Arvostelu Reservation Dogs on vuoden tv-tapauksia – Taika Waititin uusi sarja pelastaa synkimmänkin syyspäivän
Draamaa ja komediaa yhdistävän Reservation Dogs -tv-sarjan kaikki päähenkilöt, käsikirjoittajat ja ohjaajat ovat Yhdysvaltain alkuperäiskansoihin kuuluvia ihmisiä.
Jo elokuussa Hulu-suoratoistopalvelussa Yhdysvalloissa alkanut Taika Waititin ja Sterlin Harjon Reservation Dogs -sarja saapui onneksi suht tuoreeltaan myös Suomeen. Meillä Disney+:ssa nähtävä Waititin ja Harjon luoma ja tuottama sarja on yksi tämän vuoden tv-tapauksista ja jotain mitä ei ole ennen nähty.
Quentin Tarantinon debyytin nimellä leikittelevä draamakomedia kertoo neljästä teini-ikäisestä pikkurikollisesta, jotka haaveilevat poispääsystä Oklahoman Okmulgee-reservaatista.
Sarjan kaikki päähenkilöt, käsikirjoittajat ja ohjaajat ovat Yhdysvaltain alkuperäiskansoihin kuuluvia ihmisiä. Reservation Dogsin huumori ja vitsit uppoavat myös suomalaiskatsojalle, vaikka mukana on ilmeisen runsaasti myös sisäpiiriläppää. Vain reservaatissa asuneille vähemmistön edustajille aukeavat jutut on ujutettu mukaan niin, ettei suomalainen kalpeanaama tajua missaavansa jotain.
Sarja viihdyttää ja koskettaa taatusti ainakin jokaista, joka pitää amerikkalaisen indie-elokuvien visuaalisesta tyylistä ja tunnelmasta, joiden maailmasta ohjaajat ja käsikirjoittajat ponnistavat. Mutta indieleffoista diggaaminen tai niiden tuntemus ei ole mikään vaatimus sarjasta nauttimiseen.
Reservation Dogs hurmaa autenttisuudellaan ja reservaatin arjella, joka näyttäytyy myös surrealistisena paikkana, mutta vailla valkoisen miehen intiaanikliseitä. Myös niitä käsitellään, mutta itseironisesti. Itse kyseiseen vähemmistöön kuuluvat saavat näyttää loveen lankeavia shamaaneja tai rauhanpiippua polttavia Hollywood-elokuvien intiaaneja aivan kuten huvittaa. Itselleen naureskelua tärkeämmässä osassa on universaali kasvutarina ja teini-ikäisten arkihuolet.
Reservation Dogsin päähenkilöt ovat neljä kaverusta Bear (D’Pharoah Woon-A-Tai), Elora (Devery Jacobs), Willie Jack (Paulina Alexis) ja Cheese (Lane Factor). He tarvitsevat rahaa toteuttaakseen haavensa häipyä Oklahomasta Kaliforniaan.
Pikkupaikkakunta on käynyt viimeistään viimeisen vuoden aikana liian ahdistavaksi, jolloin kaveriporukkaan kuulunut Daniel kuoli. Sarja kertoo tämän heti alussa, mutta ei tarkenna kuolinsyytä tai jää vellomaan nuoria järkyttäneen tapahtuman ympärille. Syylliseksi nimetään kuitenkin itse reservaatti, joka ei tarjoa nuorille mitään. Rahaa he saavat vain tekemällä pikkurikoksia.
Ongelmia ja huolia riittää, mutta sarja ei ole vain väkivaltaa, huumeidenkäyttöä ja seksiä. Reservation Dogs on tyyliltään erilainen kuin monet muut viime vuosien aikuiskatsojille suunnatuista teineistä kertovista sarjoista. Junioreilla ei ole valoisaa tulevaisuutta, vaikka Oklahoma kylpee kirkkaassa kesäauringossa. Elämään mahtuu silti paljon muutakin kuin pelkkiä kauheuksia. Tätä sarjaa voivat katsoa nuoremmatkin.
Nelikon päivät kuluvat säätöön, sähläämiseen ja seikkailuihin. Sipsejä kuljettavan pakun pöllimisestä saa rahaa, mutta itse pakomatka autolla on jo itsessään palkinto. Pakollinen tutustuminen yhdysvaltalaiseen terveydenhuoltoon on puolestaan reissu jonka mieluusti jättäisi väliin. Katsojaa sekin viihdyttää.
Hieman alle puolen tunnin mittaisista jaksoista jokainen keskittyy löyhästi aina tietyn hahmon ympärille. Sarja hyppii silti luontevasti yhden ihmisen kokemuksista yhteisöön, ja ryhmädynamiikan vaikutuksista yksilöön. Ystävykset pitävät itseään rikollisjenginä, vaikka heillä ei olekaan aseita. Mukana on fiksua ja osittain absurdia huumoria, joka on sukua Waititin What We Do in the Shadows -sarjan sekoilulle. Reservation Dogs naurattaa älyttömyyksillä, mutta vampyyrisarjaan verrattuna se on todella paljon realistisempi.
Yhteiskunta pakottaa päähenkilöt tekemään rikoksia, mutta he eivät halua tehdä yhteisölle ja muille asukkaille pahaa. Perintö, sukulaiset ja oma maa ovat kaiken paskan keskellä ennemminkin asioita joita kunnioittaa ja suojella. Ryhmän jäsenet osaavat toimia yhdessä silloinkin, kun eivät tee rikoksia. Parhaiten heidän erilaiset luonteensa tulevat esiin aivan arkisissa tilanteissa.
Paikan ja hahmojen yllä leijuu melankolinen fiilis, mutta sarja on kaikkea muuta kuin masentava. Iloa löytyy pienistä asioista. Parasta huumoria revitään reservaatin muista asukkaista. Mukana on liuta herkullisia sivuosahahmoja, kuten Bearin räppäri-isä ja hänen äitinsä, joka näkee peilissä olkapäillään pirun ja enkelin houkuttelemassa eri suuntiin.
Reservation Dogs ei yritä naurattaa kovaan ääneen, vaan saamaan katsojan hymähtelemään hyväntuulisena. Draamakomedia onnistuu olemaan myös koskettavaa. Nuorten maailman surkea tila esitetään realistisena, ilman överiä kurjuuspornoa, mutta silti kaunistelematta.
Mukana on liuta veteraaninäyttelijöitä, jotka hekin ovat tietysti kaikki alkuperäiskansojen edustajia. Kolmannessa jaksossa Eloran enoa esittää esimerkiksi Dead Man – ja First Cow -elokuvista tuttu Gary Farmer, jonka hahmo on aivan hillitön. Kaikessa rauhassa 20 vuotta sitten maahan hautaamaansa pilveä esiin kaivava iso ukko on leppoisa nallekarhu, joka tarpeen vaatiessa pieksee yksin kapakkatappelussa 20 miestä.
Myös kaikkien tuntema Wes Studi pyörähtää sarjassa. Nimi ei ehkä sano mitään, mutta lukemattomissa elokuvissa esiintyneen miehen tunnistavat kaikki.
Sarja etenee hahmojen ehdoilla ja heidän mukanaan, joista jokainen tuo jengidynamiikkaan jotain erilaista. Willie Jack on köörin aivot ja Elora toimii jonkin sortin moraalisena kompassina. Cheeseä määrittää viattomuus ja Bear on johtaja, vaikka muut hänen roolilleen hyväntahtoisesti naureskelevatkin.
Nuorten ja muiden natiiviasukkaiden elämään kuuluu trauma ja historialliset kauheudet, mutta ne eivät määritä heitä ihmisinä. Alkuperäisasukkaat ymmärtävät huumorin päälle ja osaavat nauraa tarvittaessa melkein mille tahansa. Hahmot ovat autenttisia, sillä tietysti myös kaikki käsikirjoittajat kuuluvat vähemmistöön. Hyvinkin rankan itseironisen huumorin ohella oman osansa saavat myös valkonaamat. Satiiri on erinomaisen oivaltavaa, ei pahantahtoista. Fiksu sanailu soundaa luontevalta, mutta välillä painavaa asiaa on vähän liikaakin. Jaksot ovat lyhyitä, mutta ehtivät silti hetkittäin myös hengähtää.
Reservation Dogs on osittain kahjon surrealistinen, mutta sen tarina on totta. Hahmot ja sarjan maailma tuntuvat pieniä yksityiskohtia myöten aidoilta. Oklahomalaisten alkuperäisasukkaiden elämästä ei ole aiemmin tehty mitään vastaavaa. Reservation Dogs on pieni ihme, jossa vuosisatoja päähänpotkitut saavat sanoa ja esitellä elämänsä kaikkia puolia huumorin ja draaman keinoin juuri haluamallaan tavalla.
Sarjaa on onneksi tilattu jo toinenkin tuotantokausi.
Reservation Dogsin kaksi ensimmäistä jaksoa tulivat tarjolla Disney+:aan tänään. Uudet jaksot nähdään aina keskiviikkoisin.
Sarjan tekijöistä ja heidän taustoistaan kiinnostuneille suosittelen Letterboxdin eilen julkaisemaa ansiokasta artikkelia.
