Haastattelu Miten tehdään onnistunut seksikohtaus? Ita O’Brien on intiimikoordinaattorien pioneeri

Intiimikoordinaattori Ita O’Brien | Kuva: Nic Dawkes, BritBox

Intiimikoordinaattoreita alkoi toimia ammattimaisesti elokuvien ja tv-sarjojen tuotannossa kunnolla vasta muutama vuosi sitten MeToo-kampanjan myötä. Muropaketti haastatteli alan pioneeria, brittiläistä Ita O’Brienia, joka on työskennellyt muun muassa tv-sarjoissa Sex Education, It’s a Sin ja Normal People.

Kun kuuntelee brittiläistä Ita O’Brienia, tuntuu suorastaan hämmentävältä, että intiimikoordinaattoreita on alettu käyttää elokuvien ja tv-sarjojen tuotannon apuna kunnolla vasta muutama vuosi sitten. Monenlaiselle liikkeelle – kuten vaikkapa tanssille ja taistelulle – on ollut elokuvissa koreografinsa iät ja ajat, mutta kaikista intiimein liike, kosketus, alastomuus ja seksi, on jätetty pääosin ohjaajan ja näyttelijöiden väliseksi asiaksi.

Ita O’Brien on vuodesta 2014 kehittänyt hyvää käytäntöä intiimisisällön esittämiselle elokuvissa, sarjoissa ja teatterissa. Hän on luonut alalle selkeitä prosesseja ja kehittänyt ammattimaista osaamista luomalla muun muassa virallisen Intimacy on Set Guidelines -ohjeistuksen, joka otettiin avosylin vastaan etenkin Harvey Weinstein -skandaalin jälkeen.

O’Brien on työskennellyt intiimikoordinaattorina muun muassa sarjoissa I May Destroy You, Sex Education, Normal People, Master of None, The Great ja It’s a Sin. Viimeisimpänä hän on työskennellyt mukana tällä viikolla BritBoxissa julkaistavassa, Ashley Wayn ohjaamassa elokuvassa Men Up, joka kertoo potenssilääke Viagran ensimmäisistä testaajista. Mutta mitä intiimikoordinaattori varsinaisesti tekee? Mikä on hänen roolinsa tuotannon aikana?

– Intiimikoordinaattorin tehtävänä on luoda ammattimaista rakennetta ja prosesseja silloin, kun kuvataan intiimikohtauksia. Prosessissa jokainen voi esittää omat vaatimuksensa ja rajansa, ja niitä kunnioittaen luodaan kyseiseen kohtaukseen selkeä koreografia. Fyysinen kehojen tanssi intiimikohtauksessa on samalla tavalla koreografioitu kuin tanssi, tango tai taistelu, ja näin kaikki voivat tuntea olonsa turvalliseksi ja voidaan luoda hyvää sisältöä, O’Brien kertoo Muropaketille Zoomin välityksellä.

Intiimikoordinaattorin rooli on siis vähän samanlainen kuin vaikkapa taistelukohtausta suunnittelevan stunt-koordinaattorin?

– Aivan samanlainen. Yksi kollegani, joka opettaa liikettä näyttelijöille, kommentoi minulle varmaan 20 vuotta sitten katsoessaan taisteluharjoitusta, että tuollaista rakennetta tarvitsisimme myös intiimikohtauksiin. Joten ehdottomasti, idea on tehdä juuri samoin. Taistelu voi käydä kuumaksi, siinä tullaan vihaiseksi, ja lopulta tuota vihaa ei voi vapauttaa muuten kuin käymällä toiseen käsiksi. Samalla tavalla intiimikohtauksissa mennään katseesta flirttiin ja viekottelevaan puheeseen ja lopulta päädytään intiimiin kosketukseen. Koreografian suunnittelun osalta se on ihan sama asia, O’Brien summaa.

Kuva: Jon Hall © Netflix

Työ ei rajoitu vain kuvauspaikalle

Varsinaisella kuvauspaikalla kuvausten aikana työskentely on intiimikoordinaattorille vain jäävuoren huippu. Suurin osa työstä tehdään viikkoja ennen kuvauksia, sillä O’Brienin mukaan halutaan varmistaa, että kuvauksissa, missä aika on kortilla, kaikki sujuu mahdollisimman hyvin. Ensiksi toimintakuvio sovitaan tuottajan kanssa ja käydään hänen kanssaan läpi käsikirjoitus ja irrotetaan siitä keskeiset kohtaukset. Sen jälkeen keskustellaan ohjaajan kanssa hänen visiostaan, ja kun ohjaaja on käynyt käsikirjoituksen läpi näyttelijöiden kanssa, siinä vaiheessa intiimikoordinaattori astuu keskustelemaan näyttelijöiden kanssa heidän vaatimuksiaan intiimikohtausten suhteen.

– Pyydän heitä kertomaan omat vaatimuksensa alastomuuden, seksuaalisisällön ja kosketuksen suhteen. Ja kun tiedämme kaiken tuon, voin mennä puvustuksen puheille ja pyytää heitä valmistamaan tarvittavia häveliäisyysasusteita. Sitten menen takaisin ohjaajan puheille, että esimerkiksi tässä kohtauksessa ollaan suihkussa, näyttelijälle tämä on ok ja hänelle sopii käyttää ihonvärisiä sortseja. Tämän jälkeen kuvauskulmat ja shottilistat voidaan päivittää sen mukaan, että kunnioitetaan näyttelijän vaatimuksia.

– Voimme tarvittaessa käyttää monenlaisia häveliäisyyspehmikkeitä ja lisärajoitteita sukupuolielinten välillä, ja luoda todella selkeän koreografian. Koreografian käsikirjoituksen jälkeen se käydään läpi ohjaajan ja näyttelijöiden kanssa, ja lopulta harjoitellaan se. Työ on sukkulointia eri osastojen välillä, keskustelua ja sopimista, ihan kuin minkä tahansa kohtauksen tapauksessa. Ja toivottavasti siinä saadaan yhdessä ohjaajan kanssa luotua yksityiskohtainen, nautittava tarina.

O’Brien selittää, että esimerkiksi Men Up -ohjaaja Ashley Wayn ja It’s a Sin -tuottaja Russell T. Daviesin kanssa työskentely oli helppoa, koska he ymmärsivät, että intiimitiimin mukanaolo parantaa lopputulosta luomalla reilun ja turvallisen ilmapiirin jokaiselle. Kaikkien kanssa työskentely ei kuitenkaan ole yhtä yksinkertaista, sillä aina tuottajat ja ohjaajat eivät ole vielä sisäistäneet prosessin merkitystä, vaan kuvittelevat sen olevan ennemminkin rajoite.

– Työ on haastavaa etenkin silloin, kun meidät on otettu haluttomasti mukaan. On ohjaajia jotka eivät halua tehdä meidän kanssa töitä eivätkä puhua meille. Silloin ei voi tehdä työtään kunnolla. Olin mukana tuotannossa, jossa kuvattiin raiskauskohtausta, mutta tuottaja ja ohjaaja ajattelivat, että olen siellä pelkästään Harvey Weinstein -tapauksen vuoksi. He eivät päässeet ajatuksesta yli, eivätkä ymmärtäneet, että olin siellä tukemassa heidän visiotaan. Minulla ei kirjaimellisesti ollut lupaa olla kuvauspaikalla. Siitä on nyt useampi vuosi, ja nykyisin työmme ja roolimme aletaan jo ymmärtää paremmin. Että emme ole rajoittamassa vaan haluamme heidän apunaan tehdä tarinankerronnasta parempaa, kun autamme näyttelijöitä avautumaan ja olemaan seksikkäämpiä, rennompia, luovempia ja tekemään parempia intiimikohtauksia.

Kuva: Sam Taylor/NETFLIX © 2020

Tasavertaisuutta alastomuuteen

Meille suomalaisille alastomuus tuntuu luonnollisemmalta kuin monissa muissa kulttuureissa ja olemme tottuneet näkemään alastomia ihmisvartaloita tuotannossa kuin tuotannossa. Aiemmin miesten alastomuus on etenkin suuren maailman elokuvatuotannoissa ollut suurempi tabu kuin naisten alastomuus, mutta tähän on alkanut tulla viime aikoina muutosta. Tätä alan tasavertaistumista O’Brien pitää hyvänä asiana.

– Se on ehdottoman hyvä asia, koska kun nykyisin avaudutaan enemmän ja puhutaan intiimikohtauksista tarinankerronnan apuna, tuodaan yhdenvertaisuutta alastomuuteen. Olen ollut tuotannoissa, joissa tarkoituksena on, ettei pelkästään naista pyydetä olemaan alasti vaan vain jos tarina niin vaatii. Pyrimme vaikuttamaan yhdenvertaisuuteen ja siihen, että meillä on olemassa ihan vaan ihmisiä. Esimerkiksi jos meillä on suihkukohtaus ja jollekin on ihan rentoa olla alasti, niin sehän on luonnollinen ja kaunis asia, ihmiskeho, ihmismuoto on kaunis kaikilla sukupuolilla.

MeToon myötä elokuva-alan häirintätapaukset nousivat maailmanlaajuisesti valokeilaan, mikä aiheutti sen, että alun perin intiimikoordinaattoreita pidettiin pääasiassa naisnäyttelijöiden avustajina. O’Brienin mukaan he eivät kuitenkaan tule paikalle “pelkästään tytön takia”, vaan kaikki hyötyvät heidän avustaan.

– Kysyin kerran ohjaajalta, että sanotko sinä stunt-koordinaattorillesi että hänhän on täällä vain hyviksen takia, että unohda se tyyppi joka esittää pahista. Et tietenkään. Tarpeet eivät ole erilaisia miesten ja naisten välillä, olemme täällä kaikkien vuoksi.

– Miesnäyttelijät sanoivat minulle aikoinaan usein, että heille kaikki on ihan ok jos se on tytölle ok. Sanoin, että ei tämä niin mene. Että kerro mitkä ovat sinun vaatimuksesi, kuuntele itseäsi, mitä juuri sinä tarvitset, millaista tukea sinä haluat, mikä sinulle on ok alastomuuden suhteen, mikä on ok kosketuksen suhteen. On ollut ihanaa, kun miehet huokaisevat helpotuksesta, koska olemme siellä ihan samalla tavalla heidän puolestaan kuin naisten.

Sama koskee myös muuta tuotantotiimiä, sillä etenkin väkivaltaiset intiimikohtaukset voivat tuntua traumatisoivilta myös muiden ryhmän jäsenten mielestä. Kuvausryhmä ei välttämättä lue koko käsikirjoitusta, eikä aina tiedä, mitä kyseisenä päivänä on tulossa. Kohtaukseen liittyvät huudot ja äänet voivat tuntua silloin haastavilta, joten O’Brienin mukaan nykyisin tällaisissa tilanteissa päivän kuvauslistaan voidaan liittää varoitus haastavasta intiimikohtauksesta ja vastaavasti tarjota luottamuksellisesti terapiaa sellaista tarvitsevalle.

O’Brienille on tärkeää, että seksuaalisen kohtaamisen anatomia todella kertoo tarinaa. Hän kertoo tutkineensa pariterapeuttien kanssa muun muassa kiihottumisen ja sen haasteiden anatomiaa sekä transkehoja, korjausta miehestä naiseksi tai naisesta mieheksi, jotta voisi varmistaa, että intiimikohtauksen koreografia kertoo oikeaa tarinaa.

– Tämä on ihan sama niin hetero- kuin queersuhteidenkin esittämisessä. Jos en tiedä jotain, otan selvää, ja varmistan että fysikaalisen koreografian anatomian yksityiskohdat ovat oikein. Haluan, että tuohon yhteisöön kuuluvat ihmiset tuntevat, että heitä kuunnellaan.

Kuva: Nick Wall © 2020 Hulu

Ammattimaisuus ennen kaikkea

Intiimikohtausten kuvaamisessa olennaista on ammattimaisuus. Joskus katsoja saattaa pohtia, miten esimerkiksi kiihkeä seksikohtaus saadaan tehtyä silloin, jos näyttelijöiden keskinäinen kemia ei lainkaan kohtaa, tai jos he eivät pidä toisistaan.

– Me keskitymme aina ammattimaiseen prosessiin, jotta välttyisimme ikäviltä tilanteilta, häirinnältä ja hyväksikäytöltä. Prosessi tarkoittaa sitä, että kuka olet oikeassa elämässä, jätetään oven ulkopuolelle, ja työskennellään ammattimaisesti hahmoa ja tarinaa palvellen – vaikka ei pitäisikään toisesta. Sama juttu koskee myös sitä jos he todella pitävät toisistaan, tai jos olet homoa esittävä hetero, tai nunnaa esittävä näyttelijä, joka oikeasti pitää bdsm:sta.

Entä mitä intiimikoordinaattori tekee sellaisessa tilanteessa, jos näyttelijä silminnähtävästi kiihottuu intiimistä kohtauksesta?

– Tämän vuoksi pyrimme avoimeen keskusteluun. Esimerkiksi kysymme intiimikohtaukseen osallistuvilta näyttelijöiltä, milloin heillä on kuukautiset, missä vaiheessa kuukautiskierto on, ja yritämme varmistaa että intiimisisältöä ei kuvata juuri silloin kun on kuukautiset. Kiihottuminenkin on luonnollinen fysiologinen reaktio, kun kaksi ihmistä liikkuu yhdessä. Tietenkin niillä, joilla on vagina, se ei näy ulospäin niin selvästi, mutta peniksellä varustetuilla se voi näkyä ulospäin. Mutta sanon aina että ei ole sopivaa saada erektiota työpaikalla. Ja siinä tapauksessa otamme aikalisän. Aikalisä voidaan ottaa mistä tahansa syystä, vaikkapa jos pitää päästä vessaan tai tulee tietoiseksi siitä että kiihottuu. Sanon aina että jos tuntee kiihottuvansa niin pitää heti pyytää aikalisä, eikä odottaa että se tulee näkyväksi. Sitä aikalisää kunnioitetaan eikä kysellä. Otetaan tauko, mennään pois kuvauspaikalta, rauhoitutaan ja palataan sitten takaisin töihin. Mutta on hyvä, että tästä kaikesta puhutaan, koska se on luonnollista ja siihen pitää osata suhtautua.

O’Brien peräänkuuluttaa lopuksi vielä ammattimaisuutta, sillä jokainen itseään intiimikoordinaattoriksi kutsuva ei välttämättä ole alan asiantuntija. Hänen mielestään jokaisen intiimiasioiden ammattilaista palkkaavan tuottajan tulisi tarkistaa tähän otettavan henkilön taustat ja suositukset.

Men Up julkaistaan BritBoxissa 14. helmikuuta.