Soittimen valmistelu käyttökuntoon
Icy Box ei ole laatikosta nostettaessa hetivalmis käyttöön, sillä se vaatii niin rauta- kuin softapuolenkin valmisteluja toimintakuntoon saamiseksi. Seuraavaksi käymmekin läpi kyseiset valmistelut, käsittäen kiintolevyn asennuksen ja formatoinnin, kansiojärjestelmän luomisen sekä kytkemisen olohuoneen viihdejärjestelmään.
Kiintolevyn asennus alkaa kotelon kiintolevytelineen irrottamisella. Teline kiinnittyy koteloon neljällä ruuvilla, mutta käyttäjäystävällisenä yksityiskohtana valmistaja on jättänyt puolet ruuveista pussiin, koska teline täytyy joka tapauksessa irrottaa heti alkajaisiksi. Icy Boxiin kelpaa asennettavaksi tavallinen 3,5 tuuman Serial-ATA kiintolevy, jonka ainoana rajoituksena on 500 gigatavun maksimikapasiteetti. Arvostelun kirjoitushetkellä uudet 80-500 gigatavun haarukkaan asettuvat SATA-kiintolevyt maksoivat 30-120 euroa, kapasiteetista, merkistä ja mallista riippuen.
Kiintolevy asennetaan telineeseen ”selälleen”, pohja kohti taivasta. Päälle asetetaan suojaava alumiinikansi ja levy kiinnitetään kyljistään neljällä ruuvilla.
Seuraavaksi on luvassa virta- ja SATA-liittimien kytkeminen ja kiintolevyn laskeminen kotelon sisään. Tässä vaiheessa on hyvä muistaa kaivaa esille pussissa odottaneet kaksi kiinnitysruuvia, jotta kiintolevyteline saadaan jämäkästi kiinni kotelon pohjaan kaikilla neljällä ruuvilla.
Lopuksi päälliskansi yksinkertaisesti painetaan kiinni paikoilleen, jossa se pysyy reunoista löytyvien pienten väkästen ansiosta. Jos kansi täytyy myöhemmässä vaiheessa saada auki, löytyy kotelon pohjasta vastakkaisilta puolilta pienet aukot, joiden kautta kannen saa työnnettyä auki ohuella pitkällä apuvälineellä. Kantta koristaa melko huomaamattomalla kiiltävän mustalla tekstillä ”ICY BOX Multimediaplayer”-teksti.
Jos Icy Boxin sisään asennettua kiintolevyä ei ole valmiiksi osioitu ja alustettu, täytyy kyseinen toimenpide tehdä ennen laitteen viemistä olohuoneeseen. Icy Box kytketään tietokoneeseen USB-kaapelin välityksellä ja käyttöohjeissa painotetaan, että virtakytkin olisi hyvä olla off-asennossa kaapelia kiinnittäessä. Ikävänä käyttöä hankaloittavana seikkana myös virtajohdon on oltava kytkettynä paikoilleen, sillä virta eikä jännite eivät riitä USB-liittimen kautta pyörittämään 3,5 tuuman kiintolevyä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Icy Boxin virtalähdettä joutuu nyppimään jatkuvasti irti pistorasiasta ja kuljettamaan aina laitteen mukana tietokoneen läheisyyteen.
Kun Icy Box on kytkettynä tietokoneeseen ja virtalähteeseensä, voi virrat napsauttaa päälle takapaneelin kytkimestä. Windows XP (ja myöskin Vista) tunnistaa laitteen välittömästi ja automaattisesti siirrettäväksi kiintolevyksi ja normaalien ensimäärittelyjen jälkeen sijoittaa sen Omaan Tietokoneeseen muiden kiintolevyjen kaveriksi. Jos levyä ei ole vielä alustettu, kuten esimerkkitapauksessa käytettyä uutta levyä, on se ensin osioitava ja alustettava perinteisin metodein. Levylle ei kannata alustaa kuin yksi osio, sillä Icy Box ei osaa käsitellä kuin yhtä levyosiota.
Vielä ennen käyttöönottoa levylle on luotava käyttöohjeiden mukaisesti soittimen toiminnan kannalta välttämätön hakemistojärjestelmä. Levyn juuresta pitää löytyä Firmware-, Movies-, Music- ja Pictures-kansiot, jonka lisäksi Firmware-kansion sisälle pitää luoda Settings- ja Fonts-kansiot, sekä vapaaehtoinen Img-kansio. Icy Boxin käyttöliittymän fonttia on mahdollista vaihtaa korvaamalla Fonts kansioon ilmestyvä font.ttf-tiedosto omalla fonttityypillä. Img-kansioon puolestaan voi lisätä kustomoidut taustakuvat käyttöliittymän sivujen taustalle.
Kun Icy Box on vihdoin saatu käyttövalmiiksi, on aika kiikuttaa se olohuoneen puolelle. Moni varmasti arvostaa sijoitusvaiheessa sen pieniä ulkomittoja, sillä se sopii näppärästi vaikkapa vähän pienempäänkin TV-tason väliin. Lisäksi kotelon päällisosaa ei käytetä hyödyksi jäähdytyksessä, joten sen päälle voi huoletta laskea kevyttä tavaraa, kuten CD- tai DVD-koteloita.
Sekä ääni- että kuvasignaalin toimittamisessa kotiteatterilaitteistolle on laitteen mukana toimitetuilla vakiokaapeleilla pari eri vaihtoehtoa. Videoliitännöistä S-video tarjoaa komposiitti-RCA:ta paremman kuvanlaadun, sillä S-videossa kuva kulkee kahtena erillisenä signaalina komposiitin yhteen signaaliin verrattuna. Kumpikaan ei kuitenkaan tarjoa tämän tyyppiselle laitteelle nykypäivän mittapuulla riittävän hyvää kuvanlaatua, vaan komponentti-, VGA-, DVI- ja HDMI-liitäntöjä jää ehdottomasti kaipaamaan. Äänen vieminen onnistuu käytännössä analogisena televisiolle tai vaihtoehtoisesti huomattavasti parempilaatuisena ja monikanavaisena optisella kaapelilla vahvistimelle. Laadullisesti paras ratkaisu on siis käyttää S-videota ja optista ääniliitäntää. Kuvassa näkyy testien aikana Icy Boxissa kytkettynä olleet kaapelit: virtakaapeli, AV-kaapeli sekä optinen äänikaapeli.
Kytkimme Icy Boxin testilaitteistoon kuuluneeseen Viewsonicin taulutelevisioon S-videon avulla (kuvassa musta liitin). Myös analogiset äänet olivat kytkettyinä (punainen ja valkoinen RCA-liitin) televisioon, mutta television ääniä ei pidetty päällä, joten ne olivat tässä tapauksessa käytännössä merkityksettömät. Digitaalinen ääni vietiin Harman/Kardonin vahvistimelle optisen kaapelin avulla.
