Uusimmat

Arvostelu: Beavis & Butt-Headin tekijän Tales from the Tour Bus kertoo uskomattoman hauskoja tositarinoita muusikoista kiertueilla

24.09.2017 13:25 Aki Lehti

Mike Judge Presents: Tales from the Tour Bus -sarja paljastaa kantrimusiikkilegendojen elämän ja kiertueiden olleen aikoinaan reippaasti sekopäisempiä kuin yhdenkään rokkitähden.

”Oikeita tarinoita oikeista ihmisistä, mutta koska tapahtumista on kauan, ja jotkut henkilöistä ovat käyttäneet sekä laillisia että laittomia päihteitä melko runsaasti, niin muistikuvat voivat olla hieman hämäriä”, kertoo teksti esimerkiksi Beavis & Butt-Headin ja Silicon Valleyn luojana tunnetun Mike Judgen uuden Tales from the Tour Bus -sarjan joka jakson alussa.

Judgen, Richard Mullinsin ja Dub Cornettin käsialaa oleva arkistomateriaalia, animaatiota ja uutta kuvattua materiaalia sekoittava komediadokumenttielämäkerta kertoo outlaw-kantrimusiikin legendoista ja heidän parhaimmillaan ja pahimmillaan täysin sekopäisistä kiertueistaan, kommelluksistaan, säätämisestä, sekoilusta ja yleisellä tasolla erikoishahmojen normielämästä, joka on sekä aivan hullua että hullun hauskaa.

Sarjasta nauttiakseen ei todellakaan tarvitse olla kantrimusiikkifani. Reilun puolen tunnin mittaiset jaksot selittävät parivaljakko George Jonesin ja Tammy Wynetten, Johnny Paycheckin, Billy Joe Shaverin, Jerry Lee Lewisin, Waylon Jenningsin ja Blaze Foleyn elämien hyvistä ja huonoista ajoista niin perusteellisesti, että heistä mitään ennalta tietämätönkin katsoja pysyy taatusti perässä.

Muusikot parhaiten tunteneet ihmiset – ystävät, bändikaverit, roudarit, sukulaiset ja monet muut kertovat niin hurjia stooreja, ettei ruutua voi kuin tuijottaa monttu auki, reveten välillä hallitsemattomaan nauruun. Sarja ei myöskään kaunistele mitään, vaan käsittelee synkätkin faktat ja tapahtumat rehellisesti.

Esimerkiksi monille taatusti tuttu stoori Jerry Lee Lewisista, joka meni naimisiin teini-ikäisen serkkutyttönsä kanssa saa ansaitsemansa kritiikin, eikä miehen nykymittapuulla laitonta toimintaa todellakaan yritetä kaunistella lainkaan.

Monet tositapahtumista ovat olleet kammottavia ainakin muusikkojen läheisille. Traagiset ihmiskohtalot koskettavat, eikä alkoholismissa, väkivallassa, huumeriippuvuudessa, linnatuomioissa ja sairaalareissuissa ole periaatteessa mitään hauskaa, mutta Judge onnistuu kaivamaan soittajat tunteneista ihmisistä niin paljon arvostusta, ansaittua ihailua ja jopa rehellistä rakkautta koheltajia kohtaan, että heidän hyvät puolensa päihittävät suurimman osan tekemistään paskamaisista tempauksista.

Haastateltujen kertomusten perusteella suurin osa muusikoista oli pohjimmiltaan hyväsydämisiä ihmisiä, joilla oli eriasteisia ongelmia mielenterveytensä ja päihteiden kanssa, mutta yksikään heistä ei ollut rehellisesti pelkästään paha. Monet teoista ovat lähes anteeksiantamattomia, mutta silti sarja onnistuu olemaan jopa hillittömän hauska, eikä glorifioi kusipäistä käytöstä.

Tales from the Tour Bus on HBO:n sisarkanava Cinemaxin tuotanto, joka on aiemmin tehnyt muun muassa Banshee-, The Knick – ja Outcast -sarjat, eli kannattaa varautua melko rajuun tavaraan. Vaikka kyseessä onkin animaatio, niin tätä ei ole tarkoitettu perheen pienimmille.

Sarjassa ei ole muuta huonoa kuin se, että lyhyitä jaksoja on tarjolla vain kahdeksan kappaletta, mutta eiköhän tätä tehdä vielä lisää. Ohjelma toimii niin monella tasolla, että sen luulisi kelpaavan muillekin kuin kanttura-, folk-, rockabilly- ja americana-musiikin faneille.

Mike Judge Presents: Tales from the Tour Bus on reilu viikko sitten Netflixillä ensi-iltaansa saaneen American Vandalin ohella tämän vuoden hauskimpia uutuussarjoja.

Sarjan ensimmäinen jakso tuli tarjolle HBO Nordiciin eilen 23. syyskuuta. Uudet jaksot ilmestyvät striimauspalveluun aina lauantaisin.

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat