Erikoiscoolerit

Muropaketissa testattiin syksyllä ja alkutalvesta kahden eri artikkelin turvin kuparisia ja alumiinisia Zalmanin, Asuksen, Thermalrightin ja Gigabyten coolereita ja toukokuun ensimmäisessä artikkelissa palataan samoihin tunnelmiin. Testiin on saatu kolme alumiinicooleria, jotka kaikki käyttävät hyväkseen heatpipe-tekniikkaa ja ovat omalta osaltaan erikoisen muotoilun tuotoksia. Gigabyteä vertailussa edustaa G-Power Pro ja Jimm’s PC-Storesta testiin on saatu Thermaltaken Beetle- ja Sonic Tower -coolerit.

Muropaketti, Alumiiniset heatpipe-coolerit

Muropaketti, Asus Star Ice & Zalman CNPS-7700-Cu

Thermaltake Sonic Tower

Thermaltake Sonic Tower toimitetaan muovipakkauksessa, josta punamustien pahvien välistä pilkistää itse cooleri. Pakkauksen keskellä lukee isolla Fanless, joka viittaa siihen, ettei mukana toimiteta lainkaan tuuletinta ja ilman lisävirittelyitä Sonic Tower on siis täysin äänetön ratkaisu.

Cooleri toimitettiin Muropaketin testiin Jimm’s PC-Storesta, jossa sillä on hintaa 39,40 euroa. Hinta on kohtuullinen varsinkin suhteutettuna coolerin todella massiiviseen kokoon.

Coolerin mukana toimitetaan taiteltu A4-kokoinen lappu, jonka molemmilla puolilla on asennusohjeita eri prosessorikannoille. Paljon lämpöä tuottavia prosessoreita varten mukana toimitetaan lisäksi kuvan alareunassa näkyvät alumiiniset palkit, joilla siiliin on mahdollista kiinnittää 120 millimetrin tuuletin.

Sonic Toweria on mahdollista käyttää Intelin Socket 478- ja 775- sekä AMD:n K7- ja K8-prosessoreiden kanssa, joten mukana tulee mittava määrä erilaisia ruuveja ja kiinnitysrautoja. Ruuvit on selvästi jaoteltu pieniin merkattuihin minigrip-pusseihin ja suuremmat prosessorin kiristyksestä ja kiinnityksestä vastaavat kiinnikkeet löytyvät isommasta pussista.

Sonic Tower on kokonsa puolesta massiivinen cooleri, mutta alumiinisten ripojen ansiosta sillä on painoa vain 692 grammaa. Leveyttä coolerilla on molempiin suuntiin 112 ja korkeutta 150 millimetriä. Kookkaan muotoilun takia ennen coolerin ostoa onkin syytä tarkistaa emolevyn ja kotelon mittoja, jottei asennusvaiheessa tule yllätyksiä.

Nykypäivän coolereista suuri osa käyttää hyväkseen heatpipe-tekniikkaa, jolla lämpö saadaan tehokkaasti siirrettyä laajemmalle alueelle. Tässä tapauksessa kuusi heatpipe-putkea siirtää lämpöä kuparipohjasta aina ylimpiin alumiiniripoihin saakka.

Sivusta katsottuna Sonic Towerin siiliosa on lähes neliön muotoinen ja se koostuu 55 alumiinisesta puolen millimetrin paksuisesta rivasta. Heatpipe-putket ovat pohjassa vieretysten ja erkanevat toisistaan ennen siiliä. Siilissä putket kulkevat keskellä tasaisin välein levittäen samalla prosessorin tuottamaa lämpöä tasaisesti koko siilin alueelle.

Rivat on jaettu kahdeksi nimen, Sonic Towerin, mukaiseksi torniksi, joten ripoja on yhteenlaskettuna 110 kappaletta. Keskelle jäävän välin takia coolerin kiinnitys on helppoa, paino pysyy järkevissä lukemissa ja jäähdytys on tehokkaampaa.

Yläperspektiivistä näkyy selvemmin alumiiniripojen erikoinen muotoilu: rivat muistuttavat kolmea yhteensulautunutta palloa, joiden keskikohdissa kulkevat heatpipe-putket. Kuvassa näkyy myös molemmilla puolilla ulkoreunoissa näkyvät pienet reiät, joihin voidaan halutessa ruuvata mukana tulevat palkit. Palkkien avulla siilin jäähdytystä voidaan tehostaa 120 millimetrin tuulettimella, mutta valitettavasti tuuletinta ei pakkauksen mukana toimiteta, joten sen joutuu hankkimaan erikseen.

Tuulettimia mukana tuleville palkeilla saa kiinni vain yhden, mutta pienellä askartelulla siilin toiselle puolelle saa helposti myös toisen tuulettimen. Tee-se-itse-miehille siiliosat jakava väli antaa mahdollisuuden pultata kiinni vaikka vielä kolmannenkin tuulettimen. Tuulettimia kiinnittäessä on kuitenkin syytä varmistaa, että ne puhaltavat samaan suuntaan.

Pohjaosa on valmistettu kuparista ja ylemmästä kuvasta näkyy, kuinka sen alapuolta on jyrsitty kahdesta sivusta. Jyrsinnöillä taataan coolerin kiinnitys Socket A -kantaan, jossa kiinnitysmekanismin muovinen korokeosa on hieman prosessorin ydintä korkeammalla. Pohja itsessään on todella karkeaa jälkeä ja sormella tunnusteltaessa urat ovat selvästi havaittavissa.

Kuparinen kiinnitysmekanismi on ruuvattu pohjan läpi menevillä ruuveilla heatpipe-putkien päälle ja putkia varten kuparikimpaletta on jyrsitty myös yläpuolelta.

Thermaltake Beetle

Thermaltaken testin toinen cooleri, Beetle, on pakattu Sonic Towerin kaltaiseen muovipakkaukseen, johon on sulautettu tutun näköinen cooleri, pahvilaatikko oheistarvikkeineen ja ympäröivä pahvilappu, josta löytyy yleisempiä tietoja coolerista. Nopeimmat varmasti ehtivätkin jo tajuamaan yhdennäköisyyden Muropaketissa joulukuun lopulla testattuun Asus Star Iceen. Sonic Towerin tavoin Beetle kiikutettiin testiin Jimm’s PC-Storesta, josta tuotetta saa 43,40 euron hinnalla.

Ensimmäinen ihmetyksen aihe paljastuu levittäessä mukana tulevat oheistarvikkeet pöydälle – ei sen takia, että ne olisivat monipuoliset, vaan sen takia, että niistä löytyy hyvin paljon yhtäläisyyksiä Asus Star Icen mukana tuleviin tarvikkeisiin verrattuna. Beetlen kiinnitys on vastaavanlainen Sonic Towerin kanssa ja tästä syystä sitä pystyy käyttämään niin ikään AMD:n K7- ja K8-alustoille ja Intelin Socket 478- ja 775-kannallisissa alustoissa. Eri kiinnitysmenetelmiin tarvittavat ruuvit on jaoteltu minigrip-pusseihin.

Coolerin kiinnittäminen opastetaan A4-kokoisessa lapussa ja tuulettimen kierrosnopeuden säätelemistä varten mukana tulee kaksi erilaista ohjausyksikköä. Näistä vasemmanpuoleinen on tarkoitettu kiinnitettäväksi kotelon 3,5″-paikkaan ja oikeanpuoleinen kotelon takaosan korttipaikkaan.

Thermaltaken nimivalinta, Beetle (=koppakuoriainen), on hyvin yksiselitteinen, kun tarkastelee cooleria. Harmaan läpinäkyvän muovirungon päällä on kirkkaan punaiset koppakuoriaisen siipiä muistuttava ulokkeet, joista ei kuitenkaan ulkonäköä ehostavien seikkojen lisäksi ole mitään käytännön hyötyä.

Coolerin ideana on nostaa lämpö kuparisesta pohjasta heatpipe-putkien avulla alumiinisiiliin, jota jäähdyttää 90 millimetrin tuuletin. Tuuletin imee lämmintä ilmaa siilistä ja sen ympärille kasatun muovikehikon ansiosta ilma kulkee takaosasta suoraan tuulettimen kautta ulos. Tuuletin on tyylin sopivasta punainen ja sitä suojaa X-muodostelmassa olevat muovirivat. Kirsikkana kakun päällä on vielä tuuletinta ympäröivä peilaava krominen reunus.

Thermaltake lupaa sivuillaan tuulettimen kierrosnopeudeksi ohjausyksiköllä säädettynä 1600 – 4300 kierrosta minuutissa, jolloin tuuletin tuottaa meteliä 20 – 44,5 desibeliä. Alhaisilla kierrosnopeuksilla tuuletin on siis lähes äänetön, mutta enemmän tehoa tarvitseville tuulettimesta saa puristettua huomattavasti enemmän tehoa melutason kustannuksella.

Takaosasta päin katsottuna huomataan Beetleen olevan mahdollista kiinnittää myös toinen tuuletin tehostamaan jäähdytystä. 80 millimetrin lisätuuletin kiinnitetään takaosan muovikehikkoon ja kiinnittämisessä on syytä olla tarkkana, jotta sen puhallussuunta on oikein. Tuulettimen tulee etutuulettimesta poiketen puhaltaa ilmaa siiliä kohti.

Thermaltake Beetle on kookas cooleri, mutta ei silti yllä aivan Sonic Towerin mittoihin ja sillä on painoa 581 grammaa, leveyttä 75, syvyyttä 80 ja korkeutta 127 millimetriä. Beetle leviää varsin paljon tuulettimen puolelta sivulle, joten emolevyissä, joissa piirisarjan jäähdytyselementti on suurikokoinen ja lähellä prosessorikantaa, saattaa syntyä ongelmia.

Thermaltake on coolerissa panostanut ennen kaikkea ulkonäköön, jonka tyylikkyydestä tosin voi olla montaa mieltä, ja valmistajan muiden tuotteiden tapaan coolerin sisällä on muutama erivärinen ledi. Alaosassa siilin kohdalla on kaksi sinistä lediä ja etuosassa tuulettimen suojan risteyskohdassa kolmas ledi.

Pohjaosa on täyttä kuparia ja täysin vastaavanlainen Sonic Towerin kanssa: sen kahta reunaa on jyrsitty ja pohjassa on neljä ruuvinreikää kiinnitysmekanismia varten. Pohjan laatu on niin ikään viimeistelemätön ja U-muotoon taittuvia heatpipe-putkia siihen on kiinnitetty kolme kappaletta.

Thermaltake Beetlen ja Asus Star Icen ovat kiistatta todella vastaavanlaiset coolerit, vaikka muotoilu onkin perinteisistä coolereista varsin poikkeava. Pohjapalat ovat hieman erilaiset, mutta kiinnitysmekanismi ja heatpipe-putket ovat yksityiskohtia myöden samanlaiset. Putkien päässä olevat 39 ripaiset siilit ovat myös vastaavanlaiset, mutta Asuksen kuparin sijaan Thermaltake on päätynyt halvempaan alumiiniseen ratkaisuun. Tuulettimet ja jäähdytysperiaate on myös molemmissa samanlainen, vaikka ulkoisesti ne eroavat toisistaan paljon.

Yleisesti sanottuna siinä missä Asus on pyrkinyt pitämään varsin neutraalia linjaa, on Thermaltake panostanut enemmänkin ulkoisiin ärsykkeisiin. Beetle onkin heiveröisempää tekoa ja tuntuu Asusta huomattavasti lelummalta.

Asennus

Thermaltake Sonic Towerin ja Beetlen kiinnitys tapahtuu samalla tavalla, joten molempien coolereiden kiinnitystä ei käsitellä erikseen. Ensimmäisenä Albatron PX915G Pro -emolevylle istutettiin Sonic Tower ja oheistavaroiden seasta kaivettiin esiin kaksi Socket 775 -kannalle tarkoitettua kiinnitysrautaa, kasa ruuveja ja prikkoja sekä kiristysrauta.

Asennuksen ensimmäisenä vaiheena kiinnitysraudat kiinnitetään emolevyn Socket 775 -kannan ympäriltä löytyviin reikiin. Raudat ruuvataan kiinni takapuolelta ruuveilla ja väliin on syytä asettaa mukana tulevat prikat. Valitettavasti emolevyn yläpuolella olevien kiinnitysrautojen alle ei tule mukana minkäänlaisia suojia, joten näiden osalta metalli puristuu suoraan emolevyn pintaa vasten.

Seuraavaksi prosessorin päälle asetetaan itse cooleri ja tässä vaiheessa kannatta hieman tutkiskella prosessorikannan ympärillä olevien kondensaattorien paikkoja, jolloin coolerin pohjan jyrsityt kohdat kannattaa sijoittaa näiden kohdalle. Tämän jälkeen otetaan esiin kiristysrauta ja sen avulla cooleri kiristetään tiukasti prosessoria vasten raudan molemmista päistä löytyvien ruuvireikien avulla.

Asennus ei ole käyttäjäväystävällisimmästä päästä, sillä kiristyksessä käytettävät ruuvit ovat todella pienet ja kiristysraudan reiät ovat sen verran suuret, että ruuvit tippuvat oikeassa kulmassa niistä läpi. Lisäksi ruuvit pitää kiristää suoraan ylhäältäpäin ja pienessä kulmassa ne eivät suostu kiertymään paikoilleen.

Asennuksen jälkeen havaittiin pienoisia ongelmia, sillä cooleri oli vääntänyt emolevyn todella kieroksi. Itse asiassa kokoonpano ei edes suostunut käynnistymään ilmeisesti sen takia, että emolevy oli liian mutkalla. Ruuveja jouduttiin löysäämään reilusti, jolloin emolevy oli vieläkin ylemmän kuvan kaltaisesti mutkalla, mutta kokoonpano saatiin sentään käyntiin ja testit päästiin aloittamaan.

Coolereita lämmitettiin Intel Pentium 4 560 -prosessorilla (3,6 GHz), joten suuren lämmöntuoton takia siiliä päätettiin jäähdyttää Sharkoon 120 millimetrin tuulettimella, joka pyörii noin 1000 kierrosta minuutissa ja meluaa 21 desibelin verran. Tuuletin asetettiin puhaltamaan ilmaa siiliä kohti.

Jos Thermaltake Sonic Towerin asennus tuntuu vaikealta, Beetle asettaa rajan vielä aivan uudelle tasolle. Coolerin leveyden takia pienet ja suoraan ruuvattavat ruuvit eivät yksinkertaisesti suostuneet menemään parin tunnin tappelemisenkaan jälkeen paikoilleen, koska coolerin muovikehikko ottaa ruuvimeisseliin kiinni.

On oikeastaan hämmästyttävää nähdä, miten cooleri näin epäonnistuneella kiinnitysmekanismilla on ylipäätään voinut päästä suunnittelupöytää pidemmälle – myyntiä puhumattakaan. Socket 775 -kannallisiin emolevyihin Thermaltake Beetleä ei todellakaan voi suositella ja kiinnitys tapahtuu samaisella kiinnitysraudalla myös K8-alustoihin, joten ongelmia syntynee myös siellä puolella.

Gigabyte G-Power Pro

Vertailun kolmas cooleri on Gigabyte G-Power Pro, joka on pakattu neliömäiseen oranssinsiniseen pahvi/muovilaatikkoon. Laatikon läpinäkyvän yläosan läpi pilkottaa pystyyn asetettu cooleri ja sen kirkkaan sininen tuuletin. Paketin muilta sivuilta löytyy muun muassa tietoja coolerin yhteensopivuudesta eri alustoilla, mittoja ja tuulettimen tietoja.

Gigabyten emolevyjä ja näytönohjaimia on kiitettävästi saatavilla Suomesta, mutta valitettavasti G-Power Prota ei tiettävästi ainakaan toistaiseksi ole Suomesta saatavilla. Valmistajan aiempien saatavilla olevien coolerien perusteella G-Power Pron hinnan voisi kuitenkin olettaa olevan 30-40 euron luokkaa.

Gigabyte on Thermaltaken tavoin panostanut oheistavaroihin ja mukana tuleekin ohjekirjan lisäksi Socket 775 -prosessorikantaan kiinnitettävä adapteri, jolla prosessoria voidaan jäähdyttää Socket 478 -kantaan kiinnittyvillä coolereilla. Mukana tulee myös muovinen 3,5″-paikkaan kiinnitettävä tuulettimen ohjausyksikkö, korttipaikan sovitelevy, joka kuitenkin vaatii 3,5″-paneelin purkamisen ja säätöpotikan vaihtamisen, virtajatkojohto, ohjausyksikön kierrosnopeuden säätämisestä vastaava yksikkö sekä piitahnaa ja ruuveja.

Thermaltaken coolereiden tapaan G-Power Pro voidaan kiinnittää Intelin Socket 775- ja 478-kannallisiin emolevyihin sekä AMD:n K7- ja K8-emolevyihin. Intelin emolevyihin kiinnitys tapahtuu muovikehikolla sekä kuvassa näkyvällä kahdella kiinnitysklipsulla. AMD K8 -emolevyt vaativat referenssikiinnityskehikon, johon cooleri kiinnitetään vasemmanpuoleisimmalla ja K7-emolevyihin tämän oikealla puolella olevalla kiinnitysklipsulla.

G-Power Pro on vertailun pienikokoisin ja kevyin cooleri, eikä sillä ole painoa kuin 430 grammaa ja leveyttä, pituutta ja korkeutta noin 110 millimetriä. Thermaltaken coolereiden tapaan myös Gigabyte G-Power Pro hyödyntää heatpipe-tekniikkaa, jonka avulla lämpö siirretään alumiinisiiliin, jota vastaavasti jäähdyttää alaspäin suunnattu 110 millimetrin tuuletin.

Heatpipe-putkia on neljä kappaletta ja ne lähtevät pohjakappaleesta vieretysten ja hajaantuvat ylöspäin mentäessä tasaisesti alumiinisiiliin. Luonnollisesti putket kulkevat koko siili halki lämmittäen tasaisesti puolen millimetrin paksuisia alumiiniripoja, joita coolerissa on 61 kappaletta.

Siilin sijoittaminen reilun kolmen senttimetrin korkeuteen pohjasta tuntuu hieman oudolta ratkaisulta ja allekirjoittanutta jäi mietityttämään, miksei siili olisi voinut olla suoraan pohjassa kiinni, jolloin lämpö olisi levinnyt siiliin suoraan pohjasta, mutta olisi tehostunut entisestään heatpipe-putkien avulla. Toisaalta on mahdollista, että Gigabyte on pyrkinyt korkeammalla sijoittelulla lisäämään myös vieressä olevien komponenttien, kuten northbridgen ja virransyötön, jäähdytystä tuulettimen työntäessä ilman paremmin sivuille. Korkeammalle sijoitetulle siilillä vältytään myös helpommin yhteensopivuusongelmilta lähinnä northbridgen suurikokoisen siilin kanssa.

Pohja on suojattu tarralla, joita nykypäivän coolereissa ei enää turhan usein näe. Tarran alla piileskelee kuuden millimetrin paksuinen kuparikimpale, joka on nikkelöity ja viimeistelty kohtalaisen tasaiseksi. Yhdensuuntaiset työstöjäljet näkee helposti, mutta sormella niitä ei tunne.

Pohjakappaleessa on kiinni kiinnityslevy, joka tarvittaessa on mahdollista irrottaa, ja kaksi sivuille leviävää uloketta. Socket 775- ja 478-kantaisia emolevyjä käyttäessä cooleri kiinnitetään mukana tulevan muovikehikon ja kahden kiinnitysklipsun avulla, jolloin kiinnitysklipsut kiristyvät ulokkeita vasten.

Gigabyte on pyrkinyt tuomaan cooleriaan markkinointimielessä paremmin esille läpinäkyvän sinisellä tuulettimella, jonka keskiosassa on lisäksi neljä sinistä lediä. Ledit on suunnattu ulospäin, jolloin ne valaisevat tuulettimen kehikkoa ja lapoja ja saavat ne hohtamaan sinisenä. Ohjausyksikön avulla tuulettimen kierrosnopeutta on mahdollista säätää portaattomasti 1700 ja 2300 kierroksen minuuttivauhdin välillä, jolloin melutaso heittelee 21,3 ja 41,1 desibelin välillä. Ilmaa tuuletin jaksaa siirtää 36,2 – 68,5 kuutiojalkaa minuutissa.

Tuuletin kiinnittyy siiliin muovisilla palikoilla jokaisesta kulmasta. Tunnelmaan sopivat siniset muovipalikat kiinnittyvät tuulettimen kulmista löytyviin reikiin ylä- ja alapuolelta ja siiliin kahden väkäsen avulla. Kiinnitys saattaa kuulostaa heiveröiseltä, mutta käytännön testit osoittivat toista ja tuuletin pysyi tiukasti paikoillaan jättäen tuulettimen ja siilin väliin samalla kahden millimetrin raon.

Pelkällä siilillä on leveyttä 90, syvyyttä 93 ja korkeutta 26 millimetriä ja koko kimpale tuulettimen kera roikkuu neljän heatpipe-putken varassa. Putket ovat kuitenkin sen verran jämäkkää tekoa, ettei niitä saa väännettyä kovin helposti edes käsivoimin. Ylemmässä kuvassa näkyy myös selvemmin siilin koko sivun mittaiset urat, joihin tuulettimen muovipalikat kiinnittyvät.

Asennus

Gigabyte G-Power Pron asennus on varsin simppeli operaatio ja esimerkkitapauksessa Socket 775 -kannallisella emolevyllä ensimmäisenä vaiheena kiinnitetään kiinnityskehikko prosessorikannan ympäriltä löytyviin neljään reikään. Kehikko vastaa Socket 478 -kannallisten emolevyn vakiokiinnityskehikkoa, joten näillä emolevyillä G-Power Pron mukana tulevaa kehikkoa ei edes tarvita. Kehikko on valmistettu muovista, joten päälipuolella ei tarvitse pelätä oikosulkuja, joita varten alapuolen ruuvien ja emolevyn väliin on syytä asettaa mukana tulevat muoviprikat.

Kun prosessori on asetettu paikoilleen ja sen päälle on levitetty lämpöä johtavaa tahnaa, asetetaan prosessorin päälle itse cooleri. Coolerin voi asettaa kahteen eri suuntaan, sillä ulokkeiden tulee olla kiinnityskehikon reikien suuntaisesti. Seuraavana vaiheena esille otetaan kiinnitysklipsut, joiden pelkistetymmät päät asetetaan ensiksi paikoilleen. Tämän jälkeen klipsujen toiset päät kiristetään paikoilleen, jolloin niiden keskiosat painavat ulokkeita alaspäin ja kiristävät coolerin tiukasti prosessoria vasten.

Kiristysten jälkeen asennus on valmis ja kaiken kaikkiaan se on helppo toteuttaa ja luonnistuu vähemmänkin tietokoneiden kanssa askarrelleilta. Thermaltake Sonic Toweriin verrattuna G-Power Pro on huomattavasti pienempi, mutta kokoa on silti kiitettävästi ja 110 millimetrin tuulettimen reunat leviävät reilusti yli kiinnityskehikon reunojen. Coolerissa on kuitenkin monta senttimetriä tilaa alumiinisiilin ja pohjan välillä, joten piirisarjasiiliä lukuun ottamatta korkeatkaan komponentit eivät varmasti muodostu ongelmaksi.

Testikokoonpano

Testikokoonpanona käytettiin Albatron PX915G Pro -emolevyä ja Intelin 3,6 gigahertsin kellotaajuudella toimivaa Pentium 4 560 -prosessoria. Emolevylle iskettiin kiinni myös kaksi Kingstonin 256 megatavun HyperX PC3500 -muistikampaa sekä Gigabyten passiivijäähdytteinen Radeon X700 Pro -näytönohjain.

• Intel Pentium 4 560 (3,6 GHz)
• Albatron PX915G Pro
• 2x Kingston HyperX PC3500 256 MB
• ATI Radeon X800 XL
• Zalman 400 W
• Western Digital 80 GB SATA
• LG 52X
• Windows XP SP2
• Motherboard Monitor 5.3.7.0
• CPU Burn K7

Lämpötilamittaukset

Prosessorin lämpötilamittauksissa käytettiin apuna Motherboard Monitor -ohjelmaa, jolla prosessorin lepotilan lämpötila kirjattiin ylös, kun tietokone oli ollut päällä noin puoli tuntia. Puolen tunnin rasituksessa käytettiin vastaavasti CPU Burn K7 -ohjelmaa.

Thermaltake Sonic Towerissa käytettiin 120 millimetrin erittäin hiljaista aputuuletinta, Gigabyte G-Power Pro testattiin mukana tulevan tuulettimen ohjausyksikön avulla kolmella eri tuulettimen kierrosnopeudella ja lisäksi vertailuna käytettiin Zalman CNPS-7700-Cu -cooleria. G-Power Pro alhaisimmalla tuulettimen kierrosnopeudella oli korvakuulolta mitattuna hyvin lähelle Sonic Toweria ja molemmat coolerit olivat tällöin todella hiljaisia – lähes äänettömiä. Keskitason kierrosnopeudella Gigabyten cooleri vastasi suurin piirtein CNPS-7700-Cuta, jolloin tuulettimen melu kuului selvästi, mutta ei noussut häiritsevälle tasolle. G-Power Pron meteli korkeimmalla kierrosnopeudella nousi liian korkeaksi normaalia käyttöä ajatellen.

Lepotilassa lämpötilaeroja ei synny merkittävästi ja ääripäiden välinen ero on vain kolme astetta. Sen sijaan prosessoria rasittaessa täydellä kuormalla erot kasvavat kuuteen asteeseen ja Zalman CNPS-7700-Cu jää yllättävästi pitämään peräpäätä. Parhaiten pärjää G-Power Pro korkeimmalla kierrosnopeudella ja hiljaisimmillaan Sonic Towerin kanssa lähes vastaavanlaisesti. Testin yllättäjä oli varmasti Thermaltake Sonic Tower, joka kykeni lähes äänettömän aputuulettimen kanssa pitämään lämpötilat hyvin kurissa.

Seuraavaksi mitattiin erillisellä mittarilla näytönohjaimen siilin takapuolelta ja northbridgen siilin päältä lämpötilat prosessoria jälleen rasittaessa täydellä kuormalla. Tällöin parhaiten pärjää Zalman CNPS-7700-Cu, joka ympyrämuotoisen siilin ansiosta työntää tuulettimen ilman tasaisesti sivuille jäähdyttäen tehokkaasti myös vieressä olevia komponentteja. G-Power Pro äänekkäällä ja normaalilla tuulettimen kierrosnopeudella pärjää myös hyvin, mutta kaikkein hiljaisimmalla kierrosnopeudella lämpötiloissa pääsee tapahtumaan hieman suurempi nousu. Sonic Tower ei ilman tuuletinta jäähdytä ympärystän komponentteja lainkaan ja testeissäkin käytetyllä tuulettimella ilmavirta jäi lähes olemattomaksi. Lämpötiloissa onkin havaittavissa selviä eroja ja northbridgen osalta tämä on Zalmaniin verrattuna lähes 30 astetta. Näytönohjaimen takapuoli sentään pysyi G-Power Pron hiljaisen asetuksen kanssa samana.

Viimeisenä mittauskohteena rasituksessa mitattiin Albatron PX915G Pron ilmoittama emolevyn lämpötila ja tulokset ovat odotetunlaiset. G-Power Pro korkealla tuulettimen kierrosnopeudella ja CNPS-7700-Cu pärjäävät parhaiten, kun taas Sonic Tower ja G-Power Pro hiljaisena jäävät viimeisiksi.

Loppusanat

Thermaltake Beetle, Sonic Tower ja Gigabyte G-Power Pro ovat muotoilun puolesta varsin erikoisia coolereita, mutta kaikkia yhdistää yksi näkyvämpi tekijä: heatpipe-putket. Putkilla lämpö pyritään levittämään tasaisesti siilin kaikkiin osiin ja vertailun coolereilla tässä onnistuttiinkin varsin hyvin. Sonic Tower kykenee massiivisen siilin ja pienen ilmavirran ansiosta pitämään lämmöt alhaisina, kun taas G-Power Pron tuulettimen kierrosnopeuden ohjausyksiköllä tuulettimen melutasoa saa helposti säädeltyä käyttötarkoituksen mukaan. Hiljaisimmillaan cooleri pystyy hyvin pitämään lämmöt kurissa alhaisella melutasolla, mutta tarvittaessa coolerista saa kierrosnopeutta nostamalla puristettua vielä enemmän tehoa.

Thermaltake Sonic Tower on hintaansa nähden oiva cooleri hiljaista tietokonetta kasaavalle, mutta sen kiinnitysmekanismissa olisi vielä parantamisen varaa. Gigabyte G-Power Pro on keskitason cooleri, joka tarvittaessa skaalautuu tuulettimen kierrosnopeuden mukaan niin hiljaiseen tietokoneeseen kuin myös tehokoneeseen pientä ylikellotusta silmällä pitäen. Vertailun ehdottomasti suurin pettymys on Thermaltake Beetle, joka ei kyennyt vakuuttamaan oikeastaan millään osa-alueella järkevän hinnan ja saatavuuden lisäksi. Asus Star Ice on kaikin puolin Beetleä viimeistellympi tuote ja varsinkin sen kiinnitysmekanismi oli aivan toista luokkaa Beetlen ratkaisuun nähden, jolla cooleria ei edes kyetty asentamaan paikoilleen.

>> Etusivulle

Ville Suvanto 20. toukokuuta 2005