Peliriippuvuus ei ole riippuvuutta – vaan läheisyydentarvetta

Pelinarkkarien auttamiskeskusta vetävä Keith Bakker on työskennellyt pitkään nuorten ja aikuisten parissa, auttaen heitä pääsemään irti riippuvuudestaan erilaisiin peleihin. Bakker ei kuitenkaan näe peliriippuvuutta todellisena ongelmana.

”Mitä enemmän työskentelemme näiden nuorten kanssa, sitä vähemmän heidän peliriippuvuuttaan voidaan kutsua varsinaiseksi riippuvuudeksi. Tämä on pikemminkin sosiaalinen ongelma. Nämä nuoret tarvitsevat vanhempiaan ja opettajiaan.”

Bakkerin mukaan 90 prosenttia avunhakijoista ei oikeasti kärsi peliriippuvuudesta, vaan heidän muista ongelmistaan johtuvat taudinkuvat muistuttavat perinteisten riippuvuuksien oireita.

80 prosenttia avuntarvitsijoista on koulukiusattuja tai muutoin sosiaalisista piireistä eristettyjä uhreja.

”Monet heidän oireistaan voidaan parantaa ihan vain puhumisella ja välittämisellä”, Bakker ynnää.

Mikä on suorassa linjassa eDomenkin moneen kertaan toitottaman mantran kanssa: välittäkää toisistanne.

Lähde: Compulsive gamers ’not addicts’

Lisää aiheesta

Kukkahatut päähän, pelit ovat taas vaarallisia

Poika karkasi kotoa, vanhemmat syyttävät videopelejä

Lue myös

Arvostelu: Guitar Hero: World Tour (PS2, PS3, Wii, 360)

Fallout 3 laajenee: lisää seikkailuja alkuvuodesta

Saako Sherlock Jack the Ripperin kiinni?

Sosiaalinen hakkerointi uhkana myös pelikonsoleilla

Tietokonerasismi kumpuaa vuosien ja vuosikymmenten takaa