Peter Jackson ensimmäisen Hobitin saamasta kritiikistä: ”HFR 3D:ssa oli vielä hiottavaa”
Peter Jacksonin ensimmäinen Hobitti-elokuva esitteli elokuvayleisölle vuosi sitten HFR 3D -kuvan. Huipputerävä jälki ei kuitenkaan kaikkia miellyttänyt. Ohjaaja myöntää itsekin, ettei kaikki mennyt ihan nappiin.
HFR 3D -formaatissa elokuvaprojektori heijastaa valkokankaalle 48 kuvaa sekunnissa perinteisen 24 kuvan sijaan. ”Uuden tekniikan merkittävimpiä etuja on voimakas uppoutuminen elokuvan maailmaan, joka tapahtuu, kun katsojan silmä näkee sekunnissa kaksi kertaa enemmän ruutuja kuin aiemmin”, ohjaaja Peter Jackson ilmoitti reilu vuosi sitten.
Joidenkin katsojien ja kriitikoiden mukaan HFR 3D (tunnettu myös nimellä 48 FPS) näytti kesäteatterin videotaltioinnilta. Tämä ei tietenkään ollut Peter Jacksonin ja kumppaneiden tavoite. ”Meistä kuitenkin tuntui että kriitikot kiinnittivät arvosteluissaan liikaa huomiota kuvanlaatuun itse elokuvan sijaan”, Jackson totesi The Huffington Postille tällä viikolla. Osittain tästä syystä Hobitti – Smaugin autioittama maa näytettiin maailmanlaajuisesti lehdistölle ”perinteisessä” 3D-formaatissa – näin myös Suomessa.
Palautteen jälkeen Jackson on pyrkinyt hiomaan HFR 3D:n ominaisuuksia vähemmän häiritseviksi.
”Vietin paljon aikaa värimäärittelyhuoneessa ja pähkäilin tosissani, miten saisimme HFR:sta videofiiliksen pois. Osa HFR:n saamasta kritiikistä ei nimittäin liittynyt varsinaisesti kuvien määrään sekunnissa, mikä helpottaa silmien työtä ja vähentää liikkeiden sumeutta. Kritiikki oli peräisin siitä, että katsojista tuntui kuin he olisivat seuranneet television saippuaoopperaa”.
Aiheesta aikaisemmin julkaistu:
o 24 on yhä parempi kuin 48: Peter Jacksonin lanseeraama HFR 3D ei kiinnosta Hollywoodia 14.11.2013
o Lista Suomen elokuvateattereista, joissa Hobitin voi katsoa uudessa HFR 3D -formaatissa 12.12.2012
o Nyt se sitten on nähty – tältä näytti Hobitti-elokuvan HFR 3D -efekti käytännössä 10.12.2012
o Peter Jacksonin Hobitti-elokuva tuo Suomeen HFR 3D -tekniikan – mutta mikä se on? 22.11.2012
Teksti: Tatu Junni
Lähde: The Huffington Post
