Arvostelu: Kaksi näkemystä Rare Exports -elokuvasta 2/2

Ensi-ilta: 3.12.2010
Alkuperäisnimi: Rare Exports
Ohjaaja: Jalmari Helander
Käsikirjoittaja: Jalmari Helander
Pääosissa: Jorma Tommila, Onni Tommila, Tommi Korpela & Rauno Juvonen
Pituus: 85 minuuttia
Ikäraja:K13
Kotisivu: www.rareexportsmovie.com

Saapuivathan ne vihdoinkin: joulukuu ja sen myötä Jalmari Helanderin ensimmäinen pitkä elokuva Rare Exports. Dome.fi:n kriitikoiden näkemykset poikkesivat siinä määrin toisistaan, että päätimme julkaista elokuvasta poikkeuksellisesti kaksi arvostelua.

Erikoismenettely lienee perusteltu myös siinä mielessä, että Rare Exports on puhutuin suomalaiselokuva pitkiin aikoihin.

Eikä vain puhutuin vaan myös paras. Rare Exportsin vahvuuksia ovat pähkähullun idean ohella etenkin näyttelijäkaarti, vahva tunnelma ja visuaalinen kuvasto. Ohjaaja Jalmari Helander on tehnyt niin sanotut Rodriguezit: saanut 1,9 miljoonaa euroa maksaneen elokuvansa näyttämään paljon kalliimmalta kuin mitä se todellisuudessa onkaan.

Suuri kiitos 26 päivässä kuvatun Rare Exportsin näyttävyydelle menee tietenkin Pohjois-Norjan upeille maisemille, mutta kameratyöskentelyä ja lavastustyötä ei sovi myöskään vähätellä. Loppupuolen pienoismallin räjäyttäminen on sekin pätevästi toteutettu. Tuukkaa häiritsi elokuvan heikko CGI-anti, mutta mielestäni elokuva ei missään kohtaa kompastunut tehosteisiinsa.

Toki loppupuolen sarvipäinen jäämöhkäle tai helikopterikohtaus ovat vaatimattoman näköisiä 200 miljoonan dollarin Hollywood-elokuvan rinnalla, mutta eivät silti näissä puitteissa huonosti toteutettuja.

Rare Exports alkaa klassisten jouluelokuvien hengessä lasten näkökulmasta, ja myöhemmin näkökulmaa laajennetaan suurempiin kuvioihin. Mitä pidemmälle elokuva etenee, sen kiivaammaksi sen tahti käy ja sitä tyhmemmäksi tarina yltyy.

Etukäteen odotin Rare Exportsilta enemmän loppupuolen kaltaista kieli poskella -kaahailua ja olin aluksi pettynyt, kun elokuva pyörikin niin vahvasti Pietari-pojan ympärillä. Ensimmäisessä elokuvassaan (Bad Luck Love) vain viiden viikon ikäisenä esiintynyt Onni Tommila tekee kyllä ikäisekseen erittäin hyvän roolisuorituksen, mutta silti kiinnostavampia hahmoja olivat alkuperäisten lyhytelokuvien sankarit.

Nyt lyhytelokuvien ”Ammattilaisisten” pohjalta luodut ja Rauno Juvosen, Jorma Tommilan ja Tommi Korpelan esittämät poromiehet jäävät rosoisuudessaan sympaattisiksi, mutta silti valitettavan etäisiksi hahmoiksi. Tosin niinpä he ovat jääneet etäisiksi myös omille pojilleen, joiden näkökulmasta joulun tapahtumia seurataan. Sikäli ratkaisu on ymmärrettävä.

Lapsinäyttelijät ovat aina ”keskeneräisiä” ja sikäli heidän arvostelemisessaan on pakko olla varovainen. Silti on ikäväkseni todettava, että Juuso-poikaa esittävä Ilmari Järvenpää uhkasi pilata Susikoira Roi -tv-sarjan tasoa olevalla roolisuorituksellaan elokuvan alkupuolen ainakin minulta. Skavabölen poikien pääosarooli taisi olla enemmän nuoren miehen heiniä kuin tämä takatukkakovis.

Noottia voisi heittää niuhona hetkenään myös näille kummallisuuksille: Lapin lumen vähyys, korkealle tunturille kiipeämisen helppous, pakonomaisen kiroilun määrä ja hahmojen kummallisen stadilainen puheenparsi. No, arpensa kullakin…

Vaikka Rare Exportsin lähtökohta on loistava, hahmot hauskoja ja elokuva visuaalisesti näyttävä, ei kyseessä ole niin ratkiriemukas kauhukomedia kuin aluksi voisi kuvitella.

Pinnan alla Rare Exportsin voi nähdä myös alakuloisena ja surullisena tarinana äitinsä menettäneestä ja isänsä henkisesti hylkäämästä pikkupojasta, joka löytää paikkansa pohjolan miesten tylystä maailmasta vasta yliluonnollisen uhan kukistettuaan ja aloitettuaan näin kasvun pojasta nuorukaiseksi. Isän kyvyttömyys katsoa poikaansa saman pöydän ääressä joulua juhliessa on pelottavampaa kuin verenhimoisinkaan joulupukki. Siinä sitä ihmisarjen kauhua, komediaa ei niinkään.

Arvostelija: Tatu Junni

Lue myös Dome.fi:n toinen Rare Exports -arvostelu!