Testikokoonpano, suorituskyky, tehonkulutus & Smart Response Technology

Testit ajettiin kolmella eri emolevyllä, joista Z68-tarjontaa edusti Asuksen P8Z68-V Pro, P67-emolevynä toimi Asus P8P67 Deluxe ja H67-emolevynä Asus P8H67-M EVO.

Prosessorina käytettiin kerroinlukitsematonta neliytimistä Core i7-2600K:ta, joka tukee Hyper Threading -teknologiaa ja kykenee näin ollen käsittelemään maksimissaan kahdeksaa säiettä yhtä aikaa. Prosessorin peruskellotaajuus on 3,4 GHz ja Turbo Boostin maksimikellotaajuus 3,8 GHz, ja HD Graphics 3000 -grafiikkaohjaimen kellotaajuus on 850 MHz, joka nousee Turbolla 1350 MHz:iin. 317 dollarin (280 euroa) hintaisessa prosessorissa on kahdeksan megatavua ytimien kesken jaettua L3-välimuistia.

Muiden komponenttien osalta testikokoonpanoon asennettiin NVIDIAn GeForce GTX 570 -näytönohjain sekä kaksi Kingstonin kahden gigatavun muistikampaa toimimaan DDR3-1333-kellotaajuudella ja 7-7-7-20 1T -asetuksilla. Windows 7 Ultimaten 64-bittinen käyttöjärjestelmä asennettiin Western Digitalin Serial ATA 3 Gb/s -liitännälliselle yhden teratavun tallennuskapasiteetilliselle Caviar Black WD1001FALS -kiintolevylle. Lisäksi käytössä oli LG:n Blu-ray-asema, Antecin 850 watin TruePower Quattro -virtalähde sekä Viewsonicin 23,6-tuumainen 1920×1080-resoluutioinen VX2450WM-LED-näyttö.

• Asus P8H67-M EVO (Intel H67)
• Asus P8P67 Deluxe (Intel P67)
• Asus P8Z68-V Pro (Intel Z68)

• Intel Core i7-2600K (4/8 ydintä/säiettä, 3,4 GHz, Turbo Boost: maks. 3,8 GHz)
• NVIDIA GeForce GTX 570
• 4 Gt Kingston KHX1600C8D3K3/3GX DDR3-1333 (7-7-7-20 1T)
• Western Digital Caviar Black WD1001FALS 1 Tt SATA 3 Gb/s
• Antec TruePower Quattro 850 W
• LG Blu-ray
• Viewsonic 23,6″ VX2450WM-LED (1920×1080)
• Microsoft Windows 7 Ultimate 64-bit
• NVIDIA GeForce 270.61

Testiohjelmat & tehonkulutus

• SuperPI-testissä laskettiin piin likiarvo yhden miljoonan desimaalin tarkkuudella ja kyseinen testiohjelma ei osaa hyödyntää kuin yhtä säiettä. Pienempi tulos on parempi.
• Cinebench R11.5:llä testattiin renderöintinopeutta ja suorituskykyyn vaikutti ratkaisevasti käytössä olevien ytimien lukumäärä. Ohjelma ilmoittaa renderöinnin jälkeen tuloksen yksinkertaisesti pisteinä ja suurempi tulos on parempi.
• 7-Zipillä pakattiin 461 megatavua kuva-, musiikki-, video-, asennus- ja Guitar Pro -tabulatuuritiedostoja normaalilaadulla 7z-muotoon ja mitattiin pakkaukseen kulunut aika. Pakkausalgoritmina käytettiin Bzip2:ta, jolla kyettiin hyödyntämään prosessoreiden kaikkia ytimiä ja Hyper Threading -teknologiaa. Pienempi tulos on parempi.
• CDexillä pakattiin 403 megatavun WAV-tiedosto Ogg-muotoon 5.5-laadulla ja mitattiin pakkaukseen kulunut aika. Pienempi tulos on parempi.
• CyberLinkin MediaEspresso 6.5:llä muunnettiin 121 megatavun mp4-video PlayStation 3 -esiasetuksella M2TS-formaattiin. Ohjelmasta kytkettiin pois päältä näytönohjainkiihdytys, jolloin kääntäminen tapahtui pelkästään prosessorilla. MediaEspresso 6.5 osaa hyödyntää kaikkia käytössä olevia ytimiä. Pienempi tulos on parempi.
• wPrimen 1024M-testissä prosessorilla laskettiin neliöjuuria Newtonin menetelmällä. Ohjelma tukee kaikkia käytössä olevia säikeitä, joten moniytimisyydestä on testissä merkittävä hyöty. Pienempi tulos on parempi.
• SiSoft Sandra 2011:n Processor Arithmetic-testiä käytettiin synteettisenä testiohjelmana mittaamaan prosessorin suorituskykyä. Suurempi tulos on parempi.
• SiSoft Sandra 2011:n ohjelmatarjonnasta käytettiin myös muistien kaistanleveyttä mittaavaa Memory Bandwidth -testiä. Suurempi tulos on parempi.
• DirectX 11 -rajapintaa tukeva 3DMark 11ajettiin Performance-esiasetuksella eli 1280×720-resoluutiolla, ilman reunojenpehmennystä ja trilineaarisella suodatuksella. Suurempi tulos on parempi.
• DirectX 10 -rajapintaa tukeva 3DMark Vantageajettiin Performance-esiasetuksella eli 1280×1024-resoluutiolla, ilman reunojenpehmennystä ja trilineaarisella suodatuksella. Suurempi tulos on parempi.
• Battlefield: Bad Company 2 testattiin 1920×1080-resoluutiolla, kahdeksankertaisella reunojenpehmennyksellä, 16-kertaisella anisotrooppisella suodatuksella ja pelin High-tason kuvanlaatuasetuksilla. Minimi, keskimääräinen ja maksimi ruudunpäivitysnopeus testattiin käyttämällä Fraps-ohjelmaa. Suurempi tulos on parempi.
• Tehonkulutusta seurattiin Etech PM300 -energiamittarilla, jolla mitattiin koko tietokoneen tehonkulutus pois lukien monitori. Lämpötilat mitattiin GPU-Z-ohjelman Sensors-välilehden avulla. Core i7-2600K -prosessorin Turbo Mode -ominaisuus oli testien aikana päällä, joten sen kellotaajuus nousi rasituksessa maksimissaan 3,8 GHz:iin ja laski lepotilassa SpeedStep-virransäästöominaisuuden ansiosta 1,6 GHz:iin. Rasituksessa käytettiin Prime95-ohjelmaa ja lepolukemat kirjattiin ylös Windowsin työpöydältä 10 minuuttia rasituksen päättymisen jälkeen.

Suorituskyky & tehonkulutus

Suorituskykymittaukset osoittavat selkeästi, ettei Z68-, P67- ja H67-piirisarjallisten emolevyjen välillä ole merkittävää eroa nopeudessa. Ainoa näkyvämpi ero on havaittavissa SiSoft Sandra 2011:n CPU Arithmetic -testissä, jossa H67-alustan tulokset notkahtivat kilpakumppaneihin verrattuna.

Tehonkulutusmittauksissa H67-alusta pärjäsi selvästi parhaiten ja alustan tehonkulutus oli levossa 79 wattia, kun se Z68:lla se oli 92 ja P67:llä 102 wattia. Rasituksessa vastaavat lukemat olivat 172, 193 ja 198 wattia. Tuloksia tutkiessa on syytä muistaa, että H67 on microATX-kokoluokan emolevy ja kolmikko eroaa toisistaan myös varustelultaan, joten tehonkulutuslukemia ei voida verrata aivan suoraan keskenään.

Smart Response Technology

Smart Response Technology eli SRT on Z68:n uusi ominaisuus, joka antaa käyttäjälle mahdollisuuden asentaa SSD-aseman toimimaan RAID-tilassa perinteisen kiintolevyn kanssa. Käyttäjän näkyvissä on ainoastaan kiintolevy ja SSD-asema toimii välimuistina nopeuttamassa usein ladattavien tiedostojen lukua. Teknologia tukee maksimissaan 64 gigatavun SSD-asemia ja jos käytössä on yli 64 gigatavun suuruinen SSD-asema, käyttäjä voi partitioida yli menevän tallennuskapasiteetin normaaliksi tallennustilaksi.

SRT ei tallenna SSD:lle välimuistiin varsinaisesti yksittäisiä tiedostoja, vaan teknologia tutkii usein käytettäviä LBA-osoitteita (Logical Block Addressing) ja aktiivisen luku- tai kirjoituskäytön jälkeen ne siirretään SSD:lle talteen. Teknologia täyttää SSD-asemaa niin kauan kunnes se on täynnä, minkä jälkeen se poistaa asemalta harvimmin käytettyä dataa. Intelin mukaan teknologia tunnistaa, jos kyseessä on esimerkiksi virustarkistus, suuren tiedoston kopiointi tai median striimaaminen, jolloin se ei huomio kyseisiä operaatioita, eikä näin ollen rasita SSD-asemaa eikä siirrä dataa välimuistiin.

SRT:tä varten Intel julkaisi Z68:n yhteydessä Larson Creek -koodinimellisen 311-SSD-aseman, joka vastaa 320-tuoteperheen SSD-asemia, mutta tallennuskapasiteettia on ainoastaan 20 gigatavua. Käytössä on viisi NAND-flash-muistipiiriä, jotka on valmistettu 34 nanometrin prosessilla käyttäen SLC-tekniikkaa, ja ohjauksesta on vastuussa Intelin oma ohjainpiiri.

Intelin ilmoittamien speksien mukaan asema kykenee 200 megatavun jatkuvaan lukunopeuteen sekunnissa ja 105 Mt/s kirjoitusnopeuteen. Lukuviiveeksi on ilmoitettu 65 ja kirjoitusviiveeksi 75 mikrosekuntia, keskimääräiseksi vikaantumistaajuudeksi 1,2 miljoonaa tuntia, tehonkulutukseksi rasituksessa 0,085 wattia ja liitäntänä toimii Serial ATA 3 Gb/s.

Muropaketin testiin saapui 311-asemasta 2,5-tuumainen malli, joka asennetaan tietokoneeseen kuin mikä tahansa muukin asema. Saatavilla on myös mSATA-mallinen asema, joka on suunnattu lähinnä kannettaviin tietokoneisiin, mutta Gigabyte on jo ilmoittanut tuovansa markkinoille Z68-emolevyjä mSATA-liitännällä. Tällöin asema voidaan asentaa suoraan emolevylle, eikä koteloon tarvitsee vetää erillisiä data- ja virtakaapeleita.

SRT-teknologiaa varten kiintolevy ja SSD-asema tulee asettaa BIOSista RAID-tilaan, joten IDE- ja AHCI-tilat eivät ole tuettuina. SRT:n käyttöönottaminen vaatii, että käyttäjä asentaa Windows 7 -käyttöjärjestelmän uudestaan, joten valitettavasti SRT:tä ei ole mahdollista ottaa käyttöön jo valmiiksi asennettuun käyttöjärjestelmään.

Käyttöjärjestelmän asentamisen jälkeen käyttäjän tulee asentaa myös Intelin Rapid Storage Technology -ohjelma, jonka Accelerate-välilehdeltä löytyy mahdollisuus kytkeä SRT päälle.

Kyseisen linkin klikkaamisen jälkeen eteen ponnahtaa uusi ikkuna, josta käyttäjän tulee valita käytettävä SSD-asema ja siitä käyttöön otettava tallennuskapasiteettimäärä, kiihdytyksessä käytettävä kiintolevy sekä kiihdytyksen tila (Enhanced tai Maximized).

Enhanced-tilassa kirjoitettava data tulee löytyä SSD-asemalta ja kiintolevyltä ennen kuin tietokone voi jatkaa ohjelman suorittamista eteenpäin. Maximized-tilassa data kirjoitetaan ensiksi SSD-asemalle ja myöhemmin myös kiintolevylle. Enhanced-tila on turvallisuuden kannalta varmempi, sillä vaikka SSD-asema sattuisi rikkoutumaan, sama data löytyy peilattuna kiintolevyltä. Sen ongelma on, että kiintolevyn kirjoitusnopeus rajoittaa tietokoneen nopeutta, mikä korostuu varsinkin hitaiden kiintolevyjen tapauksissa.

Maximized-tilassa kiintolevy ei rajoita menoa, vaan nopeus on kiinni SSD-asemasta. Mutta sen ongelmana on Enhanced-tilan tarjoaman turvan puute, sillä jos SSD-asema jostain syystä sattuu hajoamaan, kaikkea dataa ei ole välttämättä ehditty tallentaa kiintolevylle. Huonoimmassa tapauksessa tämä voi tarkoittaa sitä, että käyttöjärjestelmän käynnistämiseen vaadittavia tiedostoja ei ole ehditty siirtää kiintolevylle, jolloin lopputuloksena on rikkoutunut käyttöjärjestelmä.

Kun SRT on kytketty päälle, Accelerate-välilehden oikeasta laidasta voi tutkia käytössä olevan SSD-aseman ja kiintolevyn tilaa. Vasemmalta puolelta voi kytkeä SRT:n pois päältä ja vaihtaa kiihdytyksen tilaa.

SRT-testeissä tutkittiin ensimmäiseksi teknologian vaikutusta Windows 7 -käyttöjärjestelmän käynnistymisnopeuteen. Laskuri käynnistettiin käyttöjärjestelmän valintaruudun valinnan jälkeen ja pysäytettiin, kun näytölle ilmestyi työpöytä. Testit ajettiin ilman SSD-asemaa ja SRT-teknologiaa sekä SRT:llä Enhanced- ja Maximized-tilassa.

Pelkällä kiintolevyllä Windows 7:n käynnistymiseen kului 32,7 sekuntia ja SRT:llä Enchanced-tilassa ensimmäisellä käynnistyskerralla 31,1 sekuntia. Toisella ja kolmannella käynnistyskerralla aikaa kului ainoastaan 12,3 sekuntia. Maximized-tilan päälle kytkemisen jälkeen ensimmäinen käynnistyminen kesti 9,8 sekuntia, toinen 10,2 sekuntia ja kolmas 10,4 sekuntia.

Seuraavaksi testattiin StarCraft II -pelillä nauhoitetun pelitiedoston lataamiseen kuluvaa aikaa ja eri ajokertojen ohella testattiin myös, miten käyttöjärjestelmän käynnistäminen uudelleen välissä vaikuttaa latausaikaan. Ilman SRT-teknologiaa ensimmäisellä kerralla lataamiseen kului 35,1 sekuntia ja seuraavalla kahdella kerralla 12,2 sekuntia. SRT-teknologialla Enhanced-tilassa aikaa kului ensimmäisellä kerralla 40,6 sekuntia, toisella kerralla 12,9 sekuntia ja kolmannella 12,4 sekuntia. Tietokoneen uudelleenkäynnistämisen jälkeen ensimmäinen latauskerta kesti 14,6 sekuntia ja toinen 12,9 sekuntia. Maximized-tilassa ensimmäinen lataus kesti 14,6 sekuntia, toinen 12,6 sekuntia ja tietokoneen uudelleenkäynnistämisen jälkeen 15,4 sekuntia.

Kolmannessa vaiheessa testasimme HDTune Pro -ohjelmalla lukunopeutta ja saantiaikaa. SRT:llä Enhanced-tilassa ensimmäisellä ajokerralla tulokset olivat pääosin hieman huonommat kuin ilman SRT:tä. Toisella ajokerralla tulokset kuitenkin paranivat selvästi ja tietokoneen uudelleenkäynnistyksen jälkeen tulokset pysyivät kuta kuinkin samana. Maximized-tilassa ei havaittu suuria eroavaisuuksia Enhanced-tilaan verrattuna.