Arvostelu: Jennifer Lawrencen Nälkäpeli-elokuvasarja päättyy ähkyyn
Ensi-ilta: 18.11.2015
Alkuperäisnimi: The Hunger Games: Mockingjay – Part 2
Ohjaus: Francis Lawrence
Käsikirjoitus: Peter Craig & Danny Strong (perustuu Suzanne Collinsin romaaniin)
Pääosissa: Jennifer Lawrence, Josh Hutcherson, Elizabeth Banks, Julianne Moore, Liam Hemsworth, Sam Claflin, Natalie Dormer & Donald Sutherland
Pituus: 137 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Katniss Everdeen pohtii kenen kanssa seukkailla jo neljännen elokuvan ajan
Arvostelija: Tatu Junni
Suzanne Collinsin nuortenkirjoihin pohjautuva Nälkäpeli-elokuvasarja käynnistyi vuonna 2012 Battle Royale -huutojen säestämänä, mutta muuten mehukkaasti. Sittemmin katsojille on tarjottu hyvin vähän uutta. Matkijanärhi osa 2:n kohdalla onkin jo kiitollinen siitä, että homma saadaan vihdoin pakettiin.
Keskiviikkona 18. marraskuuta ensi-iltansa saava Nälkäpeli – Matkijanärhi osa 2 jatkaa suoraan siitä, mihin vuosi sitten jäätiin. Kapinalliset suunnittelevat hyökkäystä Capitoliin ja Peetaa koetetaan kuivata aivopesun jäljiltä. Jos ei ole Nälkäpelin aikaisempia osia nähnyt, on koko hommasta kuutamolla kuin joulutorttu Torinossa. Edes faneille ei tarjota minkäänlaista summausta tarinan edellisen 411 minuutin tapahtumista. Siksi suosittelen katsomaan edes Matkijanärhi osa 1:n ennen elokuvateatteriin astumista, jotta tarinan päätösosasta saa tiristettyä kaikki kyyneleet irti.
Francis Lawrencen ohjaama Matkijanärhi osa 2 koettaa alkupuolella sepittää puolivakavaa keskustelua sota-ajan kauheuksista ja muuta hutunkukkua. Pian moiset moraaliset murehdinnat kuitenkin heitetään roskakoriin ja Nälkäpeli muuttuu elokuvasta videopeliksi.
Sen idea on yksinkertainen:
”Olet Katniss Everdeen. Matkijanärhi. Kapinan keulakuva. Joulupukin doppelgänger on vittuillut sinulle kolmen elokuvan ajan. On tullut koston aika. Tehtävänäsi on hankkiutua hänen palatsiinsa ja lahdata verta yskivä yksinvaltias. Kaikista tulevaisuuden scifi-aseista käyttöösi on annettu jousipyssy, koska Legolas. Poikaystäväsi koettaa tappaa sinut. Et silti tiedä haluatko olla hänen kanssaan vai Thorin veljen kanssa. Jo pelin alussa tiedät, ettei näin yksiulotteisesta roolista Oscar-ehdokkuutta irtoa. No, paskaakos tuosta, kun voit nauraa koko matkan pankkiin. Onnea matkaan!”.
Nälkäpeli – Matkijanärhi osa 2 on näyttävä viihdetuote, jossa ei pintapuolisesti ole suurempaa vikaa. Minkäänlaista raaputusta se ei kuitenkaan kestä. Elokuvan idea on nimittäin täysin idioottimainen.
Ready player one! Valtaosa käsikirjoituksen virkaa toimittaneesta vessapaperirullasta on videopelisukupolvea kosiskelevaa kaupunkisotaa, jossa Katniss kohtaa erilaisia ansoja ja välipomoja. Katsokaas kun Donald Sutherlandin esittämä presidentti Snow on päättänyt, että kapinallisista pitää päästä eroon mahdollisimman näyttävästi, ikään kuin Capitolissa pelatun Nälkäpelin muodossa. Niinpä Snow ansoittaa koko piiritetyn kaupungin ja kuvaa kaiken mitä sen kaduilla ja kujilla tapahtuu.
Missään vaiheessa ei käy selville, mistä resurssit satojen monimutkaisten ansojen rakentamiseen on löytynyt. Valtaosa Capitolin asukkaista on tunnetusti eläimiin sekaantujilta näyttäviä elitistejä, jotka eivät suostu nostamaan mitään lyijykynää painavampaa. Silti kaupungin seinistä ilmestyy liekinheittimiä, Pohjanlahden kokoinen terva-aalto huuhtoo katuja ja The Descentista tutut mutanttiräyhäröllit järsivät nilkkaa.
Miten hirveä vaivan Snow onkaan nähnyt!
Kaveri on selvästi ansioitunut showmies, mutta sekoittanut Maon ja MAOL-taulukot keskenään. Jos sodankäynti olisi Snow’lle edes etäisesti tuttua, hän tuskin olisi jättänyt koko kaupungin alle leviävän tunneliverkoston ansoittamatta. Kyllä, näin isoja aukkoja Matkijanärhi osa 2:een on unohtunut. Ne eivät haittaisi, jos vauhtia ja vaaratilanteita riittäisi, eikä katsoja ehtisi pohtia näkemäänsä. Vaan minkäs teet, kun vähän väliä väännetään alahuuli mutrulla draamaa siitä, miten Katnissin, Peetan ja Galen käy.
Jennifer Lawrencen esittämän sankarittaren piti olla osoitus naisten voimaantumisesta Hollywoodissa, mutta hahmo on jäänyt ajelehtimaan tuntikausiksi tunteidensa ristiaallokkoon. Mitä pidemmälle Nälkäpelin tarina on edennyt, sitä vähemmän Katnissin kohtalosta on jaksanut kiinnostua. Siinä ei auta, vaikka Lawrence kuinka tihrustaisi itkua ja huutaisi räkä poskella. Tee jo päätöksiä, nainen!
Toinen ongelmallinen asia Katnississa on hahmon täysi epäuskottavuus. Nälkäpeli – Matkijanärhi osa 2:ssa sankari syöksyy kerta toisensa jälkeen vaaraan ilman mitään järkevää syytä. Kun kaveri astuu miinaan, juoksee Katniss heti tämän luokse. Ja entäs kun pimeästä viemäristä kantautuu vaarallisia ääniä vihollisvyöhykkeellä? No hittolainen, sinne vaan!
Katniss on täysin epäuskottava kapinallissankari. Todellisella sotatantereella pelkkä luonnonvalinta olisi korjannut hänet manan majoille jo aikaa sitten.
Ja sitten tunnustus:
Vaikka Matkijanärhi osa 2 on totaalisen tyhmä elokuva, nautin sen katsomisesta.
Francis Lawrence on osoittautunut kohtalaisen päteväksi toimintaohjaajaksi ja jatkaa varmasti isojen elokuvien parissa jatkossakin. Jennifer Lawrence on yhä hyvä, vaikka käsikirjoittajat Peter Craig ja Danny Strong heittävätkin hänen hahmonsa potentiaalin hukkaan. Ja elokuvan loppupuolen juonenkäänteet ovat kiinnostavia – ainakin niille katsojille, jotka ovat vielä kahden tunnin jälkeen hereillä. Ikävä kyllä niiden epätasapainoinen rytmitys hukkaa osan tunnetason potentiaalista ja aivan viimeinen kohtaus on tosi korni.
PlusMiinusNolla
– Ei mitään järkee
– Pöljä käsis
+ Lawrencet osaavat hommansa
