Arvostelu Halloween Ends on puuduttavan kehno päätös tarpeettomalle kauhutrilogialle
Halloween Ends on David Gordon Greenin elokuvatrilogian surkein osa ja kaikista 44 vuoden aikana tehdyistä kökköjatko-osista tylsin.
Ensi-ilta: 14.10.2022
Alkuperäisnimi: Halloween Ends
Ohjaus: David Gordon Green
Käsikirjoitus: Paul Brad Logan, Chris Bernier, Danny McBride & David Gordon Green
Pääosissa: Jamie Lee Curtis, Andi Matichak, James Jude Courtney, Will Patton & Rohan Campbell
Pituus: 111 minuuttia
Ikäraja: K16
David Gordon Greenin trilogian päätösosa Halloween Ends on juuri niin hyvä kuin slasher-leffasarjan 13. osan voi kuvitella olevan. Kukaan ei tietenkään usko tämän tekeleen olevan viimeinen Halloween-elokuva. Onneksi Halloween Ends on sentään käsikirjoittajakööri Greenin, Danny McBriden, Paul Brad Loganin ja Chris Bernierin viimeinen Halloween.
Neljän sällin rustaama Halloween Ends yrittää tehdä jotain erilaista slasher-genren raameissa. Lopputulos on täysin päätön sekasotku, jossa eri ideat eivät kietoudu toisiinsa lainkaan. Ensimmäisen tunnin ajan Halloween Ends ei edes tunnu Halloween-elokuvalta.
David Gordon Greenin ja käsikirjoittajaköörinsä ainoa hyvä idea oli tehdä vuoden 2018 Halloweenista suora jatko alkuperäiselle kauhuklassikolle ja unohtaa kaikkien aiempien jatko-osien tapahtumat.
Ensimmäinen uusista Halloween-elokuvista ainakin yritti käsitellä menneisyyden traumoja. Viime vuoden Halloween Kills puolestaan koetti epäonnistuneesti sanoa jotain massahysteriasta ja lynkkausmielialasta. Halloween Ends yrittää käsitellä pahuutta ja sen syitä syvällisemmin. Pintaraapaisu näyttää sairaan sarjamurhaajan syntyvän ympäröivän maailman epäkohtien ja päähänpotkimisen myötä. Toisaalta leffa ehdottaa myös, että pahuus on jonkin sortin vakio, joka nostaa rumaa päätään kerta toisensa jälkeen. Riippumatta siitä mitä ympärillä tapahtuu.
Halloween Ends tekee saman virheen kuin edellinen elokuva, joka sysäsi Jamie Lee Curtisin esittämän Laurie Stroden sivuosahahmoksi. Tälläkään kertaa Laurie ei ole tarinan keskiössä, mutta nyt ensimmäisen tunnin ajan elokuva unohtaa Michael Myersin lähes kokonaan.
Edellisen elokuvan tapahtumista on kulunut neljä vuotta. Laurie asuu nyt yhdessä lapsenlapsensa Allysonin (Andi Matichak) kanssa. Jostain järjettömästä syystä he eivät ole muuttaneet pois Haddonfieldin kaupungista. Asukkaat syyttävät Laurieta Myers-monsterin tekemistä kamaluuksista. Suunnilleen jokainen Laurielle törkeyksiä suoltava asukas on omanlaisensa hirviö.
Pahansuopien ja ilkeiden ihmisten vihan ja raivon kohteeksi joutuu myös Corey Cunningham (Rohan Campbell). Nuoren miehen lapsenvahtikeikka päättyy tragediaan ja murhaoikeudenkäyntiin, jossa hänet todetaan syyttömäksi.
Laurie pelastaa nuorukaisen väkivaltaisilta kiusaajilta. Ilmeisesti silmätikuksi syyttään joutuminen on tarpeeksi hyvä syy mummon yhyttää Corey ja Allyson yhteen. Alkupuoliskonsa ajan elokuva keskittyy lähinnä nuorten alkavaan romanssiin ja Coreyn loputtomaan päähänpotkimiseen.
Corey eksyy tunkkaiseen luolaan kylän kovisten piestyä hänet. Maan alla piilottelee tietysti Michael Myers, joka ei kuitenkaan tuiki nuorta miestä kuoliaaksi veitsellään. Pikku hiljaa sekoavasta Coreysta tulee Myersin kumppani. Elämällä onkin tarjota hänelle muutakin kuin pelkkää häpeää. Mielipuolimurhaaja ilmeisesti täyttää aukon miehen sielussa, johon uusi naisystävä ei pysty. Myös seksi Allysonin kanssa alkaa sujua kun Corey lyö hynttyyt yhteen Myersin kanssa.
Laurie katselee ensin nuoren parin touhuja mielissään, mutta Coreyn käytöksen muuttuessa naurettavan nopeasti hän alkaa epäillä myös poikaystävän olevan hirviö.
Laurie toimii myös kertojaäänenä, lukien katsojille elämäkertaansa. Kuinka selvitä mielipuolimurhaajalta 44 vuotta ajan -opuksen ääneen luetun tekstin on tarkoitus pitää sinne tänne sinkoilevat sekasotkujuonikuviot edes jotenkin kasassa. Auki selittäminen ei auta lainkaan, ja mukasyvällisiä höpisevä kertojaääni on lähinnä koominen.
Sinne tänne ripotellut murhakohtaukset tuntuvat täysin irrallisilta. Mukana on pari äklöttävän viihdyttävää verenvuodatusta. Ihmissuhdekoukeroihin keskittyvän leffan keskellä perinteiset slasher-kohtaukset ovat pakotetun oloisia
Halloween Ends pääsee itse asiaan vasta aivan loppumetreillä tajutessaan lopultakin siirtää fokuksensa Laurien ja Myersin väliseen yhteenottoon. Elokuva yrittää tehdä jotain uutta, mutta silti se muistuttaa tietyllä tapaa The Rise of Skywalkeria, täysin mitäänsanomatonta päätöstä vuosikymmenten mittaiselle saagalle.
Puuduttava elokuva matelee eteenpäin melkein kahden tunnin ajan. Halloween Ends on jatko-osista tylsin, eikä tarjoa faneille kuin muutaman groteskin murhan ja reilun kymmenen minuutin mittaisen lopputaiston.
Käsikirjoitus on täysin luokaton, mutta leffa herättää muutaman huvittavan kysymyksen. Miksi pysäyttämätön Michael Myers -tappokone jumittaa luolassa ja viemäreissä? Larppaako hän Pennywisea?
Miksi Laurie ylipäätään asuu edelleen Haddonfieldissä, vaikka tietää Myersin ilmestyvän kerta toisensa jälkeen riehumaan veitsensä kanssa?
Typerintä David Gordon Greenin Halloween-trilogiassa on se, että Laurien hahmo on joka elokuvassa kuin täysin eri ihminen. Ensimmäisessä leffassa hän oli metsään aseidensa kanssa linnoittautunut erakko, nyt naseva sanailija. Naisen luonteenpiirteet muuttuvat kokonaan joka leffan myötä.
Halloween Ends hyppii tökkien tunnelmasta toiseen, heitellen ilmaan lukuisia ideoita vain unohtaakseen ne saman tien. Visuaalisesti elokuva on yhtä ruma kuin edeltäjänsäkin, yrittäen näyttää 1970-luvun lopun filmille kuvatulta teokselta.
Toivottavasti ohjaaja Greenin kauhukiintiö on nyt täynnä. Pelottelun tai komedioiden sijaan seuraavaksi voisi olla sopiva hetki palata uran alkuaikojen tunnelmiin, pienimuotoisten draamojen pariin.
HALLOWEEN ENDS
”Halloween Ends on Greenin elokuvatrilogian surkein osa, jossa on slasher-kauhua vain ripaus.”
