Arvostelu After Us on maailmanlopun seikkailu, joka käy turhan nopeasti tylsäksi
After Us tarjoilee lennokasta tasohyppelyä maailmanlopun synkissä maisemissa. Parhaimmillaan peli on kaunis, mutta valitettavan nopeasti se alkaa myös toistaa itseään.
Julkaisupäivä: 23.5.2023
Studio: Piccolo
Julkaisija: Private Division
Saatavilla: PC (Windows), Xbox Series X/S, PlayStation 5 (testattu)
Pelaajia: 1
Ikäraja: 12
Peliä pelattu arviota varten: 6 tuntia
Maailmanloppuja on nähty pelimaailmassa jo niin paljon, että niiden on oikeasti vaikea erottua joukosta. Piccolo-studion kehittämä After Us yrittää parhaansa, mutta lupaavat ainekset hukkuvat lopulta keskinkertaiseen pelikokemukseen.
After Us sijoittuu aikaan, jossa ihmiset ovat tuhonneet maapallolta kaiken elämän. Pieni luonnonhenki Gaia herätetään unestaan ja se saa tehtäväksi pelastaa eläinten henget, jotka ovat jääneet vangiksi lajinsa viimeisten yksilöiden ruumiisiin. Pelaajan ohjastama Gaia lähtee pelastamaan henkiä hävityksen keskeltä, jotta elämä voitaisiin herättää uudelleen henkiin.
Yksinkertaiset lähtökohdat lupaavat vetovoimaista ja melankolista seikkailua, ja After Usissa onkin paljon potentiaalia. Gaian ohjastaminen on parhaimmillaan vauhdikasta ja lennokasta tasohyppelyä kauniissa maisemissa.
Pelissä ehkä onnistuneinta on pelimaailman suunnittelu. After Usin maailmanloppu ei tarkoita vain geneerisiä joutomaita, vaan pelimaailma tarjoilee surrealistisia, rikkinäisiä näkyjä, joissa on samanlaista vierautta kuin indiekummajainen Metamorphosis (2020) tarjoili pari vuotta sitten. Toisaalta esimerkiksi loputtomat, painajaismaiset tehdasympäristöt tuovat mieleen Oddworld-sarjan dystopiset näkymät.
After Usin maailma on usein myös kaunis, mutta valitettavasti pelisuunnittelu ja pelattavuus eivät ole samalla tasolla. Tasohyppelyksi ohjattavuus on turhan usein epätarkkaa hermostuttavalla tavalla, mikä johtuu kontrollien ja kuvakulmien yhteisvaikutelmasta. Kamera ei useinkaan seuraa Gaiaa tarpeeksi nopeasti, jolloin etenkin suurissa tiloissa on vaikea nähdä onko osumassa alustalle vai ei. Siksi hankalammat tasohyppelykohdat muodostuvat helposti turhauttaviksi.
Tasohyppelyn ongelmat antaa vielä anteeksi, mutta pelin taistelu on sitten oma lukunsa. After Usissa kamppaillaan vihollisia vastaan heittämällä pientä valopalloa edes takaisin, mikä on raivostuttavan hidas, epätarkka ja kömpelö taistelujärjestelmä. Kohtauksissa, joissa vihollisia on monia, taistelu tarkoittaa käytännössä pakenemista ja umpimähkäisiä hyökkäyksiä perässä juoksevia vihollisia kohti. Taisteluun ei tule mitään tyydyttävää hallinnan tunnetta, vaan pelaaja alkaa pikemminkin etsiä, saisiko jonkin bugin avulla helpotettua kamppailua.
Vielä taistelua suurempi ongelma on se, että After Us käy yllättävän äkkiä tylsäksi. Pelimaailma on jaettu lineaarisiin alueisiin, joista jokaisella on vähän oma tyylinsä ja ideansa. Nämä alueet ovat kuitenkin ihan liian itseääntoistavia, ja keskenään samanlaisia pulmia tai hyppelyitä saa pelata pitkiä aikoja putkeen. Vaihtelua on liian vähän ja pelaaminen alkaa kyllästyttää.
After Us ei tee vaikutusta edes tarinana ekokatastrofista, vaikka se on ilmeisesti tarkoitus. Tarina jää abstraktiksi ja etäiseksi, eikä se onnistu sanomaan mitään omintakeista tai edes vetoamaan pelaajaan emotionaalisesti.
Kun pelissä on näennäisesti kyse muiden eläinlajien ja luonnon kohtalosta ihmiskunnan käsittelyssä, miksei peli näytä sitä kohtaloa? Miksi maahenki saa hyppiä loputtomien autotehtaiden keskellä, eikä matka vie esimerkiksi halki tuotantokanaloiden? (Myönnettävästi olen pelannut arviota varten pelistä vain noin puolet, mutta mikään ei viittaa siihen, että linja muuttuisi jatkossa radikaalisti.)
Kun After Usia vertaa esimerkiksi viime vuotiseen Endling: Extinction Is Foreveriin (2022), on helppo nähdä, kuinka yksi peli onnistuu ekologiaa ja eläimiä käsittelevässä tarinassa ja toinen ajautuu sivuraiteille. Vaikka After Usilla on sanoma, on toteutus turhan steriili ja etäännytetty.
Vaikka potentiaalia olisi muuhunkin, After Us jää keskinkertaiseksi seikkailupeliksi. Ainakin taistelun pelistä olisi voinut surutta leikata kokonaan pois ja pituutta olisi muutenkin voinut karsia. Aineksia olisi ehkä kuuden tunnin indiepeliin, ei kaksi kertaa pidempään, taitosuorituksia vaativaan toimintaan. Tarjouksesta peliä voi suositella välipalaksi, mutta siltä ei kannata odottaa ihmeitä.
AFTER US
”After Us ei onnistu lunastamaan lupauksiaan, vaan se jää ulkokohtaiseksi ja tylsäksi seikkailuksi, vaikka maisemat ovatkin kauniit.”
