Uusimmat

Wii Party U (Wii U)

23.11.2013 14:00 Juho Anttila

Tekijä: Nd Cube
Julkaisija: Nintendo
Testattu: Wii U
Saatavilla: Wii U
Pelaajia: 1, 2-4 (samalla konsolilla)
Pelin kotisivu: http://www.nintendo.fi
Arvostelija: Juho Anttila

Alkuperäisen Wiin syöpä, erilaiset minipelikokoelmat, eivät ole vielä vieneet kummoista siivua Wii U:n pelitarjonnasta. Asialle on kuitenkin epäilemättä tulossa muutos, ja mikä sen parempi tapa aloittaa kuin tekemällä jatko-osa yhdelle Wiin parhaista partypeleistä.

Wii Party oli kaikessa naiviudessaan yllättävän onnistunut minipelipläjäys, joka maistui Anttilankin perheessä erityisesti nuoremmille pelaajille. Itse asiassa niin hyvin, että Wii Party kaivetaan yhä kaapista säännöllisin väliajoin. Odotukset jatko-osalle olivatkin sangen korkealla.

Perusidea tässä ja miljoonassa muussa vastaavassa on sama. Kattaukseen kuulu kymmeniä ja taas kymmeniä minipelejä, joissa mitataan yhtä lailla taitoa kuin puhdasta onnea, yleensä jotain näiden väliltä. Minipelien ympärille kääräistään esimerkiksi kevyt lautapeli, joka pitää huolen siitä, että pelattavaa riittää ja jännitys säilyy loppuun saakka. Pelillisestä näkökulmasta tämä on samalla yksin konseptin heikkouksista.

Tuttua kauraa

Vaikka Wii U tuo mukanaan GamePad-ohjaimen, on perinteinen Wii-kapula silti Wii Party U:n ytimessä. Itse asiassa siinä määrin, että pelin mukana tulee yksi kappale MotionPlus-kelpoisia Wii-ohjaimia. Valtaosa minipeleistä keskittyykin tutun Wii-ohjaimen hyödyntämiseen.

Jo nähtyjä pelejä ei ole kierrätetty, mutta muuten meno on tutunoloista. Tarjonta voidaan jakaa karkeasti kolmeen kategoriaan. Välillä ohjaimilla sohitaan ruudulle, sangen usein kapula käännetään sivuttain ja hahmoja käskytetään ristiohjaimella. Ajoittain hyödynnetään myös liikkeentunnistusta ohjainta kallistelemalla.

Minipelit kestävät yleensä muutamasta sekunnista pariin minuuttiin. Jotkut ovat silkkaa tuuripeliä, kun taas toisissa taidollakin on merkitystä. Useimmissa koitoksissa pelattavuus on hiottu suhteellisen toimivaksi, tosin eipä näissä karkeloissa kovin monimutkaisia temppuja edes tarvita.

Edellisen Wiin Wii Partyyn verrattuna Wii Party U yrittää vetää pesäeroa konsolin omalla GamePad-ohjaimella. Tälle löytyy käyttöä niissä minipeleissä, joissa yksi pelaaja kamppailee muuta porukkaa vastaan. Nämä osiot on korvattu kokonaan GamePad-koitoksilla, joissa muita vastaan pelaava leikkii kosketusnäytöllä. Ihan Nintendo Landin tasolle ei päästä, mutta kivaa vaihtelua nämäkin tarjoavat Wii Partyyn nähden.

Enemmänkin saisi irti

Jos GamePad tuokin uusia tuulia edeltäjään nähden, ei minipelejä yhdistelevissä koostepeleissä päästä ihan samalle tasolle. Ongelmana lienee se, että Wii Partyn valikoima tiivisti jo kaiken oleellisen tällä osa-alueella. Uutukainen jättää tähän nähden kylmäksi.

Esimerkeiksi voidaan nostaa vaikka mutkaiselle sillalle sijoittuva vauhdikas lautapeli, jossa liikutaan eteen- ja taaksepäin kerrallaan huimia matkoja. Kiitolaukka saa menon tuntumaan liiankin sattumanvaraiselta, jolloin myös minipelimenestyksen merkitys vähenee.

Viidakkosaarelle sijoittuva rauhallisempi lautapeliversio puolestaan nojaa aivan liikaa kosketusnäytöllä suoritettaviin arvontapeleihin. Varsinaiset toisia pelaajia vastaan käytävät minipelitaistelut jäävät auttamatta paitsioon.

Muitakin koostepelejä löytyy, yhteensä kourallinen. Kaikkia vaivaa sama perusongelma. Mitä pidemmälle peli etenee, sitä enemmän tilannetta tasoitetaan. Ajatus on epäilemättä se, että jännitys säilyy loppuun saakka. Ei ihan onnistu, sillä nyt tuntuu välillä, ettei millään ole mitään väliä, kun satunnaislukugeneraattori voi pyöräyttää tilanteen koska tahansa täysin uusiksi.

Lisäksi pakettiin on lisätty toinen mokoma kerrassaan omituisia bilepelejä. Näissä rikotaankin jo pelin ja leikin välistä rajaa oikein kunnolla. Idea on kiva, mutta esimerkiksi pikaruokalaleikki, jossa peli ei ota mitään kantaa siihen miten pelaajat suoriutuvat, ei jaksa innostaa. En myöskään usko, että kukaan jaksaisi vakavissaan leikkiä, jossa wiimoteilla kauhotaan vettä lattialle lasketulta GamePadilta.

Jottei GamePad jäisi liiaksi paitsioon, paletti täydennetään muutamalla kahdestaan kosketusnäyttöohjaimella pelattavalla pelimuodolla. Esimerkiksi jalkapallossa simuloidaan jonkinlaista oikeaa pöytäjalkapalloa, esteradassa taas yritetään ohjata pallo läpi tasaisesti vaikeammaksi muuttuvan sokkelon. Nämäkin pelit jäävät kertakäyttöisen kuriositeetin tasolle.

Kiva, mutta ei järin erikoinen

Tekninen toteutus on hyvin linjassa edeltäjän kanssa. Äänimaailma ja musiikki lähinnä ärsyttävät, eikä graafinen toteutuskaan kaikessa minimalistisuudessaan tee vaikutusta. Itse asiassa konsolin tekniset ominaisuudet huomioon ottaen visuaalinen anti tuntuu liiankin vanhanaikaiselta siitä huolimatta, että grafiikka sentään on totuttua tarkempaa.

Koko esitystapa on itse asiassa hyvin nintendomainen. Mii-hahmojen käyttö pelihahmoina on toki kiva yksityiskohta, kuten myös se, että samalle konsolille rekisteröityjä tuttuja hahmoja tulee vastaan yksinkin pelatessa. Toisaalta ulkoasuun olisi voinut keksiä uusiakin koukkuja. Nyt liikutaan kovin tutuilla vesillä.

Ehkä tästä syystä Wii Party U olikin lopulta pieni pettymys. Ei siksi, etteikö se lunastaisi paikkaansa yhtenä konsolin parhaista perhepeleistä, vaan siksi, että kaikki on vähän liiankin tuttua. GamePad-kikkailut eivät riitä poistamaan hieman tunkkaista toiston makua pelistä, jolla olisi ollut mahdollisuus olla rohkeampikin. Jos tahtoo koko perheen minipelejä Wii U:lle, Wii Party U on tällä hetkellä paras vaihtoehto, mutta en jaksa uskoa, että tämä peli pysyy ainakaan Anttilan perheen pelilistalla läheskään yhtä pitkään kuin edeltäjänsä.

 

Lisää aiheesta

Dance Central 3 (Xbox 360)

Disney Infinity (PC, PS3, Wii, Wii U, Xbox 360)

Skylanders: Swap Force (PS3, Wii, Wii U, Xbox 360)

Wii Party (Wii)  

Worms: The Revolution Collection (Xbox 360)

Lue myös

Battlefield 4 (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Bioshock Infinite: Burial at Sea Episode 1 DLC (PC, PS3, Xbox 360)

Eldritch (PC)

Girl Fight (PS3, Xbox 360)