Arvostelu Colin Farrellin omaperäinen etsiväsarja Sugar on kevään parhaita uutuuksia

Noir-pastissina alkava Sugar keikauttaa genrensä uskaliaasti päälaelleen. Sarja vaatii myös intohimoisilta elokuvanystäviltä avointa mieltä.

Colin Farrellin tähdittämä Sugar-sarja on herkkua erityisesti kulta-ajan Hollywoodin etsiväelokuvien faneille. Neo-noir-sarja vaikuttaa aluksi rehelliseltä pastissilta. Sugar näyttää todella tyylikkäältä, päähenkilö on äärimmäisen cool ja kaikki tuntuu olevan vain kiiltävää pintaa. Los Angelesiin ja Hollywoodiin sijoittuvan yksityisetsiväkertomuksen pinnan alla kytee kuitenkin alkuesittelyjen jälkeen jatkuvasti jotain uhkaavaa ja erittäin vinksahtanutta.

Sugarista voi nauttia liki ilman noir-leffojen tuntemusta, vaikka sarja kirjaimellisesti leikkaa tarinansa väliin pätkiä klassikkoelokuvista. Eniten etsiväkertomuksesta saavat irti elokuvahistoriansa läpikotaisin tuntevat. Heiltäkin vaaditaan avointa mieltä. Sen enempää spoilaamatta mainitaan vain, että loppua kohden Sugar ampaisee noir-sarjaksi poikkeuksellisen korkeisiin sfääreihin.

Perusjuonikuvioltaan uutuus on niin perinteinen dekkari kuin olla ja voi. Farrell näyttelee sarjassa huippuetsivää nimeltään John Sugar, joka on myös intohimoinen cinefiili. Mittatilauspukuihin, klassikkoautoihin, elämän pieniin iloihin ja nautintoihin mieltynyt mies palkataan etsimään vaikutusvaltaisen Hollywood-ohjaajan kadonnut lapsenlapsi.

Kuva: © Apple TV+

Suurin mysteeri on itse etsivä

Sugar avautuu pelkästään päähenkilönsä silmin. Mies fanittaa kadonneen Olivia Siegelin isoisän Jonathan Siegelin (James Cromwell) elokuvia niin paljon, että osaa ne ulkoa. Etsivän kanssa yhteistyötä tekevä Ruby (Kirby Howell-Baptiste) ei haluaisi Sugarin ottavan työtehtävää vastaan, mutta fani ei voi kieltäytyä auttamasta idoliaan. Huomattavaa rahallista korvausta tärkeämpää etsivälle vaikuttaa olevan rehellinen auttamisenhalu. Sugar on etsivistä paras löytämään kadonneita ja kokee velvollisuudekseen käyttää taitojaan hyvään tarkoitukseen.

Tahallisen kliseisen juonikuvion keskiössä on poikkeuksellinen etsivä. Liian monta kertaa nähdyn alkoholisoituneen, oman elämänsä ongelmissa rypevän kyynisen yksityisetsivän sijaan John Sugar on rehellisen hyvä mies. Hänellä on omat demoninsa ja salaisuutensa, mutta Sugarilla riittää ymmärrystä ja empatiaa kaikille eläville olennoille. Mies on vaarallisessa työssään liki yliluonnollisen hyvä, vaikkei halua käyttää väkivaltaa kuin pakon edessä ja vihaa aseita.

Kadonneen nuoren naisen ja sukunsa synkkien salaisuuksien sijaan sarjan suurin mysteeri on etsivä itse. Aidosti ihmisten ja ihmisyyden hyvistä ja pahoista puolista kiinnostunut mies puhuu lukuisia kieliä sujuvasti, kärsii kummallisesta sairaudesta ja piikittää itseensä mystistä lääkettä. Sugar myös väittää, ettei humallu vaikka joisi kuinka paljon.

Kuva: © Apple TV+

Pääosassa Los Angeles

Colin Farrell on mainio valinta empaattisen etsivän rooliin, sillä hänessä on luonnollista lempeyttä. Ihmisiä ja ympäröivää maailmaa lähes supersankarimaisella taidolla lukevan etsivän kehonkieli ja kasvot viestivät hänen olevan hetkittäin äärirajoilla ja liki räjähtämispisteessä. Tietyn rajan ylittäessään Sugar pystyy myös äärimmäisiin väkivallantekoihin.

Ilahduttavasti miehestä ei löydy tippaakaan kyynisyyttä.

Farrellin lisäksi rooleistaan suoriutuu mainiosti myös Kirby Howell-Baptiste, jonka esittämä Ruby ikään kuin ankkuroi ystävänsä ja työtoverinsa tähän todellisuuteen realistisella asenteellaan. James Cromwell -konkari on tuttuun tyyliinsä loistava. Kehut ansaitsee myös kadonneen Olivian Melanie-rokkitähtiäitiä esittävä Amy Ryan.

Tärkeässä roolissa on myös Los Angeles. Sarja hyödyntää kaupungin ääripäitä kietoakseen katsojan otteeseensa. Vaikka tunnelma on jatkuvasti unenomainen, niin enkelten kaupungin keskustan sivukujien asunnottomien telttarivit tekevät paikasta todellisen. Kiiltokuvamaisen Hollywood-maailman kartanot kiinnittävät sarjan puolestaan osaksi oikeaa sykkivää viihdekoneistoa. Pinnan alla on pahuutta ja karmeita asioita. Ääripäät vaikuttavat myös cinefiili-etsiväämme.

Kuva: © Apple TV+

Haastavampaa kuvakerrontaa

Sugar on myös visuaaliselta tyyliltään erilainen dekkari. Suurimman osan jaksoista on ohjannut parhaiten vuoden 2002 City of God -elokuvasta tuttu Fernando Meirelles. Hän leikkaa kuvasta ja paikasta toiseen dialogin jatkuessa taustalla keskeytyksettä ja hyödyntää epätavallisia kuvakulmia. Välillä kohtaukset sekoittuvat toisiinsa korostaakseen surrealistista tunnelmaa. Sekaan leikatut pätkät klassikkoelokuvista eivät tunnu itsetarkoitukselliselta kikkailulta, vaan sulautuvat luontevasti mukaan tukien Sugarin kertojaääntä. Rytmitys ja tyyli ovat poikkeuksellisia, mutteivat lainkaan sekavia hieman taiteellisemmassa toteutuksessaan.

Meirellesin kädenjälki on niin oleellinen osa sarjaa, että Adam Arkinin ohjaama toiseksi viimeisen jakso on melkein kuin eri sarjasta. Nopeatempoisen episodin erilainen tyyli on harkittu tehokeino, joka vain korostaa melkein täysin puun takaa tulevaa yllätysjuonenkäännettä.

Tunnin mittaista pilottia lukuun ottamatta Sugarin jaksot ovat vain noin puolen tunnin mittaisia. Sarja etenee mukavan hitaasti. Sen mystisen kiehtovassa maailmassa viihtyisi pidempäänkin. Kahdeksasta jaksosta koostuva kausi tuntuu tietyllä tavalla pitkältä pilottijaksolta, mutta se seisoo omilla jaloillaan ilman mahdollista jatkoakin.

Kuva: © Apple TV+

Spoilerivaara vaanii

Sugar toimii parhaiten pikkuannoksina nautittuna.

Applen tyyli julkaista sarjojaan jakso per viikko -tahdilla on mysteerikertomukselle juuri oikea tahti. Sugar iskee suurimman yllätyksensä kehiin vasta loppupuolella. Vilkaisin oman tekstini rustattuani pikaisesti muiden arvioita. Useat niistä spoilaavat tärkeimmän juonenkäänteen, jota on todella hankala arvata etukäteen. Sugarin kohdalla kaikki jaksot olisi ehkä kannattanut poikkeuksellisesti julkaista kerralla. Spoilereiden vältteleminen noin kuukauden ajan on taatusti hankalaa.

Lievästä epätasaisuudestaan huolimatta Sugar-sarja on taattua Apple-laatua, josta saa vielä reippaasti enemmän irti toisella katselukerralla. Vihjeitä uskaliaaseen yllätykseen löytyy kaikkialta.

Sugar alkaa Apple TV+:ssa kahden jakson voimin 5. huhtikuuta. Uudet jaksot tulevat tarjolle perjantaisin. Arvostelua varten on katsottu kaikki kahdeksan episodia.