Arvostelu: Kaksi näkemystä Rare Exports -elokuvasta 1/2

Ensi-ilta: 3.12.2010
Alkuperäisnimi: Rare Exports
Ohjaaja: Jalmari Helander
Käsikirjoittaja: Jalmari Helander
Pääosissa: Jorma Tommila, Onni Tommila, Tommi Korpela & Rauno Juvonen
Pituus: 85 minuuttia
Ikäraja: K13
Kotisivu: www.rareexportsmovie.com

Rare Exports lienee vuoden odotetuin suomalainen elokuva. Liki parin miljoonan budjetti ja kansainvälinen menestys povaavat Jalmari Helanderin ensimmäiselle kokopitkälle melkoisia lipputuloja. Rare Exports tarjoaa erilaisen joulutarinan, joka ei sanomaltaan ole kovin kaukana perinteisestä.

Rare Exports perustuu Jalmari Helanderin kahteen aiempaan lyhytelokuvaan: Rare Exports Inc. (2003) ja The Official Rare Exports Inc. Safety Instructions (2005). Mustan humoristisissa lyhäreissä kerrotaan aitoja joulupukkeja metsästävästä, kouluttavasta ja myyvästä firmasta. Nerokasta huumoria ja joulupukki-imagon parodiointia.

Joulukuun 3. päivä ensi-iltaan saapuva Rare Exports perustuu samaan ideaan, mutta firmaa ei ole vielä perustettu. Kansainvälinen yritys suorittaa puolilaillisia kaivauksia Korvatunturilla, jonka kupeessa asustelee poroyrittäjä Rauno (Jorma Tommila) poikansa Pietarin (Onni Tommila) kanssa. Seudun asukkaiden porolaumat tulevat oudosti raadelluiksi ja muutakin kummallista alkaa tapahtua. Lopulta Raunon laittomaan susikuoppaan tupsahtaa säkkeineen joulupukki…

Tummanpuhuva Rare Exports alkaa komeasti, kuljettaa tarinaansa hyvin ja kehittyy ensialkuun oikein mallikkaasti. Raunon ja Pietarin suhde tuntuu uskottavalta ja lapset käyttäytyvät niin kuin lasten kuuluukin.

Noin tunnin kohdalla alkaa kuitenkin alamäki. Tarina ei pysy kasassa ja tapahtumat muuttuvat fantastisista epäuskottaviksi. Nuoresta Pietarista yritetään tehdä elokuvan päähenkilöä, mutta kehityskertomusta lapsesta sankariksi on vaikea sulattaa, kun mitään kasvua ei nähdä tapahtuvan.

Elokuvan vanhemmat näyttelijät taas jäävät vaille kelvollisia roolihahmoja. Jorma Tommila osoittaa jo alkumetreillä osaavansa tehdä Raunosta kiinnostavan ja vakavan yksinhuoltajaisän, mutta elokuvan loppupuolen itsepäinen ja hyökkäävä maatalonisäntä muuttuu Pietarin käskyläiseksi, jolla ei ole omaa tahtoa lainkaan. Suomen ykkösnäyttelijä Tommi Korpela taas on Rare Exportsissa vain one-liner -vitsejä laukova nukke. Miksi hankkia näyttelijöiden parhaimmisto tekemään yksiulotteisia taustahahmoja?

Aluksi elokuvan tönköt vitsit ja jenkkileffojen apinointi ovat oikein passelia viihdettä, mutta sadannen one-linerin kohdalla alkaa innokkainkin toimintakomedioiden ystävä kyllästyä.

Myöskään elokuvan skaala ei ole oikein hallussa. Tunnin kohdalle mennään pienellä näyttämöllä, parhaita kauhuleffoja jäljitellen. Sitten tapahtumat rönsyilevät hallinnasta, seuraa heikkoja CGI-tehosteita ja spektaakkelin tunnelmaa. Vähän niin kuin alkuperäinen Alien olisi puolivälissä muttunut Alien vs. Predatoriksi. Tulee pakostakin sellainen olo, että elokuvaan on pitänyt tunkea kaikkea mahdollista, että suuri yleisö ja kansainväliset markkinat kiinnostuisivat.

Rare Exportsia on mainostettu synkkänä versiona joulupukin tarinasta, mutta lopputulos kelpaisi ala-asteikäisille ja muistuttaa nykyaikaista versiota parin vuoden takaisesta Joulutarinasta (2007). Alkupuolella tunnelma on hyytävä ja väkivallan uhka tuntuu käsinkosketeltavalta. Elokuvassa ei kuitenkaan näy kuin yksi kuolemakohtaus ja verta ainoastaan raadelluissa poroissa. Kuten sanottu, jos näytelmän alussa näytetään kivääri, ennen loppua sitä tulee käyttää. Elokuva tulee varmasti saamaan lapsikatsojia, joiden kannalta on paljon huonompi, että väkivallalla ei näytetä olevan seurauksia.

Rare Exports on herättänyt huomiota Hollywoodin Variety-lehdessä asti ja Sitges-leffafestarilla elokuva voitti palkinnot parhaasta elokuvasta, ohjauksesta, kuvauksesta ja erityismaininnan. Jos tämä oli todella Sitgesin paras elokuva, niin ei mene hyvin sielläkään.

Rakenteeseen ja uskottavuuteen liittyvistä ongelmistaan huolimatta Rare Exports jaksaa varmasti viihdyttää etenkin nuorta yleisöä, vaikkei se ehkä ollut tarkoitus. Kuvauksesta ja musiikista elokuvan saama kiitos on ansaittua, sillä se todella on enimmäkseen kaunis ja tunnelmallinen. Lopussa pedataan jatko-osan paikkaa, mutta toivottavasti Helander etenee jo muihin projekteihin. Hän on hyvä ohjaaja, etenkin jos suostuu antamaan käsikirjoittajan pestin jollekulle muulle.

Arvostelija: Tuukka Hämäläinen

Lue myös Dome.fi:n toinen Rare Exports -arvostelu!