Uusimmat

Arvostelu: Battlestar Galactican luojan rinnakkaistodellisuuteen sijoittuva For All Mankind -avaruussarja on uuden Apple Plus -suoratoistopalvelun kiinnostavinta antia

10.11.2019 09:58 Aki Lehti

For All Mankind -tieteisdraamassa avaruuskilpa ei pääty, sillä Neuvostoliitto laskeutuu ensimmäisenä Kuuhun. Sarjan pääpäsmärinä toimii mm. Star Trek: TNG:sta ja Battlestar Galacticasta tuttu Ronald D. Moore.

Avaruudenvalloitus ja ensimmäinen kuulento ovat olleet nyt tapahtuman 50-vuotisjuhlavuotena enemmän kuin paljon esillä. Vaikka Apollo 11 -lennosta ja Eagle-kuumoduulin laskeutumisesta Rauhallisuuden mereen 20. heinäkuuta vuonna 1969 on kerrottu periaatteessa kaikki mahdollinen, niin kesällä ensi-iltansa saanut Apollo 11 -dokumentti vei katsojan lähemmäs tapahtumia kuin koskaan aiemmin. Se sisälsi NASA:n arkistoista löytynyttä 70 millimetrin filmille taltioitua materiaalia, joka restauroituna näytti siltä kuin se olisi kuvattu eilen. Dokumentti sai Muropaketin arviossa täydet tähdet, jossa sen IMAX-kankaalta katsonut toimittajamme totesi muun muassa seuraavaa:

”Apollo 11 on mestarillinen dokumentti ja aivan taatusti tämän vuoden komein elokuva, jonka rinnalla fiktiivisillä tehostespektaakkeleilla ei ole mitään jakoa. Harvemmin dokumentti saa kyynelehtimään jo pelkästään sen takia miten upealta se näyttää.”

Nyt Applen uudessa Apple Plus -suoratoistopalvelussa pyörii Kuun valloittamisesta kertova kymmenestä jaksosta koostuva For All Mankind -sarja, joka ei edes yritä kertoa aiheesta mitään uutta, sillä se on oikeita tapahtumia ja hahmoja sekä fiktiota sekoittavaa avaruusdraamaa ja scifiä. Tarina sijoittuu rinnakkaistodellisuuteen, jossa Neuvostoliiton kosmonautit ehtivät Kuuhun ensimmäisenä juuri vähän ennen Apollo 11:n laukaisua. Sarjan vapaasti suomennettu mainoslause kertoo kerrankin suunnilleen kaiken olennaisen:

”Mitä jos avaruuskilpailu ei olisi koskaan päättynyt?”

For All Mankind -sarjan pääpäsmärinä toimii parhaiten muun muassa Star Trek: TNG:n käsikirjoittajana ja vuoden 2004 Battlestar Galactica -sarjan luojana tunnettu Ronald D. Moore. Hän on juuri oikea mies tehtävään, sillä useita palkintoja voittanut Moore on ehdottomasti yksi parhaista tieteissarjojen tekijöistä viimeisen reilun 30 vuoden ajalta.

Moore on reippaasti velkaa Star Trekille ja sen luojalle Gene Roddenberrylle, joiden vaikutuksen hänen käsikirjoitustyyliinsä ja jopa maailmankatsomukseensa huomaa For All Mankindistakin. 1980-luvun loppupuolella TNG:n parissa aloittanut Moore ei kaihda tehdä rehellistä viihdettä, jolla on kuitenkin usein jotain sanottavaakin. Tällä kertaa pääpaino on draaman puolella, mutta sarja on silti myös tieteiskertomus, vaikka sijoittuukin 1970-luvulle. Neljän jakson perusteella Moore tiimeineen onnistuu käsittelemään nykyhetkeä ja meidän ongelmiamme upeasti vaihtoehtoisesta menneisyydestä käsin.

NASA:n saavutukset etenevät sarjassa vauhdilla, vaikka neuvostoliittolaiset ovatkin koko ajan vähän amerikkaisia edellä. Uuden teknologian ja tieteellisten saavutusten myötä armeija änkee heti väliin saadakseen mahdollisimman suuren hyödyn. Kaikkea pyörittää poliitikkojen sekä rikkaiden ihmisten juonittelu ja vallanhalu, aivan kuten meidänkin todellisuudessamme.

Sarja ottaa kantaa muun muassa nykyhetken naisten ja vähemmistöjen ongelmiin, haasteisiin ja asemaan. Kommentaaria ei tarvitse sen kummemmin etsiä, sillä kertomus läväyttää asiat esille jopa vähän liian itsestäänselvästi, mutta se ei haittaa. For All Mankind ei häpeile mielipiteitään tai sanomaansa, vaan se nostaa esimerkiksi naisastronautit tärkeään rooliin. Mukana on myös homohahmoja sekä laittomia siirtolaisia Meksikosta, joilla on ainakin periaatteessa samanlaiset mahdollisuudet toteuttaa unelmansa ja tehdä merkittäviä tekoja koko ihmiskunnan kannalta kuin muillakin. Sarja ei silti tunnu paasaamiselta, vaan on paatoksessaan hyvien puolella.

Vaikka tapahtumat esitetäänkin lähinnä yhdysvaltalaisten NASA:n palveluksessa olevien hahmojen näkökulmasta siirtolaisia lukuun ottamatta, niin liiallista jenkkilipun heilutusta ei ole tarjolla, sillä avaruusohjelman parissa työskentelee useita idealisteja, jotka haluavat tehdä koko maailmasta paremman paikan. Tietysti mukana on hahmoja jotka ajattelevat vain itseään, vaikka muilta osin realismi välillä unohtuukin.

Ensimmäisen jakson jälkeen sarja muuttuu lähemmäs perinteistä ihmissuhdedraamaa ja saippuaoopperaa, jossa ei periaatteessa ole mitään vikaa. Muutamat hahmot ovat vain ilmeisen tahallisesti niin karikatyyreja ”rankka duuni vaatii rankat huvit” -astronauteista kuin vain olla ja voi, joten heidän työ- ja perhe-elämänsä juonikuviot ovat turhan ennalta-arvattavia.

Apple on selvästi syytänyt tähänkin sarjaan reippaasti rahaa, sillä 1970-luvun alkupuolen maailma näyttää siltä kuin kuuluukin. Lavastus, puvustus, värimäärittely, erikoistehosteet ja kaikki muu on tehty aivan viimeisen päälle, ja ohjaajat suorastaan herkuttelevat menneen vuosikymmenen fiiliksellä sekä komeilla avaruuskohtauksilla.

Huonoja näyttelijöitä sarjassa ei ole, vaan niin pää- kuin sivuosissakin esiintyvät tekevät parhaansa. Populaa on mukana melkoinen määrä oikeista ihmisistä fiktiivisiin hahmoihin. Näyttelijöitä voisi kehaista kaikkia, mutta mainitaan nyt vain esimerkiksi Joel Kinnaman, Shantel VanSanten, Sonya Walger ja Chris Bauer.

Neljän ensimmäisen jakson perusteella For All Mankind on täyttä herkkua avaruusfaneille, sillä sitä katsoessa huomaa toivovansa tapahtumien menneen edes vähän samalla tavalla myös omassa todellisuudessamme. Ties kuinka paljon pidemmällä olisimme niin teknisessä kehityksessä kuin rauhallisemman yhteiselon saavuttamisessa jos miehitettyjä kuulentoja ei olisi lopetettu vuonna 1972.

Tämä on tietysti vain toiveajattelua, mutta se onkin koko sarjan kantava idea, utopistinen haave yhteisen päämäärän eteen työskentelevästä ihmiskunnasta, jonka ykkösprioriteetti on tiedonjano ja itsensä sivistäminen – ei maallisen omaisuuden haaliminen, oman edun tavoittelu tai toisten tappaminen jonkin täysin järjettömän tai keinotekoisen asian takia.

Veikkaan että Star Trekin luoja Roddenberry olisi ollut oikein tyytyväinen Mooren ideoihin ja todennäköisesti pitänyt sarjasta. Haaveilu paremmasta maailmasta on aina sallittua ja toivottavaa, välittämättä siitä kuinka kornia tai naiivia se ehkä onkin. For All Mankind on hieman epätasainen teos, jossa on vähän liikaa saippuoopperaa ja ehkä turhan vähän scifiä, mutta piru vieköön miten hyvälle tuulelle sen katsomisesta tuleekaan!

For All Mankind sai ensi-iltansa maailmanlaajuisesti Apple Plus -suoratoistopalvelun lanseerauspäivänä 1. marraskuuta, jolloin tarjolle tuli kolme jaksoa. Uusi jakso ilmestyy aina perjantaisin, ja Muropaketin arvio itse palvelusta vähän myöhemmin, kunhan tarjolla on enemmän sisältöä.

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat