Elokuva-arvostelu: Baader-Meinhof Komplex

Onko huono vai hyvä asia, jos ennen elokuvan katsomista pitää lukea Wikipediasta tiivistelmä sen kuvastamista tapahtumista? Baader-Meinhof Komplex yrittää ahtaa Länsi-Saksaa terrorisoineen liikkeen koko elinkaaren 2,5 tunnin mittaiseen elokuvaan, mistä seuraa pahaa jälkeä.

Kesällä 1967 Länsi-Saksa on vanhoillinen maa ja radikaali maa. Jälkimmäisen asukkaita on vasemmistolainen toimittaja Ulrike Meinhof (Martina Gedeck), joka ottaa parhaillaan rannalla aurinkoa tissit paljaana. Hän on jo varsin radikaali, mutta siti kaukana elokuvan toisesta nimihenkilöstä.

Andreas Baader (Moritz Bleibtreu) on täysi rokkistara – tukka, takki ja lasit sekä lantion kulma kertovat miehestä, joka nautiskelee elämän lihallisesta puolesta. Hänen vierellään seisoo Gudrun Ensslin (Johanna Wokalek), joka tuntuu itse asiassa Meinhofia tärkeämmältä hahmolta. Nämä kolme muodostavat Punaisen armeijakunnan ytimen.

Tarina kattaa vuosikymmenen, aina Persian shaahin vierailun vuonna 1967 synnyttämästä yhteenotosta viimeisiin lentokonekaappauksiin ja oikeudenkäynteihin. Ja tässä on pohjimmiltaan Baader-Meinhof Komplexin ongelma.

Valkokankaalle ilmestyy vähän väliä uusia tyyppejä, joista kerrotaan hädin tuskin nimi ja sitten he ovatkin jo virittämässä pommia Baaderin kanssa tai joutumassa salamurhatuiksi.

Jos henkilöt ja tapahtumat eivät ole ennestään tuttuja, menevät viittaukset ohi. Jos taas asiat ovat tuttuja, on elokuvasta hankala löytää mitään uutta. Koska tarinan kiemuroita on paljon ja ne on pitänyt kaikki mahduttaa 2,5-tuntiseen elokuvaan, ei mihinkään ehditä syventyä.

Jälki on näyttävää pommeineen ja tisseineen. Pääosat on kirjoitettu ja näytelty niin, että niistä muodostuu ihan kiinnostava tutkielma radikalisoitumisesta ja terroristien persoonallisuuksista.

Elokuvasta olisikin voinut saada toimivan ainakin kahdella tavalla. Sitä olisi joka tapauksessa pitänyt karsia ja yksinkertaistaa reilusti, mutta sen jälkeen olisi voitu joko keskittyä ydinhenkilöihin tai sitten yhteiskunnalliseen aspektiin. Nyt kun mukana on molempia ja vielä toimintaakin, jää kokonaisuus toivottoman löperöksi ja huonolla tavalla sekavaksi.

Lehdistömateriaaleissa mainitaan, että statisteja oli 6300, dialogi perustuu mahdollisimman paljon oikeisiin puheisiin ja aikalaisdokumentteja on käytetty viitteenä elokuvan kuvasuunnittelussa. Mieleen tulee, että eikö olisi kannattanut tehdä samalla vaivalla dokumenttielokuva, mutta mikäpä minä olen saksalaisten tuottajien aatoksia arvelemaan.

Baader-Meinhof Komplex
(Saksa 2008)
K15

Ohjaus Uli Edel
Käsikirjoitus Uli Edel, Bernd Eichinger
Pääosissa Moritz Bleibtreu, Martina Gedeck, Johanna Wokalek, Vinzenz Keifer, Bruno Ganz, Alexandra Maria Lara, Nadja Uhl

Kesto 152 minuuttia