainakin näin tehdään pienen tauon jälkeen, sillä ragequitit ovat Trialsissa aika yleinen ilmiö.

Peli on armoton. Pienestäkin virheestä sakotetaan ja prätkäilijä on pian turvallaan maassa. Onneksi matkan varrelta löytyy välietappeja, ettei pelaajan tarvitse matkaansa aloittaa aivan alusta. – Eric Hartin @ Trials 2 SE

Mutta missä sitten juju? Jos kenttiä voi yrittää uudelleen loputtomiin, onko peli pelkkää brute forcea? Ei suinkaan, sillä saavutuksista jaetaan mitaleja sen perusteella, miten nopeasti ja miten pienillä virheillä maaliin pääsee. Lopullisena tavoitteena on aina pääsy maaliin ilman virheitä, tai vaikeimmissa kentissä vain parilla virheellä. Ja todella hienosti tämä on myös realistinen tavoite, sillä pelatessaan oppii koko ajan uutta ja ajotuntuma on jo parin tunnin pelailun jälkeen aivan erilainen kuin pelin alussa. Mestarillista pelisuunnittelua.

Erinomaisena kirittäjänä toimii pelin loistava leaderboard-integraatio. Valintansa mukaan itse kukin näkee kisassaan lähimpien tai kaikkien kaveriensa ajosuoritusta kuvaavat haamupallot, jotka näyttävät, millaista vauhtia kaverit etenivät radan läpi. Voi sitä fiilistä, kun nappiin mennyt hyppy jättää Kauppiset ja Antilat kauas taakse, mutta toisaalta voi sitäkin fiilistä, kun ryssii laskeutumisen ja sama duo porhaltaa haamuina ohi. Ja sitten yritetään uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.

Yhteisömeininkiä

Vaikka uudet maisemat ja Normandian maihinnousut ovat hauskoja juttuja, Trials Evolutionissa on pari uutta juttua, joiden ansiosta se kuuluu jokaisen Trials-fanin pelihyllyyn: omien kenttien jakelu ja kunnon moninpeli.

Jo Trials HD:ssahan oli aikanaan kunnollinen kenttäeditori, mutta sillä tehtyjä kenttiään pystyi jakelemaan vain kaverilistallaan oleville. Nyt RedLynx on kasannut pelin ympärille kunnon kenttäserverit, joille kaikki voivat tuuppia omia luomuksiaan. Siellä niitä rankataan ja pelataan, parhaat saavat ansaitsemaansa näkyvyyttä ja uutta pelattavaa riittää kirjaimellisesti vuosikausiksi. Mutta ei siinä vielä kaikki.

Kun se hirvittävän vaikea rata vihdoin jää taakse, voittajan fiilikset ovat konkreettiset ja ihka-aidot. Harvinaista pullamössöpelien aikakautena. – Miikka Lehtonen @ Trials HD

Trials Evolution sisältää nimittäin myös kehittyneemmän kenttäeditorin, jolla voi muun muassa tehdä omia minipelejään. Tiedättehän ne: tasapainotellaan prätkän päällä suurta kuulaa, lennetään prätkä-UFOlla pitkin kenttiä tai ammuskellaan first person shooterissa. Eikun hetkinen, mitä? Kyllä, se kehittyneempi kenttäeditori on niin kehittynyt, että sillä voi tehdä omaa pelilogiikkaansa. Sen avulla on loihdittu jo FPS:n ohella Angry Birds –kopio, ylhäältä päin kuvattu räiskintäpeli ja foosball-pöytä. Ja näin siis ensimmäisellä viikolla!

Eikä huikeuksista tarvitse nauttia yksin, sillä Trials Evolution sisältää myös kunnon moninpelin, verkossa tai samalla ruudulla. Tarjolla on erityisiä Supercross-kenttiä, joissa neljä pelaajaa ajaa samaan aikaan toisiaan vastaan neljällä vierekkäisellä ja identtisellä kaistalla. Ruudun mitan johtajasta jälkeen jääneet tai pyöränsä kaataneet spawnaavat seuraavalle checkpointille, mutta menettävät pisteen.

Uutta ennätystä ei voi yksinkertaisesti voi päästää käsistään. Jos taas verenpaine nousee herkästi hengenvaarallisiin lukemiin, voi kysyä haluaako rääkätä itseään Trialsilla. – Eric Hartin @ Trials 2 SE

Mutta myös kaikkia muita pelin kenttiä voi ajaa moninpelinä. Tällöin jokainen ajaa yksinään nähden kaveriensa haamut tosiaikaisina taustalla. Itse pidin Supercrossista enemmän, koska se on visuaalisesti kiinnostavamman näköistä, mutta on todella hauskaa, että haamuajon myötä kaikki radat ovat moninpelattavissa. Ja myös kaikki pelaajien itse tekemät kentät: isäntä vain valitsee lataamansa fanikentät ajolistalle ja muut nappaavat pienikokoiset ratapaketit lennosta. Erinomaista!

Ne tekivät sen taas

Trials Evolution on erinomainen peli. Jo Trials HD oli todella mainio, haastava ja viihdyttävä taitopeli, jossa oli pari puutetta. Siinä ei ollut kunnon moninpeliä, eikä myöskään kunnon mahdollisuuksia vaihdella omia luomuksiaan. Trials Evolution korjaa molemmat virheet. Se tarjoaa myös enemmän ja paremmin kaikkea sitä, mikä on tehnyt Trials-peleistä jo vuosien ajan rakastettuja ja pelattuja klassikoita.

Trials HD integroi mainiosti Xbox Liven leaderboardit ja kutittelee jatkuvasti pelaajaa tämän pahimpien kilpamiesten saavutuksilla. ”Sinä ajoit näin, Kauppinen ajoi sekunnin nopeammin. Yritetäänkö uudelleen?” ja niin palaa ilta jos toinenkin. – Miikka Lehtonen @ Trials HD

Samalla Trials ei ole peli, joka viihdyttää kaikkia. Vaikeustaso on oikeasti haastava ja usein turhauttavakin. Jos ei jaksa sissittää ja yrittää uudelleen vastoinkäymisten keskellä, peli ei tule viihdyttämään. Mutta se ei ole Trialsin vika.

Niin erinomainen ja kattava paketti, että 15 euron hintalappu tuntuu suorastaan naurettavan halvalta.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Toinen mielipide

En kestä. Hajoan. Ja yritän aina vain uudestaan. En silti pärjää highscore-listoilla kavereille. Mutta yritän. Taas kerran. Itken vähän. Yritän taas. TAAS MENI HYPPY PIELEEN. Ja sitten onnistuu, edes jotenkuten tyydyttävästi.

Trials Evolution on mysteerisen ihmeellisen sekoitus masokismia, herkuttelua ja naurua. Pelaaminen on itkunsekaista naurua, jossa ilo, hassuttelu ja raivokas turhautuminen sekoittuvat sulavasti. Suosittelen viiden tähden verran.

Jukka O. Kauppinen

Kolmas mielipide

Yksi peli on ollut määrittelevä tekijä lapsuudessani monellakin eri tavalla. Sen nimi oli 64 In 1, ja se oli hyvin tyypillinen kiinalainen piraattikasetti, sisältäen noin viisikymmentä variaatiota Adventure Islandista ja Tankista. Pelasin näitä luultavasti satoja tunteja, sillä kasetti oli ainoa jonka omistin noin vuoden päivät. Halpakopioiden lisäksi mukaan oli mahdutettu Tetris, Galaga, sekä kumma moottoripyöräpeli Excite Bike, jossa kuskin ajoasentoa pystyi vaihtamaan kesken ilmalennon. Pikkuruinen pyöräpeli vei sieluni nopeasti, ja tasoitti tietä muun muassa jokaisen nörtin tuntemalle Elasto Manialle, jolla on vieläkin aktiivinen pelaajakuntansa.

Excite Bike oli mullistava. Vaikka erilaisia esteitä oli vähän, vaati se silti jonkinlaista ajoitusta pyörän eri kallistuskulmien säätämiseen mäkien lähestyessä. Tämä sai kiinnittymään paremmin kisoihin, ja oli samalla kenties ainoa kiinnostava asia pelissä, sillä kuskit näyttivät samalta, ja pyörät kulkivat tasan samaa vauhtia.

Näin ei ole enää Trialsin kanssa. Se on epäilemättä Excite Biken jälkeläinen monessa eri mielessä. Ainoat kontrollit ovat vieläkin jarru, kaasu, sekä edes- ja taaksepäin kallistukset. Eteneminenkin on paljolti kiinni siitä missä kulmassa mäkeä lähestytään, mutta voi veljet minkälaisia mäkiä tulee vastaan!

Trials Evolution parantaa kaikkea Trials HD:sta, paitsi pelimekaniikkaa johon ei ole mitään syytä koskea pitkällä tikullakaan. Grafiikka on sulavampaa, radat ovat värikkäämpiä, pyöriä voi kustomoida enemmän ja rata-editori on entistä parempi.

Vaikuttaa siltä että Red Lynx on lähestynyt Trials Evolutionia pikemminkin aihiona kuin uutena pelinä. Kaikki mikä ihastutti tai vihastutti edellisessä osassa on tallella. Se pistää kuskit hyppimään ja pomppimaan pyöriensä päällä, selvittääkseen alati vaikeutuvia kenttiä ja taistelemaan listasijoituksista kaverien kanssa.

Loppupään kentät ovat vieläkin miltei mahdottomia, ja sisältävät naurettavaa tarkkuutta vaativia hallittuja pomppuja erilaisten tukkien ynnä muiden esteiden päällä. Ne edelleen saavat useimmat rage quittaamaan koko pelin, kunnes sen pariin palaa jälleen tunnin kuluttua.

Tällä kertaa RedLynx on keskittynyt pelin ympärille muotoutuvaan yhteisöön. Vain viikko julkaisun jälkeen käyttäjät ovat luoneet eeppisen määrän erilaisia ratoja, joista suurin osa vaikuttaa varsin hyviltä. Eikä kysymyksessä ole pelkästään moottoripyöräilystä. Ehei, editori taipuu niin lentämiseen kuin räiskintäänkin. Red Lynx on ymmärtänyt hyvin kuinka pelin elinkaarta pidetään yllä, ja on julkaissut täydelliset työkalut luovuuden harjoittamiseen. Ja työkalut nopeasti vilkaistuna ovat jo kovassa käytössä. Ratoja syntyy jatkuvasti lisää, ja niiden testaileminen todistaa yhteisön luomisvimmasta. sillä mukaan mahtuu mitä mielikuvituksellisimpia konsepteja aina loputtomasta mäestä varjossa pyöräilyyn ja vuoristorataan.

Ja siinä missä käyttäjien tehtailemat radat lisäävät jälleenpeluuarvoa, niin tekee myös nerokas moninpelisysteemi. Vaikka muita kilpailijoita vastaan livenä ajaminen onkin hauskaa, pääruoka on kuitenkin Xbox Liven kaverien nokittelu. Kaverin (varsinkin arvon kollegani Jukka Moilasen jonka julistan täten Trials Savantiksi) ajan peittoaminen on yksinkertaisesti palkitsevaa. Sekä häiritsevän addiktoivaa, ja antaa pelille valtavasti jälleenpeluuarvoa.

Trials Evolution on nimensä mittainen. Vaikka peli on pohjimmiltaan sama kuin edellinen osa, kaikkea on enemmän, ja se kaikki on tehty paremmin. Kenttien taiteellinen anti ja luovuus on nykäisty seuraavalle vaihteelle, eikä puutumista pääse syntymään vasta kuin aivan loppupäässä. Yksinkertainen konsepti on hiottu huippuunsa, ja puhe kääntyy helposti enemmän siihen miltä peli tuntuu.

Trials Evolution herättää minussa kauan nukuksissa olleen pelaajan. Osaksi nykyaikaista pelisuunnittelua liitetty pelaajaa mairitteleva vaikeusaste lentää suoraan romukuoppaan pelin viimeisien ratojen myötä, enkä epäile etteikö moni jätä leikkiä kesken. Ihan vain siksi ettei vaimo kestä kiroilua joka kantautuu kotisohvalta.

Silti mahdotontakin haluaa yrittää uudelleen, tähän ainoa syy on pelin äärimmäisen hyvä tekninen toteutus. Kuski palaa edelliselle tarkistuspisteelle sekunnin murto-osassa, ja hankalaa kohtaa pääsee koettamaan uudelleen heti. Pelkästään kahdenkin sekunnin latausaika luultavasti latistaisi tunnelman ja tiputtaisi pelattavuutta valtavasti. Onneksi RedLynx ymmärtää mitkä asiat tasapainottavat tuskaista loppupeliä, eikä mikään muu kuin pelaajan taito ole esteenä etenemiselle. Ohjaimen hajottamista lukuunottamatta, jonka studio on minulle velkaa pelin kehittämisestä ja julkaisusta.

Trials Evolution on rautaa. Kuka tahansa voi nauttia siitä, mutta vain parhaat pärjäävät siinä. Kokemattomien ei tule kuitenkaan pelästyä vaikeustasoa. Trials herättää nopeasti kynäiskaisimmankin pelaajan raivon, joka vaatii nokittamaan kavereiden suoritusta, ja ilkkumaan siitä Facebookissa. Ja mikä tahansa peli, joka pystyy haastamaan pelaajan tunnetasolla on takuuvarmasti onnistunut monella eri tavalla.

Heikki Takala

Neljäs mielipide

Joskus elokuvateollisuuden alkuvuosina mahdettiin kummastella sitä, että miksi ihmeessä kukaan haluaisi vapaaehtoisesti katsella kauhuelokuvia. No, ehkä se kauhun tunteminen turvallisesti oman kullan kainalossa tuntui loppujen lopuksi aika hyvältä.

Mutta, selittäkääpäs keittiöpsykologit se, että miten ihmeessä RedLynx on onnistunut tekemään turhautumisen tunteesta, siitä fiiliksestä joka saa haluamaan heittämään pensselit tiskiin ja lähtemään hakkaamaan säkkiä, käsittämättömän addiktiivista – ja jopa positiivista?

Tuota se Trials: Evolution minun mielestäni on. Kiikkerä moottoripyörän ohjattavuus, joka ei tunnu tottelevan ajatustani, ja mielipuolisen hankalat (erityisesti pelin loppupuolella, siis) radat, yhdistettynä jatkuvaan kavereita vastaan kohdistuvaan kilpailutilanteeseen, on tunnepitoisesti erittäin voimakas. Oikealla asenteella turhautumisen voi kääntää näyttämisen haluksi ja voitonvimmaksi. Tällä radalla näytän Kauppiselle ja Lehtoselle, mistä kana pissii!

Totta kai pelissä on mahdollista saavuttaa myös perinteisempiä täyttymyksen ja saavuttamisen tunteita. Niistä lisää myöhemmin.

Vaikka Trials: Evolution on jo ihan määritelmänkin mukaisesti arcadepeli ja sijoittuu johonkin pikkupelien ja isojen projektien välimaastoon, herättää se kyllä rennoimmassakin sunnuntaipelailijassa yllä kuvailtuja kilpailullisia fiiliksiä. Ainakin siis, jos Xbox Liven kaverilistalta löytyy muitakin pelin hankkineita ystäviä.

Kavereiden suorituksista on vaan pakko pistää paremmaksi. Itselläni pelaaminen meni usein jopa systemaattisesti siihen, että ensimmäistä läpipeluuta pelatessani sahasin yhtä rataa aina niin kauan, kunnes pääsin kaverilistani kärkeen. Sen jälkeen siirryin seuraavaan rataan, ja ajoittain palasin hermostuneena kurkkimaan edellisten ratojen TOP-listoja; joko minut on ohitettu?

Hyviä fiiliksiä Trialsissa onnistuu nousemaan pintaan mm. silloin, kun – vaikka sitten puolivahingossakin – onnistuu keksimään jonkin kikan, jolla jostain hankalasta hissikohdasta pääsee läpi pari sekuntia nopeammin kuin normaalisti. Ja samalla saa hykerrellä sitä, että kyllä mahtaa leuat tyypeillä loksahtaa, kun minun valkoinen pallo paukahtaakin ihan eri suuntaan, kuin kellään aiemmin.

Kyllä noita leukoja loksahtelee nimittäin puolin ja toisin. Kauppisella on yhdessä puolenvälin jälkeen aukeavassa lyhyessä, mutta haastavassa radassa niin täydellinen aika, etten vaan ymmärrä… vaikka totta kai sekin täydellisyys on suhteellista. Maailmanlistalta löytyy ihan hirmuisia suorituksia rataan kuin rataan, ja vähän tuntuu, ettei tuo maailmanlista ole tavallisen mattimeikäläisen mielestä kovin kiinnostava ominaisuus. Ehkä isoin merkitys ko. listalla on siinä, että sen avulla pystyy seuraamaan vähän omien suoritusten laatua. Tämä siis tapahtuu yksinkertaisesti seurailemalla sitä, että napsahtiko se tuore kultasuoritus maailmanlistan siihen sinulle tavalliseen sijoitukseen viiden tonnin paikkeille, vai oliko siinä kuitenkin vielä luultavasti vähän höylättävää, kun sijoitus olikin neljä kertaa huonompi.

Se yksinpelin ja moninpelin rajoja rikkova yhdistelmä, missä kavereitten parhaan ajot toimivat haamukuskeina on toteutettu todella hyvin. Ideana haamukuskit eivät ole uusi, mutta tällainen puolireaaliaikaisuus, kaverilistaintegraatio ja tekninen aspekti ovat kaikki tällä kertaa kunnossa. Haamukuskit eivät häiritse pelisuoritusta yhtään, koska verrokkiaikaa ei esitetä perinteisenä läpikuultavana pelihahmona, vaan paljon tarkoituksenmukaisemmin valkoisena pallona, joka ei peitä näkökenttää, aiheuta sekaantumisen vaaraa tai edes paljasta ihan kaikkia pelaajan käyttämiä kikkoja.

Ilmeisesti tämän toteuttaminen teknisesti on kuitenkin vaatinut vähän rautaa rajalle. Huhumyllyhän tunnetusti kertoi tarinaa siitä, että Trials: Evolutionin julkaisupäivänä noin puolet koko Xbox Liven dataliikenteestä oli Trialsin näiden replay-tietojen kuljettamista. Taisi siinä pari harmaata hiusta Redmondissa (Microsoftin päämajassa) puhjeta, kun ihmeteltiin että mitäs se suomipoika nyt on keksinyt.

Valitettavasti prosessin raskaus näkyy hieman myös ihan pelaajalle asti. Kilpakumppanien ajotiedot kun eivät ole ihan täydellisiä; erityisesti sellaisissa kohdissa näkyy pientä bugitusta, joissa kaveri on joutunut hinkkaamaan omaa suoritustaan useamman yrityksen verran yhden väliaikapisteen välillä. Kyseessä ei ole kovin iso asia, mutta ehkä pieniä fiilisten huippuja tuo latistaa, kun sitä ei aivan reaaliajassa pysty kuitenkaan tarkkailemaan, että kumpi meistä nyt selvittääkään tämän tiukan paikan ensimmäisenä.

Tuo on kuitenkin pientä. Oikeastaan kaikin puolin Trials: Evolutionin toteutus saa puhtaat paperit. Se on oikeasti todella harvoin, kun videopeliin onnistutaan latomaan niin hyvää musiikkia, että minulle tulee päävalikossa fiilis huudattaa kotiteatterin kaiuttimia hetkellisesti.

Vauhdin hurma on nopeimmissa kaasutteluradoissa huima, eikä varmaan vähiten siksi, että peli pyörii Xboxilla täydellisesti. Tämä siitäkin huolimatta, että visuaalisesti radat ovat näyttävämpiä kuin sarjan aiemmissa osissa, ja kääntyilevät ja luikertelevat reitit vain korostavat tätä.

Myös hauskaa on muistettu pitää. Erikoisemmat pelimuodot menevätkin jo melkein hulluttelun puolelle: kyllähän se ratojen läpi hiihtäminen mattinykäsenä sukset jalassa on juuri niin hassua, kuin miltä se kuulostaakin. Itsensä vakavastiottamisen kanssa taiteileville teoksille tuttuja populaarikulttuurireferenssejä annetaan myös kauhalla. Löytyy kaikkea tuoreesta Deus Existä maanmainioon Limboon ja maamme mainioon Angry Birdsiin.

Tärkeä erikoismaininta on annettava pelin joustavuudelle ratojen luonnissa. Rataeditorin mahdollisuudet lähestyvät monella tapaa jo modaamista. Pelaajien luomien ratojen joukosta löytyy ihan kaikkea, aina FPS-kuvakulmasta kuvattuun seikkailupeliin saakka.

Janne Mikola

Trials 2: Second Edition (PC)

Mitä muuta Trials 2:sta voi sanoa? Vielä yksi kerta. Se ärsyttää ja turhauttaa, mutta sitä uutta ennätystä ei voi yksinkertaisesti voi päästää käsistään. Jos taas verenpaine nousee herkästi hengenvaarallisiin lukemiin, voi kysyä haluaako rääkätä itseään Trialsilla.

Trials HD (Xbox 360)

Trials-pelisarja on pohjimmiltaan hyvin yksinkertainen: ajat prätkällä lyhyen kentän päästä päähän ja siirryt seuraavaan. Myös kontrollit ovat mitä simppeleimmät. Prätkästä löytyy kaasu ja jarru, sekä mahdollisuus nojata eteen- ja taaksepäin. Voiko muka olla vaikeaa? Kuten tuhannet kohonneet verenpaineet ja spontaanisti kaljuuntuneet pääkopat todistavat, voi. Voi Jeesuksen tähden, voi.