Arvostelu Beverly Hills Cop: Axel F on Netflix-asteikolla yllättävän hyvä toimintakomedia

30 vuotta kolmososan jälkeen ensi-iltansa suoraan Netflixissä saava neljäs Beverly Hills kyttä on edeltäjäänsä parempi elokuva. Se ei paljon vaadi.

Ensi-ilta: 03.07.2024
Alkuperäisnimi: Beverly Hills Cop: Axel F
Ohjaus: Mark Molloy
Käsikirjoitus: Will Beall, Tom Gormican,  Kevin Etten
Pääosissa: Eddie Murphy, Judge Reinhold, John Ashton, Paul Reiser, Joseph Gordon-Levitt, Kevin Bacon
Pituus: 115 minuuttia
Ikäraja: K16

Beverly Hills Cop: Axel F on Netflixin alkuperäiselokuvaksi yllättävän hyvä toimintakomedia ja vuoden 1994 kolmososaa parempi tekele.

Suoratoisto on juuri oikea paikka neljännelle Beverly Hills Cop -leffalle, joka luottaa pelkkään nostalgiaan ja Eddie Murphyn luontaiseen charmiin.

Mitään omaperäistä jatko-osasta ei tietenkään löydy. Uutuus tyytyy toistamaan kahden ensimmäisen elokuvan vitsejä kädenlämpöisinä versioina. Juonentapainen on luonnollisesti todella kevyt viritelmä, jonka funktiona on pelkästään juoksuttaa hahmoja kohellus- ja toimintakohtauksesta toiseen. Murphyn lisäksi muista näyttelijöistä onnistuvat vain tuttuihin rooleihinsa palaavat eläikäiset konkarit.

Alkuperäiselokuvasta on ehtinyt kulua 40 vuotta ja edellisestäkin jo 30. Nelososaa on yritetty tehdä jo yli 20 vuoden ajan. Käsikirjoitus tuntuu päivittävän Beverly Hillsin kytän jonnekin noin kymmenen vuoden taakse.

Kuva: Netflix © 2024

Tytär on pulassa

Murphyn lisäksi tuttuihin rooleihinsa palaavat Judge Reinhold, Paul Reiser, John Ashton ja Bronson Pinchot. Uusina kasvoina mukana hengaavat Kevin Bacon, Taylour Paige ja Joseph Gordon-Levitt.

Nelososassa edelleen Detroitissa kyttänä kaaosta aiheuttava, asioita sekä esineitä tuhoava Axel Foley vaikuttaa tyytyväiseltä simppelin pöljään elämäntyyliinsä. Luonnollisesti kyttää kutsuu jälleen Beverly Hills.

Pintaliitokaupunkiin matkataan tällä kertaa Paigen esittämän tyttären takia. Isästään vieraantunut Jane on asianajaja, jonka henkeä uhataan hänen puolustaessaan oikeusjutussa poliisimurhasta syytettyä.

Kehno Axel-isä yrittää parantaa välejään tyttärensä kanssa. Seniori sotkeutuu korruptoituneiden kyttien rikosvyyhtiin. Luvassa on kaahaamista eri kulkuneuvoilla ympäri Los Angelesia, mahdollisimman paljon irtaimiston tuhoamista ja pilailua Beverly Hillsin rikkaiden nirppanokkien kustannuksella.

Kuva: Netflix © 2024

Epäselvää sotkua ja improvisaatiota

Beverly Hills Cop: Axel F on niin tyylipuhdas kasaripastissi, ettei se edes yritä kaahata eteenpäin modernien toimintakomedioiden tyyliin. Tahti on hetkittäin jopa yllättävän hidas. Aiemmin mainoksia ohjannut Mark Molloy on niin tusinapuurtaja kuin mahdollista, mutta saa silti Will Beallin, Tom Gormicanin ja Kevin Ettenin raakilemaisesta käsikirjoituksesta yllättävän paljon irti. Asiaa auttaa häpeilemätön tahti, jolla leffa viittaa aiempiin osiin.

Murphylle on tahallaan jätetty myös tarpeeksi tilaa, jotta hän pääsee improvisoimaan tekeleen parhaissa läpänheittokohtauksissa.

Osa Molloyn toimintakohtauksista on lähes amatöörimäistä sotkua, joista ei tahdo saada selvää kuka on kaahaamassa ja mihin suuntaan. Irtaimistontuhoamispätkät toimivat vain ja ainoastaan Murphyn tutun hekotusnaurun ja sanailun ansiosta. Vuoden 2024 tekeleeksi mukana on ilahduttavan ronskia läppää.

Elokuva osaa nauraa myös itselleen. Alkuperäisteoksen anarkistista energiaa ei löydy enää edes pääosanesittäjästä, joka on enemmän kuin ymmärrettävää. Murphy on jo 63-vuotias.

Kuva: Netflix © 2024

Muinaisjäänne nykyhetkessä

Uudeksi vastentahtoiseksi taistelutoverikseen Foley saa Beverly Hillsin poliisilaitokselta Joseph Gordon-Levittin esittämän etsivä Sam Abbotin, joka on entinen helikopterilentäjä. Pykälää ylempää käskyttää Kevin Baconin poliisipäällikkö Cade Grant, jonka oikeita motivaatioita leffa ei yritä piilotella lainkaan.

Baconin vasurilla esittämästä pahiskytästä olisi saanut enemmän irti tekemällä hahmosta vielä kliseisemmän ilkiön.

Papupata-Murphy on parhaimmillaan kun hänen vastanäyttelijänsä pysyvät edes auttavasti sanailun kyydissä. Gordon-Levittin Sam-kyttäkaveri on pääosanesittäjän rinnalla kuin unissakävelijä. Mies tuntuu vain odottavan toimintakohtausta, jossa hän pääsee hyödyntämään taitojaan lentää helikopteria. Jane-tyttären roolissa nähtävä Paige onnistuu olemaan vielä väsyneempi, vaikka ideana on esitellä sanailulla isän ja tyttären kehnoja välejä.

Ihmissuhdekuvio tuntuu päälleliimatulta. Leffa onnistuu korostamaan Foleyn menneen ajan hulivilirääväsuusankarin sopimattomuutta nykyhetken ilmapiiriin paljon paremmin törkysanailukohtauksissa.

Kuva: Melinda Sue Gordon/Netflix ©2024

Toiminnan taso heittelee

Elokuvan leikkaus on paikoin kammottavan kehnoa. Kohtauksista bongaa helposti eri otoista peräisin olevia pätkiä. Erityisesti Murphyn kasvojen ilmeet ja tunteet vaihtuvat omituisesti tökkien. Esimerkiksi korviin asti ulottuva hymy saattaa kadota ja palata alle sekunnissa, ohjaajan leikatessa nopeasti useasta kuvakulmasta toiseen.

Actionkohtauksista moni näyttää yllättävän hyvältä, vaikka taso heittelee aivan liikaa. Osa toiminnastakin on saksittu sekavan päämäärättömäksi.

Heti elokuvan ensimmäinen ryskepätkä toimii tästä hyvänä esimerkkinä. Foley yrittää estää ryöstäkeikan lähtemällä mönkijöillä karkuun kaahavien roistojen perään aurausautolla. Rattia veivaava Murphy on selvästi kuvattu sisätiloissa, mutta se on pikkuvika. Jostain syystä jättikokoinen aurausauto ja mönkijät vilahtavat samassa kuvassa vain pari kertaa. Autoa ajavaa Murphya ja häntä pakenevia roistoja Molloy ei näytä samanaikaisesti. Katsojalta katoaa suuntavaisto kokonaan. Hahmot voisivat aivan hyvin kaahata vaikka täysin eri kaupungin kaduilla.

Parasta antia on pääosanesittäjän ja aiemmista osista tuttujen näyttelijöiden välinen sanailu. Vanhojen vitsien kierrättäminen ja menneeseen viittaaminen huipentuu itsetietoiseen läppään, joka toteaa suoraan kuinka kehno tekele vuoden 1994 kolmososa oli.

Kuva: Melinda Sue Gordon/Netflix ©2023.

Aivotonta viihdettä

Alkuperäiselokuvan soundtrackilta tuttujen klassikkobiisien loputon toisto toimii omituisen hyvin. Kohderyhmä on tietysti me keski-käiset ja vielä vanhemmat katsojat. Aiempia elokuvia näkemättömälle Axel F lienee suhteellisen käsittämätöntä kohellusta.

Nostalgialla herkuttelu lässähtää toimintakohtauksissa, jotka yrittävät lainata samalla myös paremmilta elokuvilta. Esimerkiksi ykkösosan räiskintäkohtausta Scarface-leffaan sekoittava loppupuolen tykittely on pelkästään pitkästyttävää pauketta.

Beverly Hills Cop: Axel F toimii aivottomana nostalgiapaukkuna, jossa ei ole tarkoituskaan olla yhtään mitään omaperäistä. Valkokankaalta katsottuna neljäs Beverly Hills Cop todennäköisesti vain ärsyttäisi tyhmyydellään.

Kotisohvalta tuijottaessa riittää kun kuulee Murphyn sanovan ”Jesus!” tai hänen sanaillessaan jo stand up -ajoiltaan tutulla valkoisen miehen äänellään.

Kuva: Netflix © 2024

Netflix-asteikolla ok

Beverly Hills Cop: Axel F on reippaasti parempaa hömppää kuin Murphyn vuoden 2021 kammottava Coming 2 America -uudelleenlämmittely. Uutuus on silti ihan ok -tason elokuva vain Netflixin perusasteikolla mitattuna.

Suoratoistopalvelu kuitenkin tarjosi vuonna 2019 myös Dolemite Is My Name -poikkeuksen, yhden Murphyn uran parhaista elokuvista. Kertakäyttönostalgian sijaan vastaavia katsoisi mieluusti enemmänkin.

BEVERLY HILLS COP: AXEL F