Virtua Tennis 3 (PSP)

Ainoa oikea tennispelisarja tekee comebackin uudestaan. Sega on hallinnut tenniskenttiä Roger Federerin tavoin lähes tappioitta koko 2000-luvun. Dreamcastilta alkanut pelisarja on onnistunut yhdistämään arcaden ja simulaation parhaat puolet. Uutuus seuraa viime vuonna pelihalleihin ilmestynyttä esiversiotaan, luvaten syventää pelikokemusta. Samalla ulkoasu parantuu fotorealistiseksi.

Tennispelejä on ilmestynyt viime vuosina harvakseltaan. Pelihalleista alkunsa saaneet Virtua Tennikset ovat olleet voittamattomia kilpailijoihinsa verrattuna. Pari palloa on hävitty Top Spinin toiselle osalle ja Wii Sportsin Tennikselle, mutta silti konkreettiset uhkaajat puuttuvat. Pelisarjan fanit ovat viime vuoden toivoneet keveälle pelisarjalle lisää syvyyttä. Nyt toiveet on toteutettu ja mukana on liuta minipelejä kattavan uratilan ohella. Suurin mullistus on kuitenkin ollut pelisarjan kääntäminen taskukokoon.

PSP:n miniatyyriruudulle ahdettuna Segan taskutennis on näyttävä kokonaisuus. Aivan luvatulle fotorealistisuuden tasolle ei ylletä, mutta areenoilla on paljon yksityiskohtia. Värimaailma on tennispeleille ominaisesti iloinen ja värikäs auringon porottaessa aamusta iltaan. Pallon liikeradat näyttävät kivalta, kun kuulan tulosuunnasta jää jälkeen nopeasti katoava pyrstö. Efekti helpottaa osumista ja lyöntikulmien arvioimista pelkän ulkoasullisen yksityiskohdan lisäksi.

Lisenssisyistä oikeat turnaukset puuttuvat, mutta peliä pelaillaan maineikkaiden turnausten varjotapahtumilla. Pelaajalle tulee nopeasti tutuksi erilaiset alustatyypit nurmesta massakenttiin. Pelialustan vaikutus pallon kimmoisuuteen on turhan vähäistä, vaan sen suurin vaikutus on pelaajien liikkumisessa kentällä. Mukaan mahtuneet huippupelaajat on yksilöity erilaisiin pelaajatyyppeihin, ensimmäinen luottaa kovaan ykkössyöttöön, toinen taas on taktisesti lahjakas ja kolmas käyttää tehokasta verkkopeliä.

Federer ja Hingis löytyy, mutta Niemistä ja Lainetta ei

Uusi uratila on pelin punainen lanka. Pelaaja luo oman hahmonsa ja tähtää mestaruuteen. Ennen otteluita on kuitenkin harjoiteltava täsmällisesti. Erilaisten lyöntien saloiloihin tutustutaan tenniskoulussa, jossa tehdään erilaisia toistoharjoitteita opettajan kanssa. Myös pallotykit tulevat tutuiksi kämmenlyöntiharjoitusten myötä. Syvyyttä harjoituskauteen tuovat minipelit, joiden monipuolisuus on mielikuvituksellista. Yhdessä yritetään kaataa keiloja jättimäisellä pallolla ja toisessa pitää taas tiputella oikeat ämpärit lankulta lattialle.

Kun harjoitukset ovat loppuneet on aika tähdätä kohti kilpailukautta. Tarjolla on lukuisia turnauksia ja mahdollisuuksia korottaa rankingsijoitusta. Vastustajia vaikeustaso vaihtelee ensimmäisissä otteluissa runsaasti. Uurastus kuitenkin palkintaan ja pelaaja nousee maailmanlistalla tasaisin harppauksin kohti kärkeä. Tehokkaita voittostrategioita on useita, yksinkertaisin on perinteinen vastustajan juoksuttaminen nurkasta toiseen täsmällisillä kierrelyönneillä.

Uratilaan uppoaa aikaa tunteja, sillä uusia haasteita ilmestyy jatkuvalla syötöllä. Ja jos otteluiden välissä harjoittelee liikaa voi pelaajalle tulla pahimmassa tapauksessa venähdyksiä tai murtumia. Loukkaantumisriskillä korostetaan onnistuneesti levon merkitystä menestykselle ja pelaajan täytyy suunnitella sopiva harjoitusohjelma.

Perinteisten kaksinpelien lisäksi on mahdollista pelata nelinpelejä. Joukkuepelaaminen on toteutettu hienosti, sillä pari tekee juuri pelaajan mieltymysten mukaan. Taktiikkapainikkeilla voi ohjata pelipuolisoaan verkolle tai perääntymään kesken pallorallin. Nopeat taktiset siirrot voivat olla pelin tuloksen kannalta elintärkeitä.

Uratilaa lukuun ottamatta muut pelitilat ovat totuttuja luurankoja. Yksittäiset ottelut ja turnaukset eivät tarjoa kaivattua syvyyttä. Pelastajina toimivat uratilasta tutut minipelit, jotka osoittavat tenniksen monipuolisuutta. Se ei ole vain vihreiden pallojen lätkimistä yli verkon, vaan kyseessä on taktinen ja rytmillinen laji.

Ässänä kenttään

Audiovisuaalisesti vuoden tennispeli on aivan pelialustan kärkitasoa. Ulkoasu on viimeistelty ja muutamat mukaan eksyneet sahalaidat eivät laske kokonaisuuden arvoa. Taustalla pauhaavat kappaleet ovat pelihalleista tuttuja, ne eivät miellytä kaikkia. Meikäläinen taas nauttii kun ottelun ratkaisupalloon tulee jännitysmusiikkia taustalle ja pelaajat ärjyvät toiselleen tavallista voimakkaammin.

Ikävin ominaisuus testiversiossa oli pelin jatkuva kaatuileminen. Ruudun tapahtumat jäätyivät ja kone oli käynnistettävä uudelleen. Edes PSP:n ohjelmistoversion päivittäminen uusimpaan mahdolliseen ei poistanut kaatuilua. Toivottavasti Segalta tulee pikaisesti päivitys ladattavaksi, sillä mestaruusottelussa kaatuva peli jättää ikävän loppuvaikutelman.

Virtua Tennis 3 osoittaa esimerkillään kuinka hyvin urheilupelit sopivat taskukonsoleillekin. Varsinaiseksi puutteeksi voi laskea ainoastaan pelin ammattilaisten niukan lukumäärän. Tuntumaltaan ja ulkoasultaan ei jää paljoa toivomisen varaa. Pelin kaatuileminen on silti anteeksiantamatonta, päivitystä odotellaan malttamattomana.

Tekijä: SEGA
Julkaisija: Sumo Digital/Sega
Testattu: PSP
Saatavilla: PSP, PS3, Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.sumo-digital.com/