Asus CrossHair & DFI LanParty UT NF590 SLI-M2R/G
AMD:n AM2-prosessorit ovat väistämättä joutuneet taka-alalle Intelin julkaistua Core-arkkitehtuuriin perustuvat Core 2 -prosessorit. Core 2 -prosessori- ja emolevytestejä löytyy netistä roppakaupalla ja myös Muropaketti on paneutunut aiheeseen kahden prosessori- ja yhden emolevyartikkelin turvin. Tässä artikkelissa Intelin uutuuslaiteet kuitenkin unohdetaan hetkeksi ja tarkasteluun otetaan NVIDIA nForce 590 SLI -piirisarjaan perustuvat Asus CrossHair- ja DFI LanParty UT NF590 SLI-M2R/G -emolevyt. Artikkelissa paneudutaan molempien emolevyjen ominaisuuksiin, suorituskykyyn sekä ylikellotusmahdollisuuksiin.
Asus CrossHair
Tyylikkään harmaaseen kantokahvalliseen laatikkoon pakattu Asus CrossHair on oheisvarusteltu Asukselle tyypilliseen tapaan avokätisesti. Mukana tulee kuusi Serial ATA-, kolme Serial ATA -virta-adapterikaapelia, valaistu I/O-liitinsuoja, SLI-silta, avaimenperä, Q-Connector-liittimet, kolme lämpöanturikaapelia, diskettiasema- ja IDE-kaapeli sekä ohjekirja ja ajuri-CD-levy. Mukana tulee myös kaksi korttipaikkaan asennettavaa lisäliitinpaneelia, joista kuvassa alempi käsittää kaksi USB 2.0 -liitintä ja ylempi yhden FireWire-liittimen.
Noin 240 euron hintaisen emolevyn mukana toimitetaan lisäksi erillinen tuuletinyksikkö virransyötön siilin päälle, emolevyn omaan liittimeen liitettävä 7.1-kanavainen SupremeFX-äänikortti, joka perustuu ADI 1988B -koodekkipiiriin, ja mikrofoni.
Myös emolevy on hyvin Asusmainen ja tummanruskealla / mustalla piirilevyllä olevat liittimet on värikoodattu pääasiassa sinisiksi tai valkoisiksi, ja myös komponenttisijoittelun suhteen ei ole havaittavissa radikaaleja ratkaisuja. Prosessorikanta on sijoitettu tutulle paikalle ylälaitaan, muistiliittimet tämän oikealle ja virransyöttö vasemmalle puolelle. Aiemmin käsitellyn Core 2 -emolevyn, P5W DH Deluxen, tapaan northbridgen ja virransyötön sekä lisäksi myös southbridgen siilit on yhdistetty toisiinsa heatpipe-putkilla levittämään lämpöä tasaisemmin kaikkien siilien kesken.
Vasemmassa alalaidassa on ylimpänä Asuksen äänikortin liitin ja tämän alapuolella kolme valkoista PCI-liitintä, kaksi sinistä PCI Express x16 -liitintä ja väliin jäävä valkoinen PCI Express x4 -liitin. Piirilevyn alalaidassa on musta diskettiasemakaapeli, joka on sijoitettu hyvin hankalaan paikkaan, koska kaapelin joutuu ohjaamaan kotelossa mahdollisesti olevaan diskettiasemaan emolevyn kiertäen. Liittimen vasemmalla puolella on punainen kanta FireWire-lisäliitinpaneelille ja vastaavasti oikealla puolella sininen kanta USB-lisäliitinpaanelia varten. PCI Express x16 -liittimien sijoittelu kahden korttipaikan päähän toisistaan on piristävä vaihtoehto, sillä tällöin myös kaksi korttipaikkaa kuluttavien näytönohjainten väliin jää reilusti tilaa.
Oikeassa alakulmassa keskeisellä paikalla on kuparisiilin alla sijaitseva southbridge, jonka oikealla puolella on IDE- ja 24-pinninen ATX-liitin. Hieman alempaa löytyy kuusi Serial ATA 2 -liitintä, joihin liitetyt kiintolevyt on mahdollista asettaa toimimaan RAID 0-, 1-, 0+1-, 5- ja JBOD-tasoissa. Tästä vasemmalle siirryttäessä vastaan tulevat ledilliset reset- ja virtanäppäimet sekä toinen sininen USB-lisäliitinpaneelikanta.
Muistiliittimiä on neljä kappaletta ja ne on tuttuun tapaan värikoodattu kanavan perusteella. Jokaiseen liittimeen voi asentaa kahden gigatavun DDR2-muistikamman, joten yhteensä laitteisto pystyy käsittelemään kahdeksan gigatavua keskusmuistia. Asus kuitenkin suosittelee ohjekirjassaan 32-bittisen Windows XP:n omistajille käytettävän enintään kolmea gigatavua muistia ja maksimia kahdeksaa gigatavua ainoastaan 64-bittisen käyttöjärjestelmän käyttäjille. ATX-liittimen oikealla puolella näkyy myös BIOS:n tyhjennysnäppäin, joka on reset- ja virtanäppäinten tavoin varustettu kirkkaalla ledillä.
AM2-prosessorikanta on varustettu coolerin kiinnityskehikolla, jota ympäröi hyvin lähellä kupariset siilit ja heatpipe-putket. Huomattavaa on myös, että northbridgen siili on kiinni ylimmässä PCI-liittimessä. Kuvan ylälaidassa on kahdeksanpinninen lisävirtaliitin, josta on vakiona peitetty mustalla muoviläpyskällä neljä pinniä. Liittimen vapaisiin neljään pinniin voi asentaa normaalin lisävirtaliittimen, mutta täyden hyödyn saa uudempien virtalähteiden mukavana tulevalla kahdeksanpinnisellä liittimellä.
I/O-liitinrivistö on varsin omaperäisen näköinen debug-näyttönsä ansiosta. Mukana on luonnollisesti PS/2-liittimet hiirelle ja näppäimistölle, äänen digitaalista ulostuloa varten koaksiaali- ja optinen liitin, FireWire-, Serial ATA External-, kaksi RJ45- ja neljä USB 2.0 -liitintä. SATA External -liittimellä kiintolevy on mahdollista asentaa kotelon ulkopuolelle. Neljän USB 2.0 -liittimen lisäksi liittimien määrän saa kasvatettua korttipaikkaan asennettavalla lisäpaneelilla kuuteen, mutta piirisarjan tukemaa kymmentä liitintä ei saa käyttöön ilman, että ostaa lisää USB-lisäliitinpaneeleita.
Debug-näyttö kytkeytyy päälle painamalla alempana näkyvää hehkulampun kuvalla varustettua näppäintä. Tällöin emolevyn alaosassa olevat useat kirkkaan siniset ledit sammuvat ja virtanapin painalluksen jälkeen näytössä näkyy postauksen sen hetkinen vaihe. Virheen ilmaantuessa näytön ilmoittama koodi antaa hyvän käsityksen jo itsessään missä virhe piilee, mutta tarkemmat tiedot niitä kaipaaville löytyvät ohjekirjasta.
Yksi emolevyn komponenttisijoittelussa tapahtuneista kömmähdyksistä on IDE- ja ATX-liittimen sijoittaminen ylimmän PCI Express x16 -liittimen tasalle. Näytönohjaimen saa kyllä asennettua paikoilleen, mutta IDE-kaapelin joutuu taittamaan esimerkiksi kuvan osoittamalla tavalla.
Kun virta on kytketty päälle, virtanäppäin hohtaa punaisena ja vieressä oleva reset-näppäin vastaavasti vihreänä. I/O-liitinrivistön hehkulamppukuvio hohtaa niin ikään vihreänä, mutta debug-elektroluminanssinäytön taustavalaistus on sininen. Kuvassa näkyvä DET IDE -koodi ilmaisee yksiselitteisesti käynnissä olevan IDE-laitteiden tunnistusoperaation.
Asus ei ole säästellyt CrossHair-emolevynsä BIOS:n ylikellotus- ja säätöominaisuuksia, ja Overclocking-valikosta löytyy ylimpänä tiedot prosessorin mallista, kellotaajuudesta ja L2-välimuistin määrästä. Alempana ovat väylätaajuuden, prosessorikertoimen, muistikertoimen, PCI Express x16 -väylien kellotaajuuden sekä mm. HT-kertoimien säätömahdollisuudet.
Over Voltage -alavalikko on pyhitetty pelkille jännitesäädöille ja prosessorille löytyy kaksi erillistä valintaa, joista ensimmäisellä valitaan jännitealue 0,1 voltin tarkkuudella ja vastaavasti toisella jännite säädetään tarkemmin. DDR2-muistelle voi syöttää jännitettä enimmillään huimat 3,425 volttia, HT-linkille ja northbridgelle 1,575 volttia, southbridgelle 1,875 volttia ja southbridge PLL:lle 1,85 volttia. Lisäksi muisteille löytyy tarkempia säätömahdollisuuksia.
DRAM Configuration -valikosta löytyy tärkeimmät muistiasetukset (Tcl, Trcd, Trp ja Tras) sekä mm. 1T/2T-asetus. Sivun alalaidassa näkyy myös muistien sen hetkinen kellotaajuus ja asetukset.
DRAM Configuration -valikon mahdollistamaan maltilliseen säätövaraan ei tarvitse kuitenkaan tyytyä, sillä lisää ruuvattavaa löytyy Advanced Memory Settings-, DRAM Timing Control- ja Output Driver Control -alavalikoista.
Laitteiston tarkkailumahdollisuudet ovat niin ikään kiitettävää tasoa ja ovat jopa jaoteltu eri alavalikoihin. Voltage Monitor -alavalikossa on listattu mm. +12-, +5- ja +3,3-jännitelinjat sekä muistien, prosessorin, northbridgen ja southbridgen jännitteet.
Eri lämpötila- ja tuulettimien kierrosnopeuslukemat on niin ikään listattu omille Temperature ja Fan Speed Monitor -alavalikkoihin.
Fan Speed Control -alavalikosta löytyy mahdollisuus säätää jokaiseen eri tuuletinliittimeen liitetyn tuulettimen toimintanopeutta lämpötilan perusteella.
ASUS Music Alarm -alavalikosta saa tietokoneen toimimaan herätyskellon lailla CD-äänilevyn kanssa. Valikosta voi asettaa päivät, kellonajan, herätyksen pituuden ja mm. äänenvoimakkuuden.
